Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Porvoo on kirjallinen kaupunki, kun täällä muinoin asusteli Runeberg-niminen kirjailija. Tarina kertoo, että rauhantahtoinen itänaapurimme pommitti Porvoota rajusti joulun tienoilla vuonna 1939, koska täällä asui sotakiihkoilija Runeberg. Hänet täytyi saada hengiltä, ettei toista kertaa kiihota kansaa tappelemaan naapuria vastaan.
Mummon isä oli Viipurista käydyissä syksyn 1939 rajuissa taisteluissa saanut annoksen kranaatinsirpaleita eri puolille kroppaa, erityisesti oikeaan jalkaan. Mies siis kranaattikuopasta JSP:n pulkkaan, siitä hevoskyytiin ja lopuksi kuorma-auton lavalle matkaamaan kohti Porvoossa sijaitsevaa sotasairaalaa. Hoito oli hellää, vaikka kipulääkkeet olivat vähissä. Yksijalkainen mies muisti ainakin von Essen -nimisen herttaisen hoitajan.
Sairaala on sama, jonka kaupunki kohta purkaa. Purkakoon, kun kerran talo on tullut elinkaarensa päähän. Voi olla homeessakin. 80 vuotta sitten se kumminkin antoi turvan ja avun monelle taisteluissa vammautuneelle. Kipujen lievittäjänä taisi siihen aikaan olla morfiini.
Kun haavoittuneet oli jotenkuten kursittu kokoon ja paikattu, he palasivat särkyineen ja sielunvammoineen kotiin, jossa heräilivät öisin omaan kauhunhuutoonsa. Piironginlaatikosta kaivettiin Pervitin-nimistä amfetamiiniperäistä pulveria lievittämään särkyä jalassa, jota ei enää ollut. Se oli kuolion merkkejä osoittaneena amputoitu Porvoon sairaalan leikkaussalissa. Äitini kysyi hoitajilta, mihin jalka joutui. Sanoivat, että hautausmaalle.
Elämä 80 vuotta sitten jatkui. Sota loppui sillä erää yhtä äkkinäisesti kuin oli alkanut. Suomen kestävyyden kantilta ei hetkeäkään liian aikaisin.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot