Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Olen 81-vuotias mies, tehnyt alkutyöurani ”miesten” ammateissa 1950–1960, jolloin palkka maksettiin tuloksen mukaan. Jos työssä tuli ongelmia palkkaukseen tai muuhun, niin lyötiin hanskat tiskiin työnantajan tai työntekijän toimesta. Se oli siinä, ei perään itketty.
1960luvulla siirryn naisvaltaiselle alalle, tekstiili- ja vaatetusalalle, tosin miehisiin töihin. Olen seurannut 44 vuotta alan toimintaa ja säälinyt naisvaltaisten yritysten jopa epäinhimillisiä toimintoja. Usein palkkaus perustui urakkapalkkaukseen, jossa kiinteä osa oli korkeintaan puolet tulosta.
Pienet palkat olivat sitä luokkaa, että toimeentulo oli vaikeaa, jolloin urakka edellytti tekemään ylipitkiä päiviä ilman lepo- tai ruokailuaikoja! Työni edelsi tutustumista myös muihin alan yrityksiin, joissa tutustuin muun muassa yrityksiin, joissa urakan osuus oli niin merkittävä, että luottamushenkilöllä oli täysi työ pitää työntekijät poissa työstä työpäivän ja pakollisten ruokailutaukojen aikana. Ei tarvita kellokorttia, sanoi luottamushenkilö.
Työhön oli myös liittynyt asunto tai vuokra työnantajalle. Usein myös työnjohto ja luottamushenkilöt muutettiin kuukausipalkalle, unohdettiin kertoa työ- ja lepoajat, ruokailu ”työn ohessa” ja ylitöistä ei maksettu, sillä niitä ei ollut. Naisten työpaikkoja oli rajoitetusti, ei ollut vaihtoehtoja, kuten meillä miehillä, monet olivat myös yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Useimmat tekstiili- ja vaatetusalan yritykset sekä ravintolat ja ruokalat olivat perheyhtiöitä. Harva yhtiö tai työntekijät kuului liittoihin, joissa seurattiin työntekijän etuja. Yhtiöiden kuului toteuttaa voittoa. Aika luonnollista, ja tuotteen hinnastahan suuri osa on työvoimakustannuksia. Työnantajatkin tarvitsivat osansa elämiseen ja hankintoihin, ”kartanot” olivat kalliita ylläpitää ja järjestää juhlia. Muutama vuosikymmen sitten alkoi ulkosijoittaminen; tilinpäätöksen tärkeimpiä osia oli sijoitetun pääoma tuotto.
Näin ennen, eikä varmasti nykymaailma siitä paljon ole muuttunut. Olen edelleen seurannut kehitystä (16 vuotta eläkkeellä). Turhaan Hesburgerinkaan omistajat valittavat; kyllä kai heillä leipää riittää työntekijöiden ansiosta.
VANHA RÄTTIMIKKO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot