Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kaikki uutiset



Julkaistu 11.12.2017 13.05



Julkaistu 11.12.2017 12.47



Julkaistu 10.12.2017 16.46



Julkaistu 09.12.2017 17.27



Julkaistu 09.12.2017 14.52



Julkaistu 09.12.2017 13.34



Julkaistu 09.12.2017 12.35



Julkaistu 08.12.2017 20.50



Julkaistu 08.12.2017 20.12



Julkaistu 08.12.2017 19.10



Julkaistu 08.12.2017 13.34



Julkaistu 06.12.2017 12.00



Julkaistu 06.12.2017 0.30



Julkaistu 05.12.2017 16.50



Julkaistu 05.12.2017 12.33



Julkaistu 05.12.2017 10.58



Julkaistu 05.12.2017 10.33



Julkaistu 05.12.2017 9.53



Julkaistu 01.12.2017 9.10



Julkaistu 30.11.2017 13.10

Powered by CuteNews

Haku uutisista

Pikkulotta: ”Ei me ymmärretty silloin – onneksi”

Pikkulotat eli lottatytöt auttoivat aikuisia sodan keskellä 1939–1944. Porvoolainen Liisa Tuomala, 85, liittyi pikkulottiin jo 7-vuotiaana ja koki niin sodat kuin sankarihautajaiset.

Toimittanut 06.12.2017 12.00 | Toimitus

Liisa Tuomala on tehnyt uransa puutarhahoidon opettajana ja Porvoon matkailussa. Pikkulottatoiminta antaa vieläkin sisältöä elämään. Kuva: Merja Forsman

PORVOO Porvoolainen Liisa Tuomala, 85, liittyi pikkulottiin ollessaan 7-vuotias. Hän haluaa muistuttaa meitä suomalaisia siitä, ettei pidä valittaa niin paljon. – Jos on vaikeuksia, ne pitää voittaa – ei valittaa. Sillä me olemme ennenkin pärjänneet, hän korostaa itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlapäivänä.

– Pääsin kotikylässäni Hausjärven Oitissa pikkutyttöjen balettitanssiryhmään, jota veti eläkkeellä jäänyt balettitanssijatar Margit Lilius. Kesällä olimme kehittyneet niin, että saimme esittää palokunnan kesäjuhlissa Prinsessa Ruususen perhostanssin, hän kertoo.

Sitten sodan tuulet alkoivat puhallella.

– Elokuun 1939 lopulla esiinnyimme suojeluskuntalaisten juhlissa. Kun tuli itsenäisyyspäivä, kaivattiin suojeluskunnan itsenäisyysjuhlaan marssiesitystä. Ballerinapuvut vaihtuivat lottien harmaiksi asuiksi.

Sota oli jo syttynyt.

– Puvut jäivät meille ja tanssiryhmämme jatkoi pikkulottina koko talvisodan ajan. Yleensä vasta 10-vuotiaat saivat liittyä pikkulottiin, mutta minä ja moni muu olimme mukana jo 3 vuotta aikaisemmin, ihan alaikäisinä, Tuomala muistelee.

Pikkulotat tekivät mitä käskettiin

Pikkulotat kokoontuivat viikoittain. Se oli aluksi kerhotoimintaa, askartelua ja lauluja.

– Opimme lottien toimenkuvasta. Myöhemmin saimme isoja tehtäviä esimerkiksi tallukkaverstaalla. Kaikki näppärät naiset olivat päivät päästään tekemässä flanellisia alusvaatteita miehille. Sotilailla oli huonot varusteet ja talvi oli hirvittävän kylmä, Tuomala kertoo.

– Teimme mitä käskettiin. Keitimme kahvia, tarjoilimme, laitoimme lankaa neulansilmään, hoidimme lähettihommia. Siinä lottahenkeen kasvoimme, hän jatkaa.

Pikkulotat tapasivat keskenään tiilitehtaan johtajan yksityisasunnolla säännöllisesti.

– Istuimme salin sohvalla, me tytöt. Upseerit ja lotat kävivät kertomassa tärkeistä asioista. Välillä leikimme, olimme sokkoa isolla terassilla tai lauloimme pianon äärellä. Sitten taas lopetettiin ja kuunneltiin. Se oli kauhean kivaa, Tuomala muistelee.

– Askartelimme kaikenlaista myyjäistavaraakin. Muistan erityisesti hauskat pääsiäismyyjäiset, joihin teimme kaitaliinoja kreppipaperista, johon oli liimattu kiiltopaperista koristeita. Liinoista tuli kauniita, ja ne menivät hyvin kaupaksi. Paperien jätteet saimme ottaa kotiaskarteluihin.

Talvisodan loppuvaiheessa tulivat evakot, joita majoitettiin muun muassa palokunnantalolla.

– Isojen lottien avustaminen muonituksessa oli meidän pikkulottien päätyötä koko jatkosodan ajan. Muistan, kun mittasin isosta tonkasta maitoa laseihin 9-vuotiaana. Se oli rankkaa työtä.

"Suhtauduimme sotaan omituisesti"

Miltä sota tuntui pienen tytön maailmassa?

– Suhtauduimme omituisesti sotaan. Ei se meitä pelottanut, vaikka kuulimme paljon rintamajuttuja ja lähellä olevaa Riihimäen kaupunkia pommitettiin jatkuvasti, Tuomala toteaa.

Sankarihautajaisiin osallistuttaessa kuolema toki kosketti.

– Kirkko oli kuuden kilometrin päässä kodistamme ja aina joku piti huolta, että me pienet pääsisimme hevosreen kyydissä hautajaisiin. Vaikka ei se kuuden kilometrin matka silloin tuntunut miltään. Kirkko oli aina täynnä, ja siellä oli talvisin kylmä. Isot lotat muodostivat kunniakujan, ja me pienet olimme hengessä mukana. Muistan, miten isot lotat puhuivat keskenään, että pitää ajatella jotain muuta, muuten alkaa itkettää. Ei kunniakujassa saanut itkeä, Tuomala muistelee.

"Me lapset ilkuimme aikuisille"

Hän muistaa, kun pikkulotat olivat kerran kylässä erään rouvan luona Riihimäellä ja kaupunkia alettiin pommittaa.

– Rouva juoksi ikkunasta toiseen päivitellen ja me lapset vain pilkkasimme. Kotona äiti torui meitä ja sanoi, että ”kai vielä ryssä pudottaa pommin päähänne”. Se jäi mieleen, Tuomala kertoo.

Helsingin-pommituksia pakoon tulleet eivät uskaltaneet liikkua ollenkaan ulkona. He tekivät valkoisista lakanoista anorakkimaisia viittoja, joiden alla he liikkuivat.

– Kun Riihimäkeä alettiin pommittaa – ja Riihimäkeä pommitettiin paljon – muutkaan eivät enää uskaltaneet liikkua ulkona niin paljon, Tuomala jatkaa.

Sodasta lomilla ollessaan Tuomalan isä suri, miten paljon pahaa hänen suuntaamansa tykki on saattanut siviileillekin aiheuttaa.

– Kun isäni ja setäni istuivat yhdessä pöytään ja ottivat viiniä, me nuoret nauroimme, että ”kohta ne maataistelukoneet taas tulevat”. Olihan se kauheaa, kun maataistelukoneet lensivät niin matalalla ja niiden pudottamien pommien rysäys nosti maastoutuneet miehet pystyyn.

– Ei me ymmärretty silloin – onneksi.

Äiti oli kauhean peloissaan ja se toki tarttui lapsiinkin.

– Muistan kerran, kun pillit varoittivat ilmahyökkäyksestä ja me lapset rakensimme juuri lumilinnaa. Äiti oli meitä huudellut ja mennyt kellariin suojaan, mutta me lapset piilouduimme lumilinnaan. Äiti oli ollut todella huolissaan, Tuomala jatkaa.

– Kun nyt katson televisiouutisista sota-alueita, sielläkin lapset leikkivät keskellä tuhoutuneita kaupunkeja. Sellaisia lapset ovat.

Valvontakomissio lopetti lottatoiminnan

Valvontakomissio vaati lottatoiminnan lopettamista. Pukukin hävitettiin.

– Meidän tiivis lottatyttöporukka perusti oman jumppakerhon, joka lähti elämään omaa elämäänsä. Lopulta liityimme OItin nuorisoseura Kaikuun. Seuran poikien kanssa kokosimme tanhuporukan. 1940-luvulta 1950-luvulle kävimme  monissa maakuntajuhlissa esiintymässäkin, Tuomala kertoo.

Meni vuosikymmeniä, että lotista taas puhuttiin.

– Nykyään kuulun Porvoon sotilaspoikien ja lottatyttöjen perinnekiltaan. Lottatyttökerhomme perustettiin vasta vuonna 2010. Kokoonnumme joka kuukausi, ja aina on jotain ohjelmaa ja muisteloita. Pitäisi kasata nopeasti muistelokokoelma. Vielä muutama vuosi sitten meillä oli yli 20 osallistujaa, nyt on hyvä jos 10. Väki vanhenee, Tuomala harmittelee.

"Vaikeudet pitää voittaa – ei valittaa"

Pikkulottana talvi- ja jatkosodat kokenut porvoolainen haluaa muistuttaa, että tänään 100 vuotta täyttävä itsenäinen Suomi on tällä hetkellä hyvä maa ja asiat maassamme ovat hyvin.

– Meidän pitäisi tajuta se, eikä valittaa niin paljon. Jos on vaikeuksia, ne pitää voittaa – ei valittaa. Sillä me olemme ennenkin pärjänneet.

Hän itse yrittää elää niin, että pysyy terveenä ja pystyy auttamaan muita mahdollisimman pitkään.

– Toivon, että vanhetessani en kuormittaisi kanssaihmisiäni ja yhteiskuntaa tarpeettomasti, hän päättää.

MERJA FORSMAN

 

FAKTALAATIKKO

Liisa Tuomala

  • Ikä: 85,5 vuotta
  • Kotoisin: Hausjärven pitäjästä, Oitin kylästä
  • Asuu: Porvoossa
  • Ura: Toiminut puutarhahoidon opettajana Askolassa maatalousteknisessä koulussa. Kun koulu lopetettiin, siirtyi Porvooseen matkailuun. Valmistui merkonomiksi. Eteni kaupungin matkailuneuvojasta matkailupäälliköksi.


Liisa Tuomalan henkilökohtaisesta arkistosta löytyy muistoja pikkulotta-ajoilta. Kuvassa Pikkulottien laulukirja, Lotta Svärd -järjestön nimikortti ja piirroskortti rintamalta. Kuva: Merja Forsman

"Sinä hetkenä epäröi emme, Kun ratkaisu tehtävä on." Lotta Svärd -järjestön tyttöosaston jäsenet eli pikkulotat olivat ilomielin valmiina palvelemaan, kun isänmaa kutsui. Laulu Pikkulottien laulukirjasta. Kuva: Merja Forsman
Powered by CuteNews

Asiaa toimitukselle?

Haluatko antaa juttuvinkin tai lähettää tapahtumastasi menovinkin? Vai toimittaa ilmaisen synttäri-ilmoituksen?

Lue ohjeet »

Ilmoitusratkaisut

Meillä on tarjota yrityksellesi alueen parhaat ja kattavimmat mainontaratkaisut.

Lue lisää »

Ota yhteyttä

Ammattitaitoinen henkilökuntamme on aina valmiina palvelemaan sinua.

Katso yhteystiedot »

Teemme lehteä paikallisuuden ja yrittäjien ehdoilla.

Ammattimaisesti tuotettu sisältö - niin journalistisesti kuin ilmoittajien näkökulmasta.

© 2017 Itäväylä VIestintä Oy | Rekisteriseloste