Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Biologian opettaja Jarkko Nikkilä kertoi haastattelussa mielipiteitään koulujen digitalisaatiosta (Uusimaa 7.1.). Kehityksen suunta huolestuttaa. Päätösten tärkein tavoite näyttää olevan Suomen ykkösasema maailmalla. Työt sälytetään vähennetyin resurssein ja leikkauksin lasten, nuorten ja opettajien harteille.
Kysyykö kukaan, ovatko koulut, lapset ja nuoret hetkessä kypsiä, osaavia ja valmiita ottamaan tuon vastuun ja harppaamaan uuteen ja tuntemattomaan? Eivät taida kysyä, sillä kilpailu on käynnissä ja kiire on kova.
Maan hallituksen tapa näyttää olevan heittää omat utopiansa kentälle. Päätösten toteuttajat joutuvat ratkomaan, miten näitä utopioita voi arjessa toteuttaa. Asianosaiset eivät ole saaneet suurempaa suunvuoroa.
Uudenlainen oppiminen vaatii opettajien mukaan pieniä ryhmäkokoja ja suurempia resursseja. On pöyristyttävää, jos, kuten Nikkiläkin toteaa, että tähtien tavoittelu tarkoittaa oppilaille perustaitojen ja tietojen huonompaa oppimista ja opettajille yhä vähemmän aikaa tehdä perustyötä. Levottomuus luokissa kasvaa entisestään, ja kuten hän toteaa, opettajat joutuvat toimimaan enemmän lasten huoltajina, psykologeina, avustajina, erityisopettajina, sosiaalityöntekijöinä ja terveydenhoitajina. Keistä näistä oppilaista voi tulla ”oppijoita, jotka innolla tarttuvat annettuihin tehtäviin ja osaavat itse arvioida omaa opiskeluaan ja sen edistymistä?”
Miten tällaisissa olosuhteissa ylipäätään voi oppia? Jos tämä on tilanne, ei voi muuta kuin sanoa, että päättäjät saavat päätöksillään koululaitoksemme kaaokseen. Tätä kaaosta he puuhaavat vielä innolla ”Suomen vientituotteeksi”!
En ole myöskään nähnyt otettavan esille terveydellisiä ongelmia, joita näistä ”tauluihin” tuijottelemisista seuraa. Älypuhelin, television katsominen, tietokoneet ja myös koulussa ruutuun tuijottelut. Miten on ergonomia? Ihmisen pää on aika painava ja jos se on näinkin suuren ajan päivästä etukenossa, niska- ja selkänikamat kuluvat ja ryhti heikkenee. Ongelmasta tulee ikuinen ja tuskallinen. Muutaman tunnin ruutuun katsomisen on sanottu aiheuttavan masennusta. Entä miltei kokopäiväinen tuijottaminen eri kuvaruutuihin? Entä silmät? Miten ennalta ehkäistään näitä terveydellisiä haittoja ja ongelmia? Onko tätä mietitty? Nyt näitä taulutietokoneita viedään jo päiväkoteihinkin.
Kehityksessä ja uudistuksissa ei ole mitään pahaa, ongelma on siinä, millaisin keinoin, resurssein ja millaisin perustein näitä uudistuksia tehdään. Eikö tässä koulu-uudistuksessakin pitäisi mennä lapsi ja nuori edellä, ei raha, leikkaukset tai kilpailu ykköspaikasta?
SARI GLAD, PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot