Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Ingmar Lindström, Henry Frondén, Jan-Erik Kajander, Torolf Kronvall ja Johan Rolin pohtivat maailman menoa.
Mika Laine
LOVIISA, KOSKENKYLÄ Vielä 70-luvulla jo kauan ennen Koskenkylää alkoi autoletka madella etanavauhtia. Jättimäinen jono autoja kiinnosti myös silloisia koskenkyläläisiä. Ruuhkaa tultiin ihmettelemään tien varteen omilla tuoleilla istuen.
Pitkän matelun jälkeen näkyviin tuli Koskenkylän huoltoasema, silloinen Shell. Sieltä haettiin eväsleipien jälkiruoaksi kampaviinereitä. Tämä oli siis aikaa ennen moottoriteitä, jolloin Koskenkylän kohdalla autoletka jakautui kohti Kouvolaa tai Kotkaa. Moottoritie valmistui juuri ennen kuin nykyinen kauppiasyrittäjä Markku Henkola alkoi pyörittää liikenneasemaa vuonna 1998.
Kivat asiakkaat ovat Henkolalle työn suola.
Mika Laine
–?Ennen moottoritien tuloa asiakkaat olivat 80-prosenttisesti ohi kulkevia autoilijoita, ja loput paikallista väkeä. Nyt määrät ovat kääntyneet päinvastaisiksi, Henkola kertoo.
Edelleen huoltoasema on tärkeä työmatka-autoilijoilla, mutta etenkin koskenkyläläisille. Omaleimainen ”kyläkahvila” on tärkeä salin puolelle asettuvalle ukkokerholle, joka kokoontuu päivittäin pitämään omaa pikkuparlamenttiaan ja parantamaan maailmaa.
–?Ei tarvitse kehua, mutta tämä on pitäjän paras paikka. Tai oikeastaan koko Etelä-Suomen paras paikka. 58 vuotta olen täällä käynyt, sanoo lähistöllä asuva Jan-Erik Kajander.
Koskenkylän kahvio on maamerkki paikallisille ja työmatkalaisille.
Mika Laine
Neljä muuta miestä nyökyttelevät. Henry Frondén muistaa jopa vuoden, jolloin silloinen huoltamo-kahvila perustettiin.
–?Vuonna 1965 täällä aloitettiin toiminta.
Itseään kylän ykkösryhmäksi tituleeraava miesporukka kertoo juttelevansa asiat ja uutiset halki yleensä puolenpäivän paikkeilla. Kaikki ongelmatkin kuulemma ratkeavat yhdessä turistessa. Kun palvelut ovat kyliltä kadonneet, jotain pysyvää sentään on jäänyt.
–?Tämä on tärkeä paikka kyläläisille, Kajander painottaa vielä lähtiessään.
Henry Frondén ja Jan-Erik Kajander kiittelevät kahvion hyvää palvelua ja ruokaa.
Mika Laine
Onneksi Koskenkylän kahvio on ja pysyy siitä huolimatta, että helmikuussa 65 vuotta täyttänyt Markku Henkola olisi jo valmis viettämään eläkepäiviä. Koskenkylän kahvio polttoainepalveluineen on myynnissä, mutta jos ostajaa ei löydy, Henkola jatkaa sen toimintaa sinnikkäästi.
–?Eihän nyt lypsävää lehmää kannata lopettaa. Tontti on yli hehtaarin, ja oma ranta ihmisille ja koirille, hän naurahtaa.
Paljon on kuitenkin vettä virrannut Koskenkylän kosken kuohuissa niiden 25 vuoden aikana, joina Henkola on ollut yrittäjänä. Kun Henkolalta kysyy, mitä kaikkea on matkan varrella sattunut ja tapahtunut, vastaus on tyhjentävä: ihan kaikkea mahdollista.
–?No ainakin markoista on siirrytty euroihin. Aluksi tässä oli Stefan´sin leipomomyymälä. Leipomoa pyöritimme Liljendalissa. Bensamyynnistä vastasi St1, kun nyt se on Nesteen hallussa. Nykyisessä kokoustilassa toimi kahvila, ja salin puoli oli huoltohallitilana, Henkola muistelee.
Markku Henkola haikailee eläkkeelle täytettyään alkuvuodesta 65 vuotta.
Mika Laine
Hänestä on hauskaa, että osa asiakkaista on pysynyt uskollisina kaikki nämä vuodet. Henkola on nähnyt, kuinka pikkunaperosta on kasvettu aikuiseksi mieheksi tai naiseksi. Kun on asiakaspalveluhenkinen, työ ei välttämättä edes tunnu työltä.
–?Asiakkaiden kanssa jutellessa työ sujuu siinä sivussa kuin itsekseen. Meillä käy paljon miljoonan kilometrin rekkakuskeja, jotka muistelevat mielellään menneitä, Henkola hymyilee.
Sitovaa kauppiasyrittäjän työ toki on. Vapaapäivinäkin Henkola saattaa tulla töihin, jos tilanne niin vaatii. Uuden yrittäjän tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvatkin sitoutuminen ja ahkeruus. Konsepti on hänen mielestään kuitenkin toimivaksi todettu.
–?Itse olen oppinut kaiken alusta. Kyllä tässä ihan hyvin pärjää, Henkola sanoo.
Kahvilayrittäjän arkeen kuuluvat monenlaiset työt.
Mika Laine
Jos on kovin aamu-uninen, ei liikenneaseman pyörittäminen ole oikea vaihtoehto. Koskenkylän läpi kulkee paljon väkeä, joka suuntaa töihin kahdeksaksi Porvoon ja Helsingin suuntaan. Liljendalissa ja Myrskylässä on hiekkakuoppia ja murskaamoja, joiden hiekka- ja sepelilastit lähtevät liikkeelle aamutuimaan.
Aikaisemmin Loviisan suunnalta tuli hiilirekkojakin pitkin päivää, mutta toiminta satamassa on sittemmin loppunut.
Aamulla kulkevat poikkeavat Koskenkylän kahvilaan ostamaan kahvia ja sämpylää. Kahvila avataan jo kuudelta aamulla.
–?Kello soi aamuisin puoli neljältä, jotta ehdin aamuvuorossa tehdä sämpylät ja keittää kahvit. Aamut ovat täällä usein todella kiireisiä, Henkola toteaa.
Tukussa käynnit kuuluvat myös Henkolan arkeen. Kesprosta ja Porvoon Perunasta haetaan mitä kulloinkin tarvitaan. Päivällä tarjoillaan sitten lounasta. Yleensä keittoa, mutta saa listalta myös makkaraperunoita ja pihvejä. Kiitosta tulee siitä, että Koskenkylän liikenneasema on uniikki, eikä kylmänkalsea ketjuyritys. Salin puolella tunnelmaa luovat biljardi ja tikkataulu sekä isohko tv-näyttö, josta voi tulla porukalla seuraamaan formulakisoja. Onhan se mukavampaa jännätä yhdessä kuin yksin kotisohvalla. Alkoholiakin on tarjolla.
–?Sitä menee hyvin vähän. Joku voi ottaa kahvin kyytipojaksi konjakin, Henkola sanoo.
Yllätyksiinkin kahvilan pitäjän täytyy varautua. Vanha kuninkaantie on supersuosittu pyöräreitti sekä myös moottoripyöräilijöiden suosiossa. Pitää olla valmiina, jos pihaan pärähtää 300 Harley Davidson -kuskia.
–?Onneksi he varoittavat tulostaan etukäteen, Henkola hymyilee.
Mitä hän mahtaa kaivata, jos eläkepäivät tosiaan jossain vaiheessa koittavat?
–?Hyvää kahvia. Kotona ei saa näin hyvää, hän hymyilee.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot