Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
– Haluamme auttaa ja tarjota lapsille kodin perheineen ja sukulaisineen. Perhemuotoja on erilaisia, ja biologisen tyttäremme mielestä me olemme ihmeellinen perhe, Tom Björkman sanoo.
Merja Forsman
PORVOO Porvoolaisen omakotitalon pihalla on vieraillut karhu, merikotka poikasineen, ilveksiä, ruusuja hotkivia peuroja ja supikoira poikueineen.
Kerran taloa vahti metso, joka lopetti hyökkäilyn ja pysyi poissa pihalta vasta, kun isä, Tom Björkman, oli hätyytellyt sitä viisi kertaa moottorisahalla.
Muutama päivä sitten hirvi söi omenoita suoraan puusta, ja kun Tom yritti ottaa siitä kuvia, hirvi lähti hyökkäämään kohti.
– En huomannut takanani olevaa vasaa, Tom Björkman kertoo.
– Monet eläimet tulevat pihallemme turvaan metsästyskaudella.
Yksi biologinen ja monta sijaislasta
Björkmanien koti on ollut monen lapsen turva kriisin keskellä. Tom ja hänen vaimonsa Minna ovat toimineet kriisi-, sijais- ja tukiperheenä yli kolmellekymmenelle lapselle.
– Odotimme monta vuotta omaa lasta. Kävimme läpi isoja haasteita, ja odotus oli hyvin vaikea. Emme halunneet yrittää toista biologista lasta, vaan päätimme lähteä mukaan sijaisperhetoimintaan, Tom kertoo.
Pariskunta kävi sijaisperheille suunnatun kattavan PRIDE-valmennuksen vuonna 2012, ennen kuin he ottivat vastaan ensimmäiset sijaislapset.
– Olimme ajatelleet, että sijaisperheenä olisi rauhallista, mutta meille alkoi tupsahdella kolmikkoa ja nelikkoa, Tom nauraa.
Lapset ovat vain lainassa
Björkmaneille sijoitetut lapset ovat olleet pääasiassa 3–12-vuotiaita. Päivystävänä kriisiperheenä suurin osa lapsista viipyy vain hetken, tyypillisesti kuukauden, joskus vain viikonlopun. Osa jää kauemmaksi aikaa.
– Pidemmän aikaa oleviin lapsiin kiintyy, ja heitä muistaa lämmöllä ja rakkaudella. Monia muistoja on jäänyt ja toisia lapsia kaipaa vielä vuosienkin jälkeen, Tom kertoo.
Lastensuojelun tavoitteena on aina perheen eheyttäminen ja lapsen palaaminen takaisin vanhempien luo.
– Lapset ovat meillä vain lainassa, osa on lyhyen aikaa ja toiset pidemmän ajan. Koskaan ei voi tietää etukäteen.
Säännöt ovat tärkeitä
Jääkaapin oveen on kiinnitetty kymmenen säännön lista. Sen ovat tehneet Björkmaneilla tällä hetkellä asuvat neljä lasta: biologinen tytär Isabella ja kolme sijaissisarusta.
Säännöt ovat sijaisperheiden lapsille tärkeitä. Ne luovat turvallisuutta ja antavat rajat. Ne myös auttavat sijaisvanhempia eli perhehoitajia ja biologisia vanhempia muodostamaan toimivan suhteen.
– Ilman sääntöjä monet sijaisperheet eivät jaksa. Meidän on pystyttävä sijaislasten perheen ja suvun kanssa yhteistyöhön, ja siinä auttaa se, että välillämme on yhteiset pelisäännöt, jotta voimme kulkea samassa veneessä samaan suuntaan, Tom kertoo.
Muuten lapsen elämästä pyritään tekemään mahdollisimman tavallinen ja turvallinen.
Minna ei käy kodin ulkopuolella töissä
Björkmanit viettävät aikaa yhdessä kokkaillen, käsitöitä tehden ja jutellen. Välillä vetäydytään omiin huoneisiin.
Kriisin keskeltä tulevien lasten kanssa arjen taitojen opettelu on tärkeää. Monet asiat harjoitellaan alusta asti. Ruokailussa saatetaan aloittaa eri makuihin tutustumisesta.
– On huolestuttavaa lasten kannalta, että vanhemmilta puuttuvat vanhemmuuteen liittyvät työkalut lasten hoitamiseen ja huolehtimiseen. Valitettavan monella perheellä on pulmia erinäisten addiktioiden kanssa. Lisäksi mielenterveyspulmat ja oma jaksaminen tai sairaudet voivat olla osasyynsä avun tarvitsemiseen, Tom sanoo.
Minna ei käy kodin ulkopuolella töissä, sillä kokopäiväisenä perhehoitajana toimimisen edellytyksenä on, että toinen vanhemmista ei ole mukana työelämässä vaan hoitaa kokopäiväisesti lasten asioita.
Minna toimii Perhehoitoliiton, Uudenmaan sijaisperheet ry:n ja Pesäpuu ry:n varapuheenjohtajana sekä perhehoidon asiamiehenä. Hän toimii myös sijaisperheiden veroasiantuntijana ja pitää aiheesta luentoja. Näiden lisäksi toimii monessa muussa mukana ajaakseen sijoitettujen lasten ja perhehoitajien etua ja asemaa.
Kainalossa aina paikka vapaana
Iltaisin Tom ja Minna halaavat jokaista lasta. Jos jokin painaa mieltä, siitä puhutaan.
– Kainaloon pitää aina saada tulla ja lapselle pitää olla läsnä, Tom sanoo.
Monilla sijaislapsilla on biologiset isät eikä Tom korvaa niitä. Hän on mielestään enemmänkin isähahmo, jolle voi tulle kertomaan murheista, johon voi luottaa ja joka luo turvallisuuden tunnetta yhdessä muun perheen kanssa.
Joskus sijaislapset kertovat, että Tom on heille enemmän isä kuin biologinen isä.
– Se on surullista mutta lämmittää sydäntä. Tärkeintä on tietää, että lapsi pitää kotiamme hyvänä ja turvallisena paikkana, ja että olen pystynyt opettamaan arjen taitoja. Meille on rikkaus saada olla vanhempi monelle lapselle, jotka toivottavasti isonakin kokevat meidän kodikseen.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
Isänpäivä sijaisperheessä
Miten teillä vietetään isänpäivää?
– Luvassa on todennäköisesti rauhallinen viikonloppu. Saan yleensä nukkua vähän muita pidempään.
Viettävätkö sijaislapset sijaisvanhemman vai oman biologisen isänsä päivää?
– Monet lähettävät kortteja tai soittavat biologisille isilleen, mutta osallistuvat myös sijaisvanhemman juhlintaan.
Millaisia lahjoja saat isänpäivänä?
– Itse tehtyjä kortteja ja lahjakortteja. Viime vuonna tyttäreni vei minut hampurilaiselle ja ranskalaisille Sinneen.
Sijaisperheistä on jatkuva pula
• Sijaisperhe on apuna, kun lapsi ei ole turvassa biologisessa kodissaan. Syitä voivat olla esimerkiksi vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat tai äkillinen sairaus.
• Sijaisperheistä on jatkuva pula. Joskus lapset odottavat kuukausia sopivaa kotia.
• Toiminnan tavoitteena on lapsen palaaminen takaisin vanhempiensa luo. Silti suurin osa lapsista jää sijaisperheeseen aikuisikään asti.
• Sijaisperheeksi voi hakea oman paikkakunnan sosiaalitoimistojen järjestämien koulutusten kautta.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot