Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Uudenmaan demarinaisten puheenjohtajan ja tuoreen äidin Annette Karlssonin (sd.) lapsen isän roolia korostavaan mielipidekirjoitukseen Itäväylässä 5.3. on helppo yhtyä, jokainen lapsi ansaitsee vähintään kaksi huolehtivaa ja rakastavaa aikuista rinnalleen.
Itse tulin ensinmäistä kertaa isäksi 1980-luvulla 30-vuotiaana ja vaikka minulta evättiin silloin pääsy synnytyssaliin ja vanhemmat kätilöt "neidittelivät" lapseni äitiä, palasimme sinne myöhemmin vielä kahdesti "oikeana parina".
Näin pääsin sitten mukaan synnytyksen ihmeelliseen maailmaan ja päätin että näistä pienistä tulen pitämään huolta, parhaan kykyni mukaan. Helsingin Malmilla oli siihen aikaan erillinen pieni neuvolarakennus, johon vein tyttäreni punnittavaksi ja mitattavaksi. Olin luultavasti ensinmäinen isä, joka sen oven pienen lapsen kanssa avasi, mutta jo poikien kanssa tapasin muitakin isiä, tosin vielä lapsen äidin varjossa kulkevia.
Omat poikani ovat olleet minua onnekkaampia, heillä on ollut lakisääteiset isyysvapaat ja itsestäänselvyys olla läsnä oman lapsen syntymähetkellä, sekä mukana täysipainoisesti lapsensa kasvussa ja kehityksessä. Toinen pojistani oli juuri kotona kuusi kuukautta vuoden ikäisen tyttärensä kanssa, kolmikymppiselle miehelle hänen elämänsä ehdottomasti parasta aikaa.
Meillä on myös erilaisia perheitä, kaikki isät ja äidit eivät pysty täysipainoisesti huolehtimaan lapsistaan ja parisuhteet ovat monimuotoisia, siksi Karlssonin ja muidenkin politiikan päättäjien tulisi kehittää lainsäädäntöämme siihen suuntaan, että kaikkia perheitä kohdellaan tasapuolisesti, olipa kysymys perhe-etuuksista, tai vaikka perintöoikeudesta. Ei ole yhteiskunnan asia päättää minkämuotoisessa parisuhteessa elämme, se päätös on vain parisuhteen sisällä olevilla aikuisilla itsellään.
SAKARI PARTINEN,
KOLMEN LAPSEN ISÄ,
KUUDEN LAPSENLAPSEN UKKI,
SIPOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot