Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Otsikon lausahdus oli myös Porvoon vanhusviikon päätöstilaisuudessa puhuneen vanhusneuvoston edustajan viesti. Kuulijakunnalle kannustavaa, innostavaa, toivoa antavaa – totisesti! Ihmettelen, mikä on tällaisen vanhusneuvoston tehtävä? Eikö sen tulisi olla joukkonsa edunvalvoja?
Tätä jargonia ovat sekä valtio että kunnat jankuttaneet vuodesta toiseen. Vielä kun tähän liitetään työeläkeindeksistä käyty kiista, jossa nuoret usutettiin eläkeläisten kimppuun, voiko enää pahempaa tulla – varmasti voi, kunhan se keksitään.
Unohdetaan – tarkoitushakuisesti - että suuret ikäluokat ovat olleet täystyöllistettyjä eläkeikäänsä saakka, maksaneet palkoistaan ja maksavat eläkkeistään edelleen suuren ikäluokan kokoiset verot. Että he käyttävät suuren osan eläkkeistään varsinkin hyvinvointipalveluihin ja työllistävät siten myös nuoria – ja toimivat vapaaehtoistyössä ilmaiseksi ja omaishoitajina mitättömällä korvauksella.
Paljonko rahaa säästetään sillä, että kunnille ja valtiolle kuuluvia tehtäviä keplotellaan yhä laajenevan ilmaistyön varaan? Siitä on tehty laskelmiakin, eikä se summa ole pieni.
Poliitikot keskustelivat ajankohtaisohjelmassa vanhushoidosta ja joka puheenvuorossa valiteltiin resurssien vähyyttä, leviteltiin käsiä, että hoitaa pitäisi, mutta kun ei ole rahaa. Samassa yhteydessä puhuttiin priorisoinnista, hoitamatta jättämisestä. Kammottavia puheita itseään ”hyvinvointiyhteiskunnaksi” nimittävässä maassa varsinkin, kun tämä puhe koskee suurilta osin ja tällä hetkellä juuri niitä, jotka ovat työllään rakentaneet näiden puhujienkin hyvinvoinnin.
Kun ollaan sitä mieltä, että ihminen on yhteiskunnalle hyödytön, hän saa mennä. Hävytöntä, kiittämätöntä ja sokeaa!
Rahaa on, mutta eri asia on, mihin sitä käytetään. Nyt näyttää siltä, että sitä lapioidaan surutta maailmalle piittaamatta siitä, miten täällä suuri osa ihmisistä, perheistä, yksinäisistä ja vanhuksista elää. Tämä kuvastaa hyvin päättäjien arvomaailmaa eikä se tänä päivänä näytä valitettavasti kovin kummoinen olevan. Missä kuplassa nämä Arkadian mäelle työkseen kiipeävät oikein elävät ja kuinka pian unohtivat, miksi heidät sinne valittiin?
Entä me seniorit? Eikö meidän pitäisi sulkea korvamme tältä pelkäksi kulueräksi ja yhteiskunnan rasitteeksi leimaavalta manipuloinnilta ja vihdoin tuntea arvomme ja vaikutusmahdollisuutemme?
Vaikka olemmekin työstä vapautuneita ja ansaitsemme harrastuksemme, olemme silti osa tätä yhteiskuntaa, ja osaltamme vastuussa siitä, millainen se on ja millainen sen pitäisi olla – ei vain itsellemme vaan meille jokaiselle. Maria Laakso, kirjoitit asiaa Uusimaassa 22.10.
SARI GLAD,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot