LO­VII­SA, HA­RA­VAN­KY­LÄ Kor­ke­an haa­van leh­det le­pat­ta­vat tuu­les­sa niin, et­tä pi­tää hie­man ko­rot­taa ään­tä. Har­ry Pot­ter -suo­men­ta­ja­na tun­ne­tuk­si tul­leen Jaa­na Ka­pa­rin pi­ha­maa Lo­vii­san Ha­ra­van­ky­läs­sä kyl­pee tuu­len li­säk­si va­los­sa. Ti­lan al­ku­pe­räi­nen ni­mi­kin ker­too jo­tain: Tuu­li­kun­nas. Tont­ti on mu­ka­van kor­ke­al­la, jo­ten au­rin­ko ja tuu­li pää­se­vät hel­li­mään sitä es­teet­tä.

– Ha­ra­van­ky­läs­sä tu­lee ai­na, Ka­pa­ri sa­noo ke­sä­tuu­len tui­ver­ruk­ses­sa.

Kaik­ki­al­la sil­miin pus­kee upea vä­ri­lois­to. Ka­pa­rin puu­tar­has­sa ei to­del­la­kaan sääs­tel­lä vä­re­jä. Muh­ke­at kuk­kais­tu­tuk­set on ri­po­tel­tu pit­kin pi­haa. On muun mu­as­sa 12:n ruu­kun kuk­ka­ry­kel­mä ”vil­po­lan” ku­pees­sa ja iso­ja luon­non­ki­vin reu­nus­tet­tu­ja kuk­ka­penk­ke­jä. Kes­kel­lä pi­haa on kol­mi­on­muo­toi­nen niit­ty, joka muut­taa vä­ri­lois­to­aan pit­kin ke­sää. Po­lut kul­ke­vat ta­lol­le pik­ku­nii­tyn mo­lem­min puo­lin. Kaik­ki on jo­ten­kin iha­nan vil­liä. Tätä puu­tar­haa ei kah­li­ta.

– En pyri täy­del­li­syy­teen, vaan iha­nuu­teen, Ka­pa­ri ku­vai­lee.

Iha­nuut­ta koh­ti hän­tä on ol­lut alus­ta as­ti luot­san­nut puu­tar­hu­ri An­na Pa­las­maa, jon­ka nä­ke­mys­tä Ka­pa­ri on op­pi­nut ar­vos­ta­maan. Hu­rah­det­tu­aan puu­tar­haan Ka­pa­ril­la riit­ti vi­si­oi­ta, mut­ta sa­mal­la hän ym­mär­si, et­tä omat tie­dot ja tai­dot ei­vät rii­tä upe­an puu­tar­han pe­rus­ta­mi­seen. Niin­pä hän päät­ti sat­sa­ta Pa­las­maan am­mat­ti­tai­toon. Syn­tyi Ha­ra­van­ky­län Hu­rah­dus, jo­hon pää­see tu­tus­tu­maan Avoi­met puu­tar­hat -ta­pah­tu­mas­sa.

– Kun in­nos­tun, mi­nul­ta kar­kaa hom­ma hel­pos­ti kä­sis­tä. Sa­noin­kin heti An­nal­le, et­tä hän saa jar­ru­tel­la mi­nua, Ka­pa­ri muis­te­lee en­si­ta­paa­mis­taan Pa­las­maan kans­sa.

Vaik­ka puu­tar­haa lei­maa run­saus ja vä­rien suo­ra­nai­nen purs­ku­a­mi­nen, kaik­ki on kui­ten­kin tar­kas­ti suun­ni­tel­tu. Pa­las­maa on kan­nus­ta­nut Ka­pa­ria juu­ri so­pi­vas­ti. Ka­pa­ri ku­vai­lee­kin Pa­las­maa­ta sa­nal­la kor­vaa­ma­ton. Yh­teis­työ on pe­lit­tä­nyt lois­ta­vas­ti myös Pa­las­maan mie­les­tä.

– Jaa­na on to­del­la kiin­nos­tu­nut puu­tar­has­ta. Olen työs­sä­ni tark­ka, ja Jaa­na to­si­aan pyy­si mi­nua hie­man hil­lit­se­mään hä­nen suun­ni­tel­mi­aan. Sii­tä se al­koi. Kuun­te­len hä­nen ide­oi­taan, ja sit­ten to­teu­tam­me ne juo­vas­ti, mut­ta jär­ke­väs­ti. Usein meil­lä on mie­les­sä juu­ri sa­man­suun­tai­sia aja­tuk­sia.

Ka­pa­ri on ar­vos­tet­tu suo­men­ta­ja, joka työs­ken­te­lee vie­lä eläk­keel­lä­kin. Oli­si­han se haus­ka näky, kun Ka­pa­ri kul­ki­si puu­tar­has­saan toh­to­rin­hat­tu pää­sään miek­ka ojos­sa. Ka­pa­ril­le ni­mit­täin myön­net­tiin Hel­sin­gin yli­o­pis­ton fi­lo­so­fi­an tie­de­kun­nan kun­ni­a­toh­to­rin ar­vo­ni­mi pari vuot­ta sit­ten. Ka­pa­ri siis kään­tää niin maa­ta kuin kiel­tä­kin. Puu­tar­han nimi voi­si ol­la vaik­ka Ha­ra­van­ky­län Huis­paus Pot­te­rei­hin vii­ta­ten.

– Ei voi­si. Suo­men­ta­mi­nen ja puu­tar­haan hu­rah­ta­mi­nen ovat mi­nul­le kak­si ihan eri asi­aa. Vaik­ka kyl­lä minä tääl­lä puu­tar­has­sa­kin is­tun vä­lil­lä läp­pä­rin kans­sa, Ka­pa­ri sa­noo.

Ny­ky­ään Ka­pa­ri kään­tää las­ten ja nuor­ten kir­jal­li­suut­ta lä­hin­nä mui­na kuin ke­sä­kuu­kau­si­na. Ke­sä­hän ku­luu puu­tar­has­sa kas­ve­ja kas­tel­len, mikä on Ka­pa­rin lem­pi­puu­haa. Me­di­ta­tii­vi­ses­sa ti­las­sa syn­tyy myös ide­oi­ta suo­men­ta­mi­seen.

– Mi­nul­la ei ole ta­los­sa­ni eril­lis­tä työ­huo­net­ta, jos­sa te­ki­sin töi­tä. Pi­ha­mö­kis­sä­ni käy­tän tie­to­ko­net­ta, teen mo­sai­ik­ki­töi­tä ja lu­es­ke­len. Ko­ro­na-ai­ka­na vie­raat saat­toi­vat yö­pyä vil­po­las­sa, ja koh­ta­sim­me sit­ten puu­tar­has­sa, Ka­pa­ri muis­te­lee.

Ko­ro­na-ai­ka oli juu­ri al­ka­nut, kun myrs­ky kaa­toi yh­den suu­ris­ta kuu­sis­ta, jot­ka reu­nus­ti­vat Ka­pa­rin hie­man yli 2000 ne­li­ön tont­tia. Sil­loin jo pi­tem­pään mie­les­sä mu­hi­nut aja­tus kir­kas­tui hä­nen mie­les­sään. Kaa­dan­pa pois kaik­ki nuo val­ta­vat kuu­set, jot­ka es­tä­vät va­lon pää­syn pi­hal­le! Kuu­sia oli yli sata, ja ne oli­vat val­ta­van kor­kei­ta.

– Se ei ol­lut met­sä, vaan yli­kas­va­nut 50-lu­vul­la is­tu­tet­tu kuu­si­ai­ta. Kun ne kaa­det­tiin, muu­tin sa­mal­la Kai­nuun kor­ves­ta ta­kai­sin ko­tiin ja Ete­lä-Suo­meen. Nyt pi­hal­le on is­tu­tet­tu run­saas­ti mui­ta pui­ta. An­na osaa kat­soa kym­me­nen tai kah­den­kym­me­nen vuo­den pää­hän kas­ve­ja ja pui­ta va­li­tes­saan. Se kyky mi­nul­ta puut­tuu, Ka­pa­ri sa­noo.

Hän ei ha­lun­nut kaa­taa pui­ta ky­sy­mät­tä ra­ja­naa­pu­reil­taan lu­paa. Hän piti sitä koh­te­li­aa­na, mut­ta to­te­si myös tar­vit­se­van­sa heil­tä kir­jal­li­sen lu­van. ”Vih­doin­kin au­rin­ko pää­see rap­pu­sil­le­ni”, oli yh­den naa­pu­rin kom­ment­ti. Kun kuu­set kaa­tui­vat, Ka­pa­ril­le tuli ihan uu­si­a­kin naa­pu­rei­ta.

– Nyt näen joka puo­lel­le. On ol­lut ki­vaa, et­tä ih­mi­set ovat ohi kul­kies­saan pii­pah­ta­neet pi­hal­le tai kom­men­toi­neet uu­den­lais­ta puu­tar­haa­ni. Viih­dyn hy­vin it­sek­se­ni, mut­ta tyk­kään myös ju­tel­la ih­mis­ten kans­sa, Ka­pa­ri hy­myi­lee.

Iki­van­han kuu­si­ai­dan myö­tä hyt­ty­set­kin vä­he­ni­vät. Nii­den ini­nä ei to­sin Ka­pa­ria juu­ri­kaan hai­tan­nut, ja toki hyt­ty­siä on edel­leen hä­nen ihail­les­saan au­rin­gon­las­kua. Nyt kun se­kin nä­kyy.

– Puu­tar­has­sa­ni on on­nek­si pal­jon mui­ta öt­ti­äi­siä ja per­ho­sia, jopa sam­mak­ko.

Puu­tar­ha­hu­rah­dus nä­kyy Ka­pa­rin ar­jes­sa läpi vuo­den. Syk­syl­lä siir­ty­mä­ai­ka tun­tuu hä­nes­tä jos­kus pit­käl­tä, kun kas­vit vie­lä ovat puu­tar­has­sa, mut­tei­vat enää ku­kois­ta. Tal­vi­sin hän kat­soo puu­tar­ha­oh­jel­mia ja lu­kee puu­tar­ha­kir­jo­ja. Hän myös kat­soo tv:n vä­li­tyk­sel­lä it­se ot­ta­mi­aan puu­tar­ha­ku­via. Ja suun­nit­te­lee!

– Unoh­dan ke­sän tul­len ne suun­ni­tel­mat, mut­ta nii­tä on iha­na teh­dä tal­vel­la. En ym­mär­rä, mi­ten jak­sai­sin tal­ven yli il­man tu­le­van ke­sän puu­tar­ha­suun­ni­tel­mia.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

» Jaa­na Ka­pa­rin puu­tar­ha on mu­ka­na Lo­vii­san Avoi­met puu­tar­hat -ta­pah­tu­mas­sa 3.–4.8. osoit­tees­sa Mik­ko­lan­tie 14. Puu­tar­hu­ri An­na Pa­las­maa ker­too puu­tar­han luo­mi­ses­ta yh­des­sä omis­ta­jan kans­sa. Kes­kus­tel­laan ku­kis­ta, ruuk­ku­kas­va­tuk­ses­ta ja daa­li­oi­den kas­va­tuk­ses­ta sekä si­do­taan kimp­pu­ja ke­sän kuk­ka­lois­tos­ta. Avoin­na on myös pop up -kah­vi­la Ne­bu­la ja Hu­rah­dus-puo­ti. Li­sä­tie­toa ta­pah­tu­mas­ta www.lo­vii­san­puu­tar­ha­yh­dis­tys.com