Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Elämme vuoden pimeintä aikaa. Vettä sataa, on pimeää ja korona luo tähän kaikkeen omat uhkakuvansa. Elämme historiamme synkkiä, koko ihmiskuntaa syvästi ravistelevia aikoja.
Kaikki eivät tätä pimeyttä ja synkkyyttä jaksa, osalle tämä vuodenaika on liikaa, kun monen mieltä painavat myös rahahuolet sekä ihmissuhteista aiheutuvat ongelmat. Olemme pää painuksissa kulkevaa kansaa. Vietämme taas itsemurhien tehneiden päivää, vuoden synkimpänä kuukautena.
Heitämme ilmoille tuhansia miksi kysymyksiä, joihin emme saa koskaan vastausta. Rankimmin itsemurha koskettaa niitä vanhempia, lasten läheisiä ja sukulaisia, joiden lapsi tai nuori on päättänyt päivänsä huostaanoton aikana tai sen jälkeen. Näiden tapausten määrää on hiljalleen lisääntymässä, mutta miksi me vaikenemme näistä kaikista traagisimmista itsemurhista?
Koko yhteiskuntamme tarvitsisi herätyksen. Nämä lapset ja nuoret jättävät jälkeensä ikävöiviä, surevia ja käsittämättömän suuressa tuskassa eläviä ihmisiä, kun kukaan ei heitä kuunnellut. Miksi yhteiskuntamme vaikenee, jättäen vielä hautajaiskulut ja kaikki hautaamiseen liittyvät raskaat toimet läheisten hoidettavaksi? Ne eivät kuulu enää sosiaalitoimelle ja huostaanotto päättyy siihen. Kylmästi ja koruttomasti. Kukaan ei puuttunut huostaanotossa tapahtuneisiin laiminlyönteihin. Vietämme samoihin aikoihin myös lastenoikeuksien viikkoa, tämän vuoden teeman ollessa lapsen oikeuden hyvään kohteluun. Ironista.
Mitä vielä pitää tapahtua että kansamme edustajat ja lasten asioista päättävät tahot heräävät? Kuinka monta itsemurhaa lasten ja nuorten pitää vielä tehdä ja miksi näistä itsemurhista ei pidetä minkäänlaista tilastoa? Nämä ihmiset vain häviävät jonnekin. Arvottomina ja ihmisarvonsa menettäneinä.
Muistakaamme sytyttää kynttilä sunnunraina heidän muistolleen sunnu taina 21.11.
BIRGITTA WULF,
KERAVA
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot