Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Jannike Danielsen ja Paul Vepsänrepo jakavat karttoja ja Emit-kortteja osallistujille. Kortti leimataan jokaisella rastilla, ja sen avulla seurataan tuloksia.
Merja Forsman
PORVOO Porvoon Noriken radiomastolle virtaa väkeä, vaikka lähtö on vasta puolen tunnin päästä, kello 17.
– Ekat tulevat yleensä jo neljältä, varsinkin vanhemman polven tyypit, jotka ovat suunnistaneet vuosikymmeniä, karttapisteellä päivystävä Jannike Danielsen selittää.
Osa nappaa kartan tottuneesti kouraansa, nakkaa auton avaimet säilytykseen ja suuntaa määrätietoisesti kohti rasteja. Toiset jäävät pohtimaan, minkä reitin valitsisivat.
Porvoon kuntosuunnistuksissa tarjolla on neljä erilaista rataa. Niiden pituudet ovat noin kuusi kilometriä (kaksi tuntia kävellen), 4,5 kilometriä (1,5 tuntia kävellen), kolme kilometriä (tunti kävellen) ja 1,5 km (erittäin helppo, 30 minuuttia kävellen).
Porvoon kuntosuunnistuksissa valittavana on neljä eritasoista rataa, joilla on pituutta 1,5 km, 3 km, 4,5 km ja 6 kilometriä. Aloittelijan kannattaa valita mieluummin lyhyt kuin pitkä, sillä metsän epätasaisen maaston ja aloittelijalle ominaisen harhailun vuoksi matkaa kertyy usein roimasti suunniteltua enemmän.
Merja Forsman
Aloittelijalle suositellaan mieluummin liian lyhyeltä kuin pitkältä tuntuvaa reittiä. Epätasainen maasto, rastin etsimisestä aiheutuva hortoilu ja esteiden kiertäminen tekevät matkasta huomattavasti kuviteltua pidemmän ja haastavamman.
– Ei täällä tarvitse kilpailla ollenkaan ajasta. Rastilta voi liikkua toiselle vaikka kävellen, Danielsen opastaa.
Ajan ottamista varten järjestäjät lainaavat sormeen sujautettavia Emit-kortteja, jotka leimataan kullakin rastilla.
Parhaimmillaan 150 osallistujaa
Suunnistus on liikuntamuotona mainio laji. Se lisää kestävyyttä, lihaskuntoa ja kehon hallintaa, kun rasteja etsiessä tasapainoilee epätasaisella mutta nivelystävällisen pehmeällä maastolla. Keuhkot saavat töitä raittiissa metsäilmassa.
Laji vaatii myös keskittymistä ja pohdintaa, mikä vie ajatukset pois arkisesta oravanpyörästä, ja luonnossa oleminen jo itsessäänkin rentouttaa ja lievittää stressiä.
– Suunnistuksessa on parasta löytämisen ilo ja itseään vastaan kilpaileminen. Siinä saa myös liikkua metsässä, yli 30 vuotta suunnistanut Paul Vepsänrepo valottaa.
Laji on ollut pitkään suosiossa Suomessa, mutta viime vuosina sen menestys on ottanut selvän spurtin, mikä näkyy suunnistuskisojen, kuten Jukolan, osallistujaennätyksinä mutta myös Porvoon poluilla.
Porvoon kaupungin liikuntapalvelut on järjestänyt kuntosuunnistuksia vuodesta 1980, jolloin osanottajia oli 1028. Viime kaudella 2017 niitä oli yli tuplaten, yhteensä 2639.
– Tänä kesänä hyvinä päivinä tänne on saapunut noin 150 osallistujaa, Vepsänrepo arvioi.
Suunnistustapahtumat vaativat isoa parkkialuetta, sillä tämän kesän hyvinä päivinä osallistujia on ollut parhaimmillaan noin 150.
Merja Forsman
– Mukana on ollut myös mökkiläisiä muilta paikkakunnilta, Danielsen lisää. – Tämä on hyvä ex tempore -laji, kun ei tarvitse etukäteen ilmoittautua.
Kesän kovimpien helteiden aikaan osallistujamäärä laski puoleen.
– Luulimme, ettei ketään tulisi, mutta silloinkin saapui noin 60 osallistujaa vaikka oli paarmaa ja vaikka mitä, Danielsen hämmästelee.
Sopii koko perheelle
Osallistujat ovat olleet kaiken ikäisiä ja tasoisia. Laji sopiikin hyvin koko perheen yhteiseksi lajiksi.
Vauhtia harrastukseen voi hakea keväisin järjestettävistä suunnistuskouluista. Keväisin lähtöpisteille tuodaan ajoittain myös suunnistajia, jotka voivat lähteä aloittelijoiden matkaan oppaiksi.
Tarjolla on myös yösuunnistuksia ja tämän vuoden uutuutena pyöräsuunnistuksia.
Pyöräsuunnistuksessa poljetaan MTBO-radalla rastilta toiselle. Leimat ovat korkeammalla puissa, jotta pyöräilijöiden ei tarvitse hypätä satulalta leimausta varteen. Karttoja varten Porvoo lainaa muutamia pyörään kiinnitettäviä tukilautoja lähtöpisteeltä.
Yösuunnistuksessa sen sijaan kuljetaan samat radat kuin päiväsuunnistuksessa, mutta ympäröivä metsä on – arvatenkin – pimeä. Rastien löytämistä helpottavat heijastimet, ja maali suljetaan kello 22.
Toimittaja meni metsään
Pitihän toimittajankin testata suunnistusta yli 20 vuoden tauon jälkeen. Pujotin sormeeni Emit-kortin, valitsin toiseksi helpoimman reitin ja suunnistin kohti lähtöpistettä. Jo ensimmäistä rastia etsiessäni totesin, ettei olisi ollut pahitteeksi tutustua karttamerkkeihin ennen metsään lähtöä. Onneksi suurin osa merkeistä oli pääteltävissä: sininen merkitsee tietysti kosteikkoa ja harmaa kalliota.
Rauhallinen tahtini sai vauhtia, kun tajusin hirvikärpästen hyökänneen kimppuuni.
Ensimmäiset rastit löysin helposti ja koin Vepsänrevon kuvailemaa löytämisen riemua. Neljännen rastin kohdalla menin niin sanotusti metsään, koska en osannut lukea karttamerkkejä.
Ennen suunnistusta kannattaa opetella yleisimmät karttamerkit. Irtoripsiä muistuttava merkki tarkoittaa jyrkännettä, harmaa alue avokalliota, ruudullinen keltainen hakkuualaa.
Merja Forsman
Suunnitelmallisuus on suunnistuksessa myös valttia. Reitti kannattaa pohtia päässään etukäteen ennen seuraavalla rastille säntäystä.
Kantapään kautta kolahti myös, että irtoripsiltä näyttävä merkki tarkoittaa jyrkännettä, eikä ainakaan siitä kohdasta kannata pyrkiä seuraavalle rastille. Näinpä kuitenkin valkohäntäpeuran, joka loikki jyrkännettä vain muutaman metrin päästä – vaivatta tietenkin.
Metsässä ohi suhahteli harmaapäisiä konkareita, ja jälleen kerran tuli todistetuksi, ettei ikä merkitse huonoa kuntoa, jos vain pitää ketarat liikkeellä.
Metsässä ajantaju katoaa helposti, joten sadattelin kellon puuttumista. Myös suunnantaju menee helposti sekaisin, mutta tässä maastossa maalin löytämistä helpotti korkea radiomasto.
Lopetin reittini kesken peläten, että olen viimeinen. Vaikka suunnistus oli suunnaton ponnistus, aion ehdottomasti kokeilla lajia uudestaan.
Kanttarellit kourassa
Maalipaikalla oli onneksi vielä tohinaa, eikä kellokaan ollut kuin 18.30. Maali sulkeutuu 20.30.
– Muistutapa lukijoita, että on hyvä ilmoittautua maalissa järjestäjille, ettemme jää odottamaan ketään metsästä. Joskus olemme odottaneet täällä yhdeksään asti, kun osallistuja onkin istunut jo kotisohvallaan, Danielson harmittelee.
Yleensä kaikki selviävät ajoissa maaliin, joskus metsän antimia mukanaan.
– Jotkut ovat tulleet kanttarellit kourassa. Toiset ovat keränneet matkan varrelta mustikoita, Vepsänrepo nauraa.
Mukaan on voinut tarttua myös hirvikärpäsiä ja muita eläinbongauksia, mutta onneksi suunnistajat eivät ole törmänneet luonnostaan arkoihin karhuihin – vaikka niitäkin paikalliset näkivät näillä main viime vuonna.
– Kukaan ei ole vielä juossut metsästä karhuja pakoon uutta ennätystä tehden, Danielsen tyynnyttelee.
– Suunnistus on hyvää kuntoilua, ja se antaa enemmän mietittävää kuin hölkkäys, siskonsa kanssa suunnistamaan saapunut Jenny Öberg kertoo.
Merja Forsman
Maaliin saapuu iloisen mutta väsyneen näköisiä suunnistajia. Emit-kortit vaihtavat omistajaa ja osallistujat saavat kuulla aikansa. Tulokset julkaistaan paikallislehdissä ja Porvoon kuntosuunnistuksia järjestävän seuran www-sivuilla. Omaani en sinne laita, ainakaan tällä kertaa.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
Porvoonseudun kuntosuunnistus
• Lähtö 17–18.30
• Maali sulkeutuu 20.30
• Osallistumismaksu aikuisilta 6 €, alle 16-vuotiailta 3 €
• Maksuvälineeksi käyvät myös Smartumin liikunta- tai kulttuurisetelit, Virike-seteli ja Tyky Kuntoseteli.
• www.porvoo.fi/porvoonseudun-kuntosuunnistus-2018
Seuraavat suunnistukset
• 20.8. Tolkkistentien 1543 ja Haikkoontien risteyksestä. Tolkkistentie 398.
• 27.8. Kokon Tolkkistentien ja Jääkiekkotie 1 risteys. Myös pyöräsuunnistus, MTBO-rata.
• 3.9. Majvikintie 178. Myös pyöräsuunnistus, MTBO-rata.
• 10.9. Opastus Askolan kirkolta. Tiilääntie 108. Myös yösuunnistus.
• 17.9. Hiihtomaja Tolkkistentien 1543 ja Maavallintien risteyksestä. Maavallintie 1. Myös yösuunnistus.
• 24.9. Hamarin urheilukenttä Kenttätie 1. Myös yösuunnistus.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot