Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kirjoittaja kertoo vanhuksesta, jonka elämästä tuli rokotuksen jälkeen arjesta selviytymistaistelua.
Arkisto/Mika Laine
Tapaan päivittäin erästä vanhusta. Tavatessani hänet ensimmäisen kerran hän oli iloinen, pirteä ja puhelias niin kuin kuka tahansa vanhus. Hän valmisti itselleen ruoan, ulkoilutti koiraansa sekä kävi kaupassa ja apteekissa. Eli tavallista arkea ja voi hyvin niin kuin nyt vain vanhus voi arkeaan viettää.
Jaksoi valvoa ja seurata uutisia ja päivän tapahtumia. Kävi itse kaupassa ja apteekissa. Hän sai rokotteen muiden vanhusten tapaan, ettei sairastusi koronaan. Pian tämän rokotteen saamisen jälkeen hänen kuntonsa romahti. Hän uupui totaalisesti. Alkoi nukkumaan päiväunia ollen siitä huolimatta koko ajan väsynyt.
Hän lakkasi ulkoiluttamasta koiraansa. Hän ei lopulta jaksanut enää valmistaa itselleen ruokaa. Kävely muuttui huteraksi ja hän joutui käyttämään rollaattoria. Elämästä tuli rokotuksen jälkeen arjesta selviytymistaistelua. Ehkä tämä on yksittäistapaus, mutta on surullista seurata vierestä, miten maatamme rakentamassa ollut vanhus uupuu päivä päivältä yhä enemmän.
Minkä vastuun Suomen valtio ottaa näistä vanhuksista? Koronainfossa ei reagoida asiaan ja vanhus asuu edelleenkin yksin kotona. Vaikenemmeko näistäkin asioista?
BIRGITTA WULF,
KERAVA
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot