Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kirjoittajan mielestä Porvoon lumenaurauksen taso ei ole enää entisellään.
Arkisto/Mika Laine
Kaupungin hallintoa ollaan uudistamassa. Kuntatekniikan tehtävien painopiste on osittain hämärtynyt. Kaupunkilaisten arkipäivän elämisen helpottaminen, kuten talviauraukset ei ole enää tosiasiallisesti yksi päätehtävistä.
Sen sijaan on keskitytty paisuttaamaan hallintoa. Näin resurssointi on viety pois kenttäväeltä, vaikka he pyrkivät hoitamaan työnsä hyvin. Koneita ja työntekijöitä on liian vähän ja he ovat alipalkattuja. Etenkin talviaurauksien työnjohdossa ja organisoinnissa näyttäisi olevan puutteita.
Vielä kymmenen vuotta sitten kadut aurattiin lumisateen jälkeen aamulla työmatkalaisia, koululaisia ja vaikkapa kodinhoitajien liikkumista varten. Nyttemmin asuinalueet on aurattu huonosti. Auraus saapuu lumisateen jälkeen vaikkapa ylihuomispäivän iltapäivänä. Aurat ”kelluttaa” ja lumet pakkaantuvat kadulle sekä sulaessaan menevät mössöksi tai jääpaanteeseen syntyy vaarallisia vesipotteja.
Ajoväylät aurataan jo alkutalvena kapeiksi, mikä tukkii liikkumista. Kaupunkilaiset joutuvat rikkomaan autojaan, ovat jumissa, myöhästyvät töistään, päivähoidosta, koulusta tai vanhukset eivät saa hoitoa.
Miten tilanteeseen on päädytty?
Olisiko syytä pohtia, mikä aurauksissa muuttunut?
Kymmenen vuotta sitten auraukset sujuivat. Sitten pitkäaikainen kaupungininsinööri jäi eläkkeelle sekä samassa aikaikkunassa kaksi katumestaria, jotka olivat hoitaneet kadut kunnia-asiana. Henkilöstön halun mukaisesti kaupungininsinöörin virka laitettiin ulkoiseen hakuun ja uusi virkamies valittiin.
Aika pian kävi selväksi, ettei uudelleen ryhmittyneelle insinööriryhmälle kelvannut uusi valittu kaupungininsinööri. Sopimus purettiin koeaikana. Tuolloin apulaiskaupunginjohtaja esitti kaupungininsinööriksi valittavaksi suunnittelupäällikön ja perusteluna oli palkkasäästö, ettei palkata uutta suunnittelupäällikköä. Näin tapahtui.
Pian kaupungininsinööri, jatkossa kuntatekniikkapäällikkö, levensi hallintoa suunnittelupäälliköllä. Nyttemmin edellä puhutuista insinööreistä tehtiin suunnittelupäälliköitä. Kuntatekniikkapäällikkö, suunnittelupäällikkö sekä viimevaiheissa liikennesuunnittelupäällikkö ja yhdyskuntasuunnittelupäällikkö. Heidän palkkansa on korotettu päällikkötasolle ja lisäksi on maksettu motivaatiolisiä. Ehkäpä organisaation ulkopuolelta valittu kuntatekniikanpäällikkö olisi tehnyt erilaiset organisaatiopainotukset?
Karkeasti laskettuna viime vuosina suunnitteluun ja rakentamiseen on palkattu kymmenkunta insinööriä. Kymmenisen vuotta sitten sama henkilöstö oli alle puolet. Olisi siis ollut täysin mahdollista lähteä parantamaan aurausten työnjohtoa riittäväksi. Viime talvena selitys kuntalaisille, lehdistölle ja päättäjille oli, ”enempään emme pysty ja kaikki kivet on käännetty”. Miten talviauraukset tulisi organisoida?
Valinta on ollut, että aurausten päivittäinen työnjohto ”hoidetaan” kahden sijaan yhdellä katumestarilla. Toinen vain lomittaa ilman omaa vastuualuetta ja ainakaan työn kuva ei ole selkeä. Porvoon kokoinen kaupunki vaatii aurauksia hoitamaan useamman katumestarin omine vastuualueineen. Yhdellä katumestarilla asuinalueiden aurausten laadun tarkkailua ei voi tehdä käytännössä olleenkaan. Työnjohtajan matalalla Mersulla oltaisiinkin jumissa yhtenään. Olisihan se noloa, kun asukkaat auttaisivat mestarin irti, samalla kun avustavat toisiaan.
Työnjohdon on tehtävä tarkastuksia, tsekkauslistoja eri tilanteisiin, minne esim. vesiä kertyy ja vesipolannekuoppia, joita etupainotteisesti höylätään. Samat ongelmakohdat toistuvat asuinalueilla vuodesta toiseen, nyt ne ovat kuin yllätyksiä. Aurausten viikkopäivystys? Sitä tekevät kaksi katumestaria. Heidän lisäkseen päivystävät rakentamisen työnjohto. Yöpäivystyksen jälkeen oikein kukaan ei tiedä välttämättä ongelmapaikkoja asuinalueilla. Tämä ei ole paras systeemi.
Vaihtoehtona olisi vahvistettu aurauksen työnjohto ja vuorottelu päivystyksessä, jossa ongelmakohtien hoitoa jatkettaisiin päiväaikaan. Tulisiko tehdä myös urakoinnin tarkastuksia säännöllisesti eri asuinalueilla, jotka nyt näyttävät olevan satunnaisia. Talven aluksi voitaisiin kerrata myös urakoitsijoille tarpeelliset erityiskohdat maastossa, sillä kuljettajathan vaihtuvat.
Urakka-alueet?
Erilaisten suhdanteiden huomioimiseksi ja tasapainottamiseksi tulee kaupungin oman kaluston ja henkilöstön olla riittävä. Sitä se ei nyt ole. Koneita on hankittava ja henkilöstöä on palkattava.
Kaupunki on kilpailuttanut oman kaluston lisäksi urakoitsijoita. Urakka-alueet ovat olleet liian suuria asuinalueiden tehokasta aurausta varten. Koneita ja urakka-alueita tulee olla enemmän, jotta lumimyräkät saadaan aurattua ajoissa.
Syksyllä 2020 kilpailutettu puitesopimuksen kilpailutus jäi ns. viimetippaan. 2019 talvi oli ollut leuto ja sen vuoksi tarjouksia saatiin liian vähän. Merkittäviä urakoitsijoita jättäytyi pois. Uutta kilpailutusta ei ehditty tekemään. Olisi pitänyt ymmärtää, ettei näin selvitä, jos talvi on kovempi.
Porkkanoita ja varallaolokorvauksia olisi voinut kehittää uuteen tarjouskierrokseen. Kun katsotaan talvia taakse päin, niin talvet 2018, 2020, 2021 ja 2022 ovat olleet runsaslumisia. Siis viidestä talvesta neljä, on ollut 40 cm:n lumitalvia. Ilmastonmuutos?
Kaupunkikehitys on halunnut profiloitua tulevaisuuden edelläkävijäksi. On huomioitava, etteivät talvet ole lumettomia. Ilmasto muuttuu, siten että sateet ja erilaiset sään ääri-ilmiöt runsastuvat ja vuorottelevat. Lunta ja räntää sekä vettäkin sataa paljon. Velvollisuus on siis pyrkiä varautumaan talviaurauksessakin. Kaupunkisuunnittelun tulisikin suunnitella entistä tilavampia katujen asemakaavoja hulevesille ja lumille.
Hallintoon ollaan jatkossa palkkaamassa kunnossapitopäällikkö. Hän ei ole lisävoima aurausten arjen hoitoon, kuten olisi uudet katumestarit työnjohdossa tai lisätty kenttäväki. Paremminkin hallintoa jaetaan lisää. UM 24.11. selitettiin erilaisia nousevia kustannuksia. Ehkä se olikin varoitus, ettei aurauksia tehdä entisenkään verran.
MIKKO KAUNISTO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot