Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Tiedätkö sen tunteen, kun saat positiivisen kommentin kesken päivän ja joka saa sinut hyvälle tuulelle? Viime viikolla eräs ystäväni teinivuosilta laittoi muutaman kauniin sanan minulle. Se sai mieleni ilahtumaan ja sydämeni läikähtämään lämpimästi. Ulkona piiskaava sade ja harmaus katosivat samoin tein ja askel tuntui kevyeltä. Tunsin itseni arvostetuksi; tulin nähdyksi omana itsenäni. Voi veljet, miten muutama sana sai paljon aikaan!
Se sai myös minut pysähtymään sekä pohtimaan syvemmin ihmisyyttä ja sanojen voimaa. ”Viestin merkitys on sen aikaansaamassa reaktiossa”, kuten me NLP:ssä ajattelemme. Kun identiteettitasolle menevä viesti saa aikaan noin valtavan positiivisen reaktion, mikä voimavara meillä onkaan käytössämme! Aurinko tuntuu alkavan paistaa, vaikka vettä tulisi taivaan täydeltä.
Artisti Ismo Alanko laulaa laulussaan ”sisäisestä solariumista”, meidän sisäisestä voimanlähteestämme. Hänen biisissään se oli sammunut, mutta metafora siitä on osuva. Meidän sisäinen solariumimme alkaa loistaa, kun huomaamme hyvän toisissa ja otamme sen vastaan myös itsessämme. Vastaavasti negatiivinen palaute sammuttaa sen ja tyrehdyttää luovuutemme. Alamme ajatella, että mitähän muut meistä ajattelevat, kelpaanko tälläisena. Alamme epäillä itseämme, osaamistamme ja turhaudumme. Ikäänkuin alamme pienentää itseämme, jottei kellään olisi mitään sanottavaa tai huomautettavaa. On helppo vetäytyä kuoreen ja suojautua kaiken kestäväksi. Välillä saatamme tökkäistä jotakuta vain kokeillaksemme, kuinka suojaus kestää ja onko tuosta tyypistä "vaaraa” itselle.
Pohdittuani tulin jälleen vanhaan mestarien totuuteen, että kyse on rakkaudesta ja pelosta. Kun pelkäämme, valintamme ovat aina itsekkäitä ja kuortamme suojaavia kuin olisimme hengenvaarassa puolustamassa itseämme muulta maailmalta. Emme uskalla avautua tai kuunnella ja kohdata aidosti, vilpittömästi toista, sillä vaarana on, että joudumme kohtaamaan myös itsemme. Ja kuitenkin, näin koen, että ainut tapa kohdata toinen on kohdata myös itsensä ja antautua alttiiksi myös sille, että joskus voi haavoittua.
Ihmisyyteen kuuluvat kaikki tunteet. Ne eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat vain tunteita. Niitä ei pidä pelätä. Ne tulevat ja menevät kuin tuuli veden pinnalla saaden sen liikkeeseen, mutta ne eivät ole vesi. Kuten sinäkään et ole tunteesi, jota ne liikuttavat. Olet paljon, paljon enemmän.
Kun uskallamme kohdata toisemme aidosti ilman suojauksia, olemme todellisesti läsnä. Olemme auki omille tunteillemme ja vastaanottavaisia toisen tunteille kannatellaksemme niitä. Näemme, kuulemme, tulemme nähdyiksi ja kuulluiksi, hyväksytyiksi omana itsenämme.
Vaikka meillä täällä pohjolassa ei ole aurinkoa ja valoakaan näin pimeänä aikana, voimme silti sytyttää toistemme sisäiset solariumit loistamaan ja valaisemaan elämäämme. Vaikka kylmyys ja synkeys yrittävät pakottaa vetämään kuorta tiukemmalle, sinä itse olet se, joka valitset oletko sytyttäjä vai sammuttaja. Jos uskallat kokeilla olla sytyttäjä huomaat pian, että omakin valosi alkaa loistaa yhä kirkkaammin ja elämäsi on kevyempää. Anna valosi loistaa!
ANU LAITINEN, TYÖHYVINVOINTIKOULUTTAJA, TUNNEVALMENTAJA, LOVIISA
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot