Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Arvilan tilan emäntä Laura Heikkilä.
Merja Forsman
PUKKILA, TORPPI Kottaraiset syöksähtelevät ilmassa. Ottaen huomioon, että kottaraiskanta on romahtanut laidunten vähenemisen vuoksi ja laji on uhanalaisluokituksessa silmällä pidettävä, tämä on hieno uutinen.
–?Ainakin viisi kottaraista pesii tällä hetkellä, Arvilan tilan emäntä Laura Heikkilä iloitsee ja tarpoo laitumella.
Laitumen laidalla parikymmenpäinen kyyttölauma tuijottaa tulijoita uteliaana ja jatkaa sitten tärkeää tehtäväänsä: perinnebiotooppien hoitamista.
Arvilan tilalla asuu Laura ja Arvi Heikkilä lapsineen, 7 maatiaiskanaa, 2 tallikissaa, 2 suomenhevosta, 2 shetlanninponia ja noin 60 kyyttöä.
Uhanalaiset kyytöt
Kyyttö eli itäsuomenkarja on yksi Suomen alkuperäisistä karjaroduista. Kyytöt ovat pienikokoisia, kestäviä ja Suomen oloihin sopeutuneita. Lisäksi niiden lihaa kehutaan erinomaiseksi.
Monista hyvistä ominaisuuksista huolimatta kyyttöjen lukumäärä on vähäinen. 1900-luvulla kyyttöjä oli vain muutamia kymmeniä ja laji luokiteltiin uhanalaiseksi. Kyyttöjen perimää kerättiin talteen geenipankkeihin ja Miina Äkkijyrkkä marssitti kyyttöjä rautatieaseman ja eduskuntatalon ohi herättääkseen ihmiset suojelemaan alkuperäistä rotua.
Vähitellen kyyttöjen määrä nousikin hitaaseen kasvuun. Tänä päivänä itäsuomenkarjalehmiä on noin 3?000, joista 25 asuu Arvilan tilalla. Sonneja ja lehmiä Arvilassa asuu yhteensä 60.
–?Juuri kyyttöjen ainutlaatuinen geeniperimä ja uhanalaisuus oli yksi syy siihen, miksi me päätimme hankkia kyyttökarjaa muutamia vuosia sitten, Arvilan tilan isäntä, agronomi Arvi Heikkilä kertoo.
Arvi ja Laura Heikkilä ryhtyivät Arvilan tilan pitäjiksi vuonna 2016 sukupolvenvaihdoksen myötä. Tila on kuulunut Heikkilän suvulle vuodesta 1672 lähtien.
–?Vanhempani pitivät Arvilan tilalla islanninhevostallia, mutta kun me otimme tilan haltuun, halusimme tehdä jotain sellaista, mikä on meille tärkeää: edistää kyyttöjen tilannetta ja tuottaa ruokaa luonnon ehdoilla mahdollisimman eettisin ja ekologisin keinoin, Arvi Heikkilä kertoo.
Torpinjoen varren laidun rajautuu muinaisjäännösalueeseen, jossa on aikoinaan ollut kivikautinen asuinpaikka.
Merja Forsman
Arvilan tila on kuulunut Heikkilän suvulle vuodesta 1672 lähtien.
Merja Forsman
Kyytöt ovat oivia maisemanhoitajia
Torpinjoen syvälle uurtuneessa purolaaksossa mylvii härkälauma. Se marssii verkkaisesti yhdessä supussa kohti laitumelle saapuneita Heikkilöitä.
–?Tuo on kyytöille lajityypillinen tapa. Ne pysyvät aina yhtenä laumana, Laura Heikkilä naurahtaa ja ojentaa härille omalla pellolla viljeltyä luomupuhdaskauraa.
Heikkilöiden kyytöt laiduntavat kahdeksassa eri paikassa: luomupelloilla, metsälaitumilla ja perinnemaisemissa aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Tänä kesänä Heikkilät saivat kaksi uutta perinnebiotooppia kyyttöjen hoidettavaksi.
Perinnebiotooppi eli perinnemaisema on ihmisten muovaava luontoalue, jolla on runsas kasvi- ja eläinkirjo. Laiduntamisen vähentymisen ja maatalouden teollistumisen vuoksi perinnebiotoopeista on tullut harvinaisia ja jopa 90 prosenttia niityistä ja kedoista on kadonnut.
Vaikka perinnebiotooppien hoitaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, sen hyödyt alkavat näkyä jo muutamassa vuodessa.
Arvilan tilan kyyttöjen laiduntamalla Torpinjoen varrella tehtiin viime vuonna Ely-keskuksen inventaario, jonka mukaan huomionarvoiset kasvilajit, kuten keltamatara, aholeinikki, ketoneilikka ja peurankello, olivat lisääntyneet huomattavasti jo kolmessa vuodessa.
Samalla Torpinjoen laidunalue luokiteltiin maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi.
Laiduntamisesta hyötyvät myös monet sienet, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät. Lisäksi laidunnurmi sitoo hiiltä ja edistää maaekosysteemin hyvinvointia.
–?Juuri tämä elonkirjon lisääminen on yksi tilamme tärkeimmistä päämääristä, Laura Heikkilä sanoo.
Maisemanhoitajina kyytöt ovat erinomaisia: ne ovat ketteriä ja pystyvät raivaamaan tilaa harvinaisille kasveille vaikeakulkuisemmassakin maastossa ja rantaruovikossa, joihin ihmiset ja koneet eivät pääse.
Itäsuomenkarja on oiva laiduntaja, sillä kyytöt ovat ketteriä, pienikokoisia ja ne syövät monipuolisesti erilaisia kasveja, kuten pajuja.
Merja Forsman
Kyyttöjen liha huippukokkien suosiossa
Kyyttöjen liha on tummaa, vähärasvaista ja kevyesti riistan makuista. Hitaasti kasvaneen kyytön liha on myös useiden muiden karjarotujen lihaa hienosyisempää ja kiinteämpää.
Siksi se onkin noussut huippuravintoloiden ja ruokahifistelijöiden suosioon.
Myös Arvilan tilan lihalla on ollut kova kysyntä. Kaikki liha myydään suoraan tilalta.
–?Maun lisäksi suosioon on vaikuttanut se, että yhä useammalle on tärkeää nähdä, mistä ruoka tulee ja miten se on kasvatettu, Arvi Heikkilä kertoo.
Arvilan tilalla naudat pääsevät halutessaan ulos ympäri vuoden. Ulkona laiduntaessaan kyytöt saavat luonnonvaloa, raitista ilmaa, liikuntaa ja monipuolista ravintoa.
–?Tuotantomme on pienimuotoista ja lehmät pitkäikäisiä ja terveysongelmia on vain vähän. Kyytöt ovat persoonallisia ja tunnemme niistä jokaisen nimeltä, eläinlääkärinäkin työskentelevä Laura Heikkilä kertoo.
Vasikat elävät emojen rinnalla maitoa juoden pitkälle syksyyn, ja ne vierotetaan emoistaan vasta puolivuotiaina. Härät kasvatetaan noin kaksivuotiaiksi.
Kun aika on kypsä, karja viedään teuraalle noin puolen tunnin ajomatkan päähän Orimattilaan.
Maatilamatkailulla lisätuloja
Lehmät kesäisellä laitumella on monille tärkeä osa suomalaista kulttuurimaisemaa.
–?On hauska seurata, miten ihmiset lapsista eläkeläisiin pysähtyvät laidunten reunoille. Kerran eräs perhe kertoi, että he lähtevät aina katselemaan lehmiä, kun lasta kiukuttaa, Arvi Heikkilä kertoo.
Karjankasvatuksen ja lihamyynnin lisäksi Arvilan tila vuokraa pihapiirinsä 100-vuotiasta hirsimökkiä ja järjestää maatilaelämyksiä yrityksille, perheille ja polttariporukoille.
–?Uskomme, että lähiseutu- ja luontomatkailu vetää vertoja mille tahansa ulkomaanmatkalle, Arvi Heikkilä sanoo.
Tilalla voi muun muassa kokeilla kyyttöagilityä, rakentaa hyönteishotelleja tai hypätä traktorin kyydissä laidunpiknikille.
Lähistöllä kiertää luontopolku, jonka varrella on luonnon monimuotoisuudesta kertovia kylttejä. Pellolla kasvaa luomukauraa ja -härkäpapua.
–?Haluamme kehittää tilaamme ympäristön ehdoilla luonnon monimuotoisuutta vaalien ja edistäen. Haluamme tarjota elämyksiä matkailijoille mutta olla myös tila, jossa ihmiset pääsevät tutustumaan alkuperäiskarjaan, luontoviljelyyn ja perinnemaisemien hoitoon, Arvi Heikkilä sanoo.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
Lehmät kesäisellä laitumella on monille tärkeä osa suomalaista kulttuurimaisemaa.
Merja Forsman
Kaikki Arvilan tilan liha myydään suoraan tilan omasta tilapuodista.
Merja Forsman
//Juttua korjattu 26.7. klo 11.30. Muutettu 1090-luku 1900-luvuksi.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot