Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Oskari Onnellinen syntyi onnellisten tähtien alla. Jo ennen syntymäänsä hän potkiskeli lempeästi äitinsä kohdun seinämiä ja putkahti sitten maailmaan epiduraalipuudutuksen kera ilman tuskia. Oli kiltti vauva, söi ja nukkui. Oppi 1-vuotiaana potalle, mistä vaippatehtailijat joutuivat epätoivoon ja repivät hiuksiaan.
Pottatehtailijat vaurastuivat. He lahjoittivat Oskarille kaksikymmentä iloisen väristä pottaa, jotka perhe toimitti bangladesiläiseen lastenkotiin. Käytettiinkö niitä siellä alkuperäistarkoitukseen vai soppakuppeina, se ei ole tiedossa.
Oskari ei vauvana rääkynyt naama kiukusta punaisena niin kuin muut ikäisensä vaan hymyili hampaattomalla suullaan, johon pian ilmestyi kaksi riisiryynin kokoista valkoista pikkuhampua. Elämä sujui edelleen onnellisena, sillä niin kilttiä poikaa kuin pikku-Osku ei ollut toista. Hän ei kiusannut ketään, ei edes tyttöjä eikä tyttöpuolista tarhan tätiä. Koulussakin hän jatkoi sairaalloista kiltteyttään. Ei pyrkinyt vuoren valloituksessa huipulle eikä myöhemmin maailman valloituksessakaan. Hän tyytyi keikkumaan siinä keskivaiheilla, jollaisista henkilöistä kenelläkään ei ole pahaa sanaa sanottavana.
Niin soljui Oskun elämä kuin seitsemällä veljeksellä rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhallisesti alas illan lepoon monen kultaisen auringon kiertoessa.
Ajatelkaa, rakkaat lukijat, kuinka onnellinen voi olla elämä, kun ei turhaan potki kohdun, kodin, koulun, työpaikan tai vanhainkodin seiniä vaan tyytyy olemaan se mikä on. Sellaisen ottaa pyhä Pietarikin mielihyvin vastaan, sillä taivaassa jos missä ei kaivata riitelijöitä. Sen pituinen se satu.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot