Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Itäväylä
Näin syksyllä kannattaa runoilla. Mummo siis runoilee. Hän viilaa ja höylää ajatuksiaan yötä päivää, ja lopputulos on tämä:
Ah syksy. Miksi saavuit varhain?
Jäi katiskakin kokematta,
kun ihan kesken kaiken tulla ryysit viuhuvin tuulin
ja jäädytit sieluni syvimmät sopukat ikiroutaan kuin järven laineet
Milloin ne taas saavat vapauden
herkän hunnun hartioilleen?
Eikö vain ole komea nykyruno? Sen tekemiseen kului siis aikaa ja olisi kulunut tupakkiakin, jos mummo olisi tupakkinaisia. Mutta kun ei ole, niin syntyprosessi kesti siis vain muutamia hektisen aivotyön täyttämiä päiviä. Öitä ei siihen käytetty, sillä mummo on vanhanajan ihmisiä, joille jo lapsena kerrottiin, että valkeus nauraa pimeyden töille.
Entivanhaan olivat käytössä riimit ja neliriviset värssyt, ja niiden värkkäämiseen vasta aikaa kuluikin! Näin syksyiseen aikaan mummo, joka siihen maailman aikaan oli vielä nuori, riimitteli samat asiat seuraavasti:
Oi syksy, saavuit varhain.
Mut se on meille parhain.
Nyt tuuli vinkuu nurkissa, ja puolukat on purkissa.
Ne talven mittaan syödään pois.
Kai kesäkin jo tulla vois.
Nykyrunon mummo aikoo lähettää valtakunnalliseen nykyrunokilpaan, jossa pääpalkintona on moderni runokokoelma nimeltä ”Elämän siivet”. Toisena palkintona on kahden viikon matka runouden syntymaisemiin Kreikassa. Mummo on vaatimaton, ei tavoittele voittoa, vaan kakkossijaa. Sattuuko lukijan sukulaisia olemaan raadissa? Jos on, niin suositus olisi paikallaan.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot