Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Itäväylä
”Hallin Jannen raudikko ravaa Kuoreveden jäätä. Mattilan Santran tukka oli kammattu toiselle puolen päätä.”
Näin laulettiin ennen elokuvassa, joka kertoi Siperiaan tuomitun Hallin Jannen tarinan. Janne tuli ryöstön yhteydessä tappaneeksi postimiehen. Hän rakasti palavasti Mattilan Santraa eikä köyhänä kelvannut vävymieheksi Mattilan taloon. Siis ei kuin toimeen eli postinkuljettajan kimppuun.
Postimies puolusti hallussaan olevia rahoja niin sinnikkäästi, että Jannen oli mätkäistävä oikein kunnolla. Millä astalolla, sitä ei mummo enää muista, mutta Siperian reissu siitä tuli. Suomi oli siihen aikaan osa Venäjänmaata, ja pahimmat rikoksentekijät passitettiin Siperiaan. Sieltä ei ollut paljon palannehia.
Elokuvassa Jannen kauhaan osui vankileirin soppajonossa sattuman sijasta kuollut rotta. Rotasta huolimatta elokuva oli silloisesta tyttölapsesta niin kiinnostava, että hän kävi katsomassa sen kolmeen kertaan.
Sellaisia olivat murhakirjat ja –elokuvat siihen aikaan. Porvoon oma Agatha Christie eli Jaana Lehtiö kertoi kansalaisopiston Ikistuvassa omista murhakirjoistaan. Hän ilmoitti heti kärkeen, ettei sijoita niihin verisiä yksityiskohtia eikä kuolleita rottia vaan kertoo sekä murhaajan että uhrin elämästä ja rikokseen johtaneista tapahtumista. Näin hän johdattaa lukijat ymmärtämään rikoksen syitä, ei vain seurauksia.
Porvoolaisten kannattaa olla ylpeitä dekkarikirjailijastaan niin kuin tietysti kaikista muista taiteen tekijöistään. Ei sitä ikuisesti voi ratsastaa Runebergillä, josta ei nykykansa tiedä kuin kadunnimen. Moni ei osaa edes Maamme-laulua ulkoa.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot