Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kirjoittajat ihmettelevät, missä ovat Porvoossa vaikuttaneiden merkkinaisten muistomerkit. Paula Risikko paljasti synnytysairaalan ja maan ensimmäisen ensikodin Porvooseen perustaneen Alva Forsiuksen muistopatsaan vuonna 2016.
Arkisto/Mia Smolander
Porvoossa on vaikuttanut kiitettävä joukko merkkihenkilöitä, joita kaupunki kunnioittaa monilla patsailla puistoilla ja aukioilla.
Kansallisrunoilija J.L. Runeberg patsastelee näyttävästi nimikkopuistossaan, kirjailija ja lehtimies Johannes Linnankoski sai oman aukionsa Kaupunginpuistoon, Albert Edelfelt tähyilee kirkonmäellä synnyinpaikkaansa, Kiialan kartanoa, Venäjän keisarin luottomies ja Gammelbackan kartanon isäntä Georg Magnus Sprengtporten on saanut laattansa August Eklöfin puistoon – ja seisoopa tuomiokirkossa kunniapaikalla myös Porvoon valtiopäivillä vieraillut keisari Aleksanteri I:kin.
Mutta missä ovat Porvoon merkittävät naiset – vai onko heitä ollenkaan, onhan Porvoo kautta historian ollut myös naisten, eli naisenemmistöinen kaupunki? On heitä.
Natalia Linsén, Suomen ensimmäisiä koulutettuja naisvalokuvaajia, asui Porvoon vanhassa kaupungissa. Alva Forsius perusti synnytyssairaalan ja maan ensimmäisen ensikodin Porvooseen, Tove Jansson vietti kesät Klovharussa, ja oli Werner Söderströmin kirjailijoita samoin kuin monet muut tunnetut kirjailija- ja runoilijanaiset, joiden kuvat ovat nähtävissä yhtiön aulassa – tosin lukkojen takana.
Taideteollinen muotoilija, lasi- ja korutaiteilija Saara Hopea oli porvoolainen. Mannerheimin sisar, tekstiilitaiteilija Eva Mannerheim Sparre asui Porvoossa. Samoin Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi aikoinaan noussut Miina Sillanpää piikoi Söderströmeillä,
Ja onhan tietenkin kansalliskirjailijan puoliso, naisaktivisti ja kirjailija Fredrika Runeberg, puhumattakaan nykyään elävistä merkkihenkilöistä, kuten Edelfeltin taidetta esille nostaneesta kauppaneuvoksesta, keramiikkataiteilijoista ja monista naiskirjailijoista.
Ovat sentään muutamat naiset Porvooseen monumenttinsa saaneet: Alva Forsius synnytyssairaalansa pihalle, valitettavasti hieman syrjään keskustasta, itkuvirsien taitaja Larin Paraske vanhaan kaupunkiin, Fredrika Runeberg nimikkopuistoonsa. Natalia Linséniä ei näy missään, puolisolla sentään on oma puistonsa, sävelsihän hän tunnetun laulun ”Mä oksalla ylimmällä”.
Tein (Sari Glad) vuosia sitten valtuustoaloitteen Porvooseen perustettavasta naisten puistosta. Puiston idea oli kerätä heidät kaikki yhteen, jotta naisten kaupunki olisi saanut sille kuuluvan näkyvyytensä. Ei mennyt läpi muun muassa siksi, että heitä kuulemma oli jo riittävästi esillä esimerkiksi katujen nimistössä.
Onko kaupungin asenne vähättelevä Porvoon merkittäviä naisia kohtaan? Onko heidät vahingossa unohdettu vai miksi esimerkiksi Fredrikan patsas, viheriön takanurkkaan sijoitettuna, on nyt niin puun lehvien peitossa, ettei tämä mahtinainen pääse näkyviin edes omassa puistossaan? Myös Larin Paraske veisaa itkuvirsiään kirkonmäellä puskassa, miltei näkymättömissä.
Jos ei Porvoossa vaikuttavien naisten eteen voida muuta tehdä, niin ainakin sen, että nämä kaksi merkittävää muistomerkkiä raivataan esille pöheiköistä ja kaupunki näiltä osin osoittaa arvoa merkkinaisilleen ja heidän työlleen.
Olisiko taas aika edistää Porvoon taidemuseohanketta, jossa tämä mittava taiteilijakaarti saataisiin säällisesti esille ja Porvoo ansaitulta maineeltaan taiteen, kirjan, taideteollisuuden ja kulttuurin kaupungiksi? Sen moninaisella toiminnalla: muun muassa näiden kulttuurialojen tapahtumilla, seminaareilla ja messuilla sekä koko rikkaalla sisällöllä voitaisiin edistää kenties myös kokoustila- ja majoituskysyntää – ja koko kaupungin vetovoimaa.
SARI GLAD,
KULTTUURITUOTTAJA (AMK),
PORVOO
MERJA HERRANEN,
MUSEONJOHTAJA, EMERITA,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot