Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Viljelijä kylvi keväällä peltoonsa hernettä. Kun versoihin kesän mittaan muodostui palkoja, pelto alkoi kiinnostaa ohikulkijoita yhä enemmän. Elokuussa, palkojen pulskistuttua, pellossa kahlasi jo päivittäin maistelijoita talloen herneenvarsia maahan.
Eräänä aamuna pellon laitaan ajoi uudennäköisellä isolla autolla tuntematon naishenkilö, joka ryhtyi mättämään herneitä muovikasseihin ja suuhunsa. Rouvan sadonkorjuun nähnyt naapuri alkoi ohi kulkiessaan kysellä, oliko rouva viljelijän asialla ja oliko hänellä viljelijän lupa poimintaan.
Posket herneitä pullollaan rouva mongersi, että ”no kun en mä tiedä kuka tän pellon omistaa, niin en mä oo voinu kysyä mitään lupia”, ja jatkoi kaikessa rauhassa herneiden raastamista kassiinsa. Kun naapuri kertoi herneiden olevan yksityisen viljelijän omaisuutta, rouva vastasi, että ”yks nainen kulki tästä koiran kanssa ohi yks päivä ja sano, että kai näitä saa ottaa”. Urakoituaan pellolla tunnin verran rouva ajoi tiehensä saaliineen.
Samanlaisella muodikkaalla ”kai näitä saa ottaa” -logiikalla toimivat kaiketi esimerkiksi ne, jotka korjaavat mukaansa kukat ja lyhdyt vierailta haudoilta ja marjat toisten pihoilta.
Rouva ei tainnut herneitä ahmiessaan huomata, että lajike oli eläinten ruoaksi tarkoitettua rehuhernettä. Toivottavasti herneet nyt parantavat rouvan lypsävyyttä, kuten niiden on tarkoitus tehdä lypsylehmille rehuissa syötettynä. Ainakin varmaan pierettävät ärhäkästi.
MIKSI OSTAA, KUN VOI VARASTAA?
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot