Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kaikki uutiset



Julkaistu 11.12.2017 13.05



Julkaistu 11.12.2017 12.47



Julkaistu 10.12.2017 16.46



Julkaistu 09.12.2017 17.27



Julkaistu 09.12.2017 14.52



Julkaistu 09.12.2017 13.34



Julkaistu 09.12.2017 12.35



Julkaistu 08.12.2017 20.50



Julkaistu 08.12.2017 20.12



Julkaistu 08.12.2017 19.10



Julkaistu 08.12.2017 13.34



Julkaistu 06.12.2017 12.00



Julkaistu 06.12.2017 0.30



Julkaistu 05.12.2017 16.50



Julkaistu 05.12.2017 12.33



Julkaistu 05.12.2017 10.58



Julkaistu 05.12.2017 10.33



Julkaistu 05.12.2017 9.53



Julkaistu 01.12.2017 9.10



Julkaistu 30.11.2017 13.10

Powered by CuteNews

Haku uutisista

Päivä, joka ei koskaan unohdu

Porvoota pommitettiin jatkosodan aikana yhdeksän kertaa. Tuhoisin pommitus tapahtui elokuussa 1941, kun kirjapainon pihamaalla sai surmansa 22 siviiliä. Yksi pommituksesta selvinnyt oli Bengt Rehnberg, joka menetti tuhoisassa iskussa äitinsä – vain 6-vuotiaana.

Toimittanut 05.12.2017 16.50 | Marko Wahlström

Bengt Rehnberg, 83, elelee tällä hetkellä poikamiehenä punaisessa omakotitalossaan Loviisan Koskenkylässä yhdessä koiransa Rikun ja kissansa Pippurin kanssa. Kuva: Marko Wahlström

PORVOO Jatkosodan pommituksessa Porvoossa 6-vuotiaana haavoittunut loviisalainen sotaorpo Bengt Rehnberg, 83, lähetettiin hoitoon lastensairaalaan Göteborgiin. Hän eli sotalapsena Skånessa kuutisen vuotta.

Kynttilät syttyvät tänäkin itsenäisyyspäivänä Näsinmäen sankarihautausmaalla. Hieman sivummalla, kiviaidan vieressä on rivi samanlaisia laattoja kuin sotilasvainajien viimeisellä leposijalla.

Rivistössä on yhteensä 28 muistokiveä, joista voi lukea sekä miesten että naisten nimiä. Kaikilla heillä on sama kuolinpäivä.

Keskellä riviä on Aino Ruohonen -nimisen naisen (6.9.1905–27.8.1941) laatta. Hän oli yksi niistä siviiliuhreista, jotka saivat surmansa sirpalepommin osuessa Werner Söderströmin kirjapainorakennuksen edustalle jatkosodan aikana.

"Isäni kuoli jo ennen syntymääni"

Valokuvasta katsoo tummahiuksinen nainen vierellään kaksi lasta. Kuvan nainen on Näsinmäen muistolaatan Aino Ruohonen. Hän oli kahden lapsen äiti, joka työskenteli kaupungin sairaalan pyykkituvassa Kaivokadulla.

Ruohosen puoliso oli porvoolainen Thure Simolin, jolla oli kolme veljeä – Arthur, Hugo ja Ville. Veljeskatras piti yhdessä kiviveistämöä Nikolainkadulla eli nykyisellä Mannerheiminkadulla.

Vesitorninkadulla asuneelle pariskunnalle syntyi kaksi poikaa: isoveli Ulf ja pikkuveli Bengt.

– Isäni kuoli työtapaturmassa hautausmaan kiviaitaa rakentaessaan vain kaksi viikkoa ennen syntymääni, Loviisan Koskenkylässä asuva Bengt Rehnberg kertoo.

Leikkipuistosta kohti pommisuojaa

Jatkosodan pommitukset elokuussa 1941 koituivat kolmihenkisen perheen kohtaloksi. Veljesten äiti sai pommituksessa surmansa.

– Olimme kaupunginpuistossa leikkimässä, kun hälytys tuli. Juoksimme ensin äidin luokse ja sieltä pommisuojaan, joka sijaitsi Söderströmin kirjapainon kellarissa. Sotilaat sanoivat meille, että ne (pommikoneet) ovat kohta täällä, Rehnberg kertoo.

Äiti ja lapset ehtivät juuri Söderströmin kirjapainon pihalle lähes samalla hetkellä, kun pommitus alkoi. Ulf-veli lensi pommin aiheuttaman paineen takia päin ovia. Ilmassa lenteli lasinsirpaleita. Hätääntyneet ihmiset säntäilivät sinne tänne. Verinorot valuivat pitkin katua.

Pikku-Bengt etsi katseellaan omaa äitiä.

– Kun yritin nostaa äitiäni, hänen pää jäi käteeni. Pommi oli räjäyttänyt pään irti äidin muusta kehosta, Rehnberg muistaa yhä yli 76 vuoden takaisen näyn, joka ei poistu miehen muistista koskaan.

Oikean jalkateränsä pommituksessa menettänyt pikkupoika menetti tajuntansa. Hän heräsi kuorma-auton lavalta ruumiiden joukosta ja alkoi itkeä.

– ”On siellä yksi perkele, joka elää vielä!”, muistan yhden sotilaan sanoneen, kun huomasi minut kuorma-auton lavalla, Rehnberg jatkaa.

Naistenklinikan kautta Göteborgiin

Pommituksessa vammautunut pikkupoika vietiin kaupungin sairaalaan, jossa sairaanhoitaja laittoi hänet kylpyammeeseen.

– Tohtori Gullichsen tuli katsomaan ja tuumasi omaan tyyliinsä, että ”no, kyllä siitä perkele tulee jalka tostakin”, Rehnberg naurahtaa.

Hänet siirrettiin hoitoon Naistenklinikalle Helsinkiin, josta pikkupoika lähetettiin Ruotsiin Göteborgin lastensairaalaan. Siellä vierähti lähes vuosi ja neljä kuukautta.

Sairaalasta päästyään hänet sijoitettiin skånelaisen Lyngby Gårdin tilalle, jota asutti tuolloin Lynge-niminen perhe.

– Se oli iso tila, jolla oli tuhat hehtaaria viljelysmaata. Perheeseen kuului kaksi poikaa ja tyttö, jotka olivat minua vanhempia. He ovat nyt jo kuolleet, Bengt muistelee.

Hän olisi saanut jäädä Ruotsiin, mutta setä, sementtivalimon Tarmolaan perustanut Hugo Simolin toivoi pojan palaavan kotimaahan.

– Porvoon Renumin Rehnbergit adoptoivat minut 11–12 vuoden iässä. Uudessa perheessäni oli ennestään poika ja kaksi tyttöä, jotka ovat edelleen elossa, Bengt jatkaa.

Hän ehti aloittaa kansakoulun Skånessa, mutta jatkoi sen loppuun Pernajan Vanhakylässä (Gammelby).

"Autohommat alkoivat kiinnostaa"

Koulun jälkeen nuori Bengt auttoi adoptioperheen maatilan töissä.

– Autohommat alkoivat kiinnostaa. Olin aluksi Porvoon maalaiskunnan palveluksessa, mutta sitten hankin oman kuorma-auton.

Rehnberg kertoo olleensa ensimmäinen kosaanikaasua Suomessa kuljettanut autoilija. Hän ajoi kaasulasteja Naantalin satamasta muun muassa Kuopioon, Iisalmeen ja pitkin maamme itärajaa Kotkaan kolme kertaa viikossa.

– Noin 6 000 kilometriä tuli auton mittariin viikossa, hän muistelee.

Pernajalaisten oma taksikuski

Kuorma-autoilija siirtyi sittemmin henkilöliikenteen pariin, ja ryhtyi taksiyrittäjäksi. Hän ajoi henkilö- ja invataksia yhteensä  45 vuotta.

– Jouduin lopettamaan, kun olin täyttänyt 70 vuotta, Rehnberg sanoo.

Autoilua mies ei ole kuitenkaan jättänyt. Pikkuruisen omakotitalon pihassa on Hondan katumaasturi vuosimallia 2007.

– Mittarissa on noin 170 000 kilometriä, ja uutta autoa olen jo käynyt katsomassa, ajokortin viideksi vuodeksi juuri uudistamassa käynyt Rehnberg tuumaa.

Mies tunnetaan paikkakunnalla myös traktoreistaan, joita hän omistaa kolme.

– Se on sellaista ”pulaamista”, hän luonnehtii harrastustaan.

Rehnberg meni myös naimisiin, ja perheeseen syntyi yksi poika ja kaksi tytärtä. Nykyisin hän elelee poikamiehenä erillään entisestä puolisostaan Einestä.

– Nyt asumme yhdessä Riku-koiran ja Pippuri-kissan kanssa. Rikun kanssa käymme myös hirvimetsällä. Kodinhoitaja käy siivoamassa, kaksi vuotta sitten sydänleikkauksen läpikäynyt mies sanoo.

Isoveli Ulf Simolin kuoli neljä–viisi vuotta sitten.

Kahden kengän loukussa

Yksi asia häntä on jäänyt harmittamaan jatkosodan pommituksen haavoittumisessa saamastaan vaivasta.

– Pikkupoikana en voinut pelata jalkapalloa kylän muiden poikien kanssa, hän hymähtää.

Toinenkin asia tulee mieleen.

– Olen aina joutunut ostamaan kaksi erikokoista kenkää; toiseen jalkaan numeron 36 ja toiseen numeron 42 kenkä, hän jatkaa.

Varusmiespalveluksesta Rehnberg kertoo saaneensa vapautuksen kokonaan lääkärin määräyksestä. Kutsunnoissa häntä yritettiin saada palvelukseen hevostalleille. Jalkavaivan takia Rehnberg ei kuitenkaan ole turhia murehtinut kohtaloaan.

– Sellaista tämä elämä on, 83-vuotiaaksi varttunut sotaorpo tuumaa kotinsa keittiöpöydän äärellä.

 

TÄSTÄ PORVOON POMMITUKSESSA ON KYSE

Kolme sirpalepommia tappoi 22  ja haavoitti 56 ihmistä

Porvoota pommitettiin jatkosodan (1941–1944) aikana yhdeksän kertaa. Kaikki pommitukset ajoittuivat kesään 1941, mutta tuhoisin niistä tuli 27.8.1941, jolloin Werner Söderströmin kirjapainon (nykyinen WSOY-talo) väestönsuojaan pyrkivään ihmisjoukkoon osui kolme 50 kilogramman kokoista sirpalepommia.

Rakennuksen pihalla oli silloin satakunta ihmistä, joista 22 kuoli välittömästi ja 56 loukkaantui. Kuolonuhrien lukumäärä nousi lopulta 33:een.

Vuonna 1945 talon seinään kiinnitettiin kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen tekemä pommituksen uhrien muistoreliefi, joka kantaa nimeä ”Elonleikkaajat”. Sen aiheena on viljaa leikkaava nainen. Vuonna 1994 reliefiä täydennettiin muistolaatalla, johon on kirjoitettu sanat: ”Pommituksen 27.8.1941 uhrien muistolle. Werner Söderström Osakeyhtiö”.

Jatkosodan aikana Porvoon pommituksissa siipeensä saivat myös tuomiokirkko, kaupungin sairaalan synnytysosasto sekä useita asuinrakennuksia muun muassa Kaivokadulla.

Talvisodan (1939–1940) aikana Porvoota pommitettiin kolme kertaa. MARKO WAHLSTRÖM

 

FAKTALAATIKKO

Suomen sodat

  • Sisällissota (“kansalaissota”, “veljessota”, “vapaussota”) käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27.1.–15.5.1918. Ensimmäinen maailmansota oli vuosina 1914–1918.
  • Talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30.11.1939–13.11.1940. Neuvostoliitto aloitti sodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945.
  • Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25.6.1941–19.9.1944. Jatkosotaa käytiin Suomen rintamalla samaan aikaan, kun Saksa toteutti operaatio Barbarossan nimellä tunnettua laajaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945.
  • Lapin sota Suomen ja Saksan välillä pääasiassa Suomen Lapissa 15.9.1944–27.4.1945. Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945.


Bengt Rehnberg haavoittui oikeasta jalastaan Porvoon pommituksessa elokuussa 1941. Jalka kursittiin kokoon Göteborgin lastensairaalassa Ruotsissa. Kuva: Marko Wahlström

Bengt Rehnbergin biologisen äidin, Aino Ruohosen muistolaatta on Porvoon Näsinmäen sankarihautausmaalla 28 siviiliuhrin rivistössä. Kuva: Marko Wahlström
Powered by CuteNews

Asiaa toimitukselle?

Haluatko antaa juttuvinkin tai lähettää tapahtumastasi menovinkin? Vai toimittaa ilmaisen synttäri-ilmoituksen?

Lue ohjeet »

Ilmoitusratkaisut

Meillä on tarjota yrityksellesi alueen parhaat ja kattavimmat mainontaratkaisut.

Lue lisää »

Ota yhteyttä

Ammattitaitoinen henkilökuntamme on aina valmiina palvelemaan sinua.

Katso yhteystiedot »

Teemme lehteä paikallisuuden ja yrittäjien ehdoilla.

Ammattimaisesti tuotettu sisältö - niin journalistisesti kuin ilmoittajien näkökulmasta.

© 2017 Itäväylä VIestintä Oy | Rekisteriseloste