Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kirjoittajien mielestä merimetsokeskustelussa tarvitaan nyt suhteellisuudentajua. Viime kesänä maamme merialueilla laskettiin noin 27 500 merimetson pesää. Kuvassa merimetsoja pesimäluodolla.
Arkisto/Antti J. Lind
Porvoon kaupunginhallitus jätti kokouksessaan 15.6. lausunnon merialuesuunnitelma 2030 -luonnokseen. Kokouksen aikana kaupunginhallituksen enemmistö päätti äänin 9–4 esittää lisäyksen lausuntoon, jonka mukaan ”merimetso-ongelma tulee saattaa yhtenä asiana mukaan merialuesuunnittelua edelleen käsiteltäessä”.
Lisäys on erikoinen, sillä merimetsojen kannan säätely ei liity millään tavoin merialuesuunnitteluun, joka ei tule ohittamaan olemassa olevaa lainsäädäntöä. Merimetso on Suomen luontoon kuuluva, lailla rauhoitettu lintu, jonka pesinnän häiritseminen on luonnonsuojelurikos.
Merimetson kotisaarista vähemmistö on puustoisia. Nämä voivat näyttää karuilta, mutta tosiasiassa kun lintuyhdyskunta on pesintänsä tehnyt, niin ulosteella kalkitun saaren kasvillisuus palaa ja monimuotoistuu. Merimetsojen asuttamalle saarelle tuhotöihin menevän kannattaa harkita kahdesti: kun lintujen pesintää lähtee häiritsemään, epäonnistuu myös muiden, merimetsokoloniassa rauhassa pesimään pääsevien lintujen, kuten monien sorsalajien, tiirojen ja kahlaajien pesintä.
Toisaalta merimetsojen häätäminen yhdeltä luodolta johtaa helposti siihen, että linnut etsivät vain toisen pesimäpaikan, ehkäpä tällä kertaa lähempää asutusta tai mantereen puolelta. Lähes puolet merimetsoyhdyskunnista sijaitsee linnustonsuojelualueilla. Yhdyskunta voi pysyä samassa paikassa hyvinkin kymmenen vuotta, jos se saa olla rauhassa. Rauhoitettujen lintujen pesiä epäillään tuhotun muun muassa Porvoossa.
Pesimäkanta on lähellä sen kantokykyä, eikä merkittävää kasvua olekaan enää odotettavissa. Esimerkiksi Porvoossa kanta pieneni viime kesänä edellisvuodelta merkittävästi, 30 prosenttia. Merialueiden kannat ovat tyypillisesti saavuttaneet kantokykynsä reilut kymmenen vuotta ensipesinnän jälkeen, ja merimetso palasi pesimään Suomeen vuonna 1996. Vastaava tilanne on todettu muualla Itämerellä ja Hollannissa. Itämeren talviolosuhteet ja runsastuneen merikotkan saalistus ovat merkittäviä kantaa sääteleviä tekijöitä.
Merimetsokeskustelussa tarvitaan nyt suhteellisuudentajua. Kannan kasvuvauhti on hiipunut ja pesien määrä on laskenut. Viimeisin eliölajien uhanalaisuutta Suomessa kartoittanut niin sanottu Punainen kirja arvioi 254:ää suomalaista lintulajia. Niistä lähes puolet (121) on joutunut lintujen punaiselle listalle ja 86 määriteltiin uhanalaisiksi. Jos jonkun lintulajin kanta tasaantuu kestäväksi, on tästä syytä olla ainoastaan tyytyväinen ja kehittää keinoja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
MARKUS KESKITALO,
BIOLOGI,
RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN VARAJÄSEN (VIHR.),
PORVOO
ANNA-STIINA LUNDQVIST,
KAUPUNGINHALLITUKSEN JÄSEN (VIHR.),
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot