Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Nuoripari hehkutti Helsingin Suurkirkon portailla, "korona ei tullut meidän onnemme väliin". Keski-ikäinen pariskunta oli pettynyt, "kun he eivät päässeetkään purjehtimaan pääsiäisenä Ahvenanmaalle", ovat sentään kunnostaneet venettään koko kevään.
Useat sadat kansalaiset olisivat halunneet käydä "tapaamassa sukulaisiaan ja tuttaviaan" Uudenmaan ulkopuolella, mutta matka katkesi poliisin rajalla käännytykseen. Yökerhot ja terassit on suljettu, "miten nuoriso kaiken tämän kurjuuden kestää"?
Kaksi sairaanhoitajaa toi lapsensa päiväkotiin hoitoon, heidät oli määrätty koronasairaalaksi muutetuun Malmin sairaalaan töihin. Kaupunki toi takapihalle kylmäkontteja, koska kylmätilat sairaalassa ovat kovin rajalliset, nyt varaudutaan pahimpaan.
Kumpikin hoitajista olisi mieluimmin hoitanut lapsiaan kotona. Heillä ei olisi ollut mitään tarvetta rikkoa määräyksiä ja rajoituksia. Ruokatilauksensa he olisivat noutaneet kaupan noutopisteestä. Heille läheisten terveys ja henki on itsestäänselvyys. Heillä ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoa. Kriisityöntekijöiden ja näitä tukevien tahojen työehtosopimukset laitettiin 1.4. poikkeuslailla joustamaan. He kaikki ovat eturintamassa ja auttavat sekä suojaavat meitä, myös niitä joille yksinkertaisten sääntöjen ja rajoitusten noudattaminen tuottaa vaikeuksia.
Itsekkyys ja oman edun laittaminen muiden edun edelle, näyttää jostain kummasti kumpuavan, kun jostain asiasta pitää väliaikaisesti luopua, aivan kuin avioliittoon tai merille ei ehtisi kesänkin jälkeen purjehtia sekä sukulaisia ja ystäviä vielä tavata vuoikymmenien aikana ihan kyllästymiseen asti.
Valitettavasti tämäkin pandemia tulee viemään monen meidän läheisen. Silloinkin on kuitenkin muistetava, että etäsuru on aivan yhtä arvokasta kuin kokoontuminen samaan tilaan arkun ääreen ja muistotilaisuuden voi viettää sitten myöhemmin.
SAKARI PARTINEN,
SIPOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot