Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Itäväylä
Lähes puoli vuosisataa sitten mummo sanoi läntisessä Suomessa ystävilleen, että muuttaa Porvooseen. Kauhistuivat. ”Ethän sinä siellä pärjää, kun siellä puhutaan ruotsia!”
Ruotsin puhuminen oli kotimaisemissa osaamisen huippu. Kaksi mummon loimaalaisen oppikoulun poikaa matkusti ties missä asiassa Turkuun, jossa hienompi väki puhui ruotsia. Rahvas mongersi suomea Turun murteella esim. näin: ”Oltiin saresel sääI Iräsel karul kastemaroi kronkkimas.”
Loimaalaispojat yrittivät näyttää fiiniltä ja heittivät katua lampsiessaan ruotsia. Koulussa oli opeteltu ulkoa runo Mors lilla Olle. Talsivat tahdissa Yliopistokatua, ja toinen sanoi: ”Mors lilla Olle i skogen gick.” Toinen vastasi: ”Rosor på kind och solsken i blick” jne. koko runon verran.
Kokivat olevansa aitoja turkulaisia. Hyvin pärjäsivät, myöhemmin molemmista tuli professoreita. Virkaa varten oli suoritettava ruotsin tutkinto, johon Mors lilla Olle ei riittänyt. Sekin onnistui. Teksti oli vuodesta toiseen sama, ja sen sekä käännöksen sai ostaa ikäciviksiltä halvalla.
Porvoossa kielisuhde muuttui 1960-luvulla, kun Nesteen rakennustyömaa toi seudulle tuoretta savolaisverta. Suomenkielisiä oli äkkiä yli 50 prosenttia. Alkuperäisväestö hyväksyi kehityksen eikä mummon muistaman mukaan osoittanut mieltään.
Kaksikielisyys on eräänlainen rikkaus. Nykyään solkotetaan joka paikassa englantia, joten taas ollaan kaksikielisiä. Mummo ei pidä sitä kovin suurena rikkautena, mutta mummothan ovat kehityksen kelkasta tipahtaneita. Osaa kumminkin sanoa Thank you, Please ja tacksomyky. Myös suomeksi.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot