Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Sini Koskelainen opettaa karjankutsuhuutolaulua luonnon keskellä.
Sanni Pasuri
LOVIISA Maagisen kaunista. Alkuvoimaista ja voimakasta. Ihan kuin ääni kumpuaisi suoraan maasta eikä ihmisen kehosta.
Kyseessä on ”kulning” eli keskiajalta periytynyt naisten paimentolaiskulttuurista kumpuava musiikkityyli. Se on laulua, joka koostuu lyhyistä ja nasaaleista kutsuista sekä melodisemmista korkeista äänistä.
Näitä jänniä ja upeita ääniä tullaan kuulemaan Loviisassa lauantaina 6. päivä toukokuuta, kun EMMA-palkitun Tuuletar a cappella -yhtyeen laulaja-säveltäjä Sini Koskelainen ohjaa Karjankutsuhuuto-workshopin Ungernin linnoituksella. Mistä kulningissa oikein on kyse?
–?Se on skandinaavista karjankutsuperinnettä. Sitä on ollut keskiajalla Ruotsissa ja Norjassa, mutta oletettavasti myös Suomessa. Ehkä kulning kuuluu geeniperimäämme, ja siksi koemme sen niin maagiseksi, Koskelainen pohtii.
Varsin kovaääninen kulning sai alkunsa, kun muinoin naiset lähtivät kesätöihin karjanpaimeniksi ja meijerituotteiden valmistajiksi. Työ oli itsenäistä ja suosittua. Silloin vaellettiin eri paikkoihin, ja yhteyttä karjaan pidettiin karjankutsuhuudoilla. Sillä viestiteltiin myös muiden paimenten kanssa. Laululla kerrottiin, että pidettäisiinkö vaikka lounastauko.
Äänen piti kantaa pitkiä matkoja, sillä karja ja toiset paimenet saattoivat olla kaukana toisella puolella metsää. Naisen ääni sopii anatomisesti hyvin tällaiseen voimakkaaseen huutoon ja lauluun. Esimerkiksi vokaaleista i on käytetympi kuin e. I-vokaali menee pitempien etäisyyksien päähän kuin e.
–?Kovaäänisissä kutsuissa mennään aika korkealle, ja se voi olla miehille hankalampaa kuin naisille. Mutta kyllä miehetkin voivat harjoitella karjankutsuhuutoja. Sehän on äänialakysymys. Mihin ääni taipuu, Koskelainen huomauttaa.
Koskelainen kiinnostui karjankutsuhuudosta viitisen vuotta sitten opiskellessaan Göteborgissa musiikkia. Kansanmusiikin ammattilaisena hän oli ollut tietoinen kulningista, mutta saatuaan ruotsalaisen kulning-laulajan Eva Runeen yhteyden, Koskelainen alkoi perehtyä tähän musiikkilajiin syvemmin.
–?Aloin harjoitella ja opiskella kulningia. Menimme heti Eva Runen kanssa yhdessä metsään, jossa hän opetti minua. Minäkin pidän karjankutsuhuutotyöpajoja metsässä, luonnon keskellä, Koskelainen kertoo.
Luontoyhteys on hänelle muutenkin tärkeää. Koskelainen toteaa, että häntä sykähdyttävät luonnon juurivoima, ekspressiivisyys, kehollisuus, linnut ja meditatiiviset praktiikat. Siitä kertovat myös muut hänen luomansa äänityöpajat: Ääniefektit ihmisäänellä, Etnolaulu, Juurivoima ja Nuotiolaulupiiri. Kulningin hän sanoo olevan hyvin kehollista laulamista. Fyysisyys on siinä vahvasti läsnä.
–?Työpajojen alussa teen kehonlämmittelyharjoituksia. Läsnäolo, fokus ja energia ovat osa harjoitusta. Loviisan työpaja on tavallaan demo, joka ei vaadi niin paljon osallistujilta. Mutta kolmen tai neljän tunnin harjoittelu käy työstä, Koskelainen hymyilee.
Loviisassa opitaan tilanteen mukaan peruskutsuja pienkarjalle tai lehmille. Niille on annettu omat tavunsa, joihin on helppo lähteä mukaan. Sitten harjoitusta syvennetään kutsuhuutomelodioihin. Mitä jos ei osaa laulaa? Onko kulning vaikeaa?
-Kulning on alkuvoimaista äänenkäyttöä. Se on maagista, juurevaa ja syvälle menevää. Jokainen käyttää ääntään yksilöllisesti, eikä aina tarvitse päästä kovin korkealle, Koskelainen kuvailee.
Sini Koskelainen on esiintynyt Tuuletar-yhtyeessä 11 vuotta.
Simon Loffler
Koskelainen on itse juurevan a cappella -laulun mestari. Tuuletar-yhtyeen laulajana hän tietää, että laulaminen voi olla hyvin vaativaa myös fyysisesti. A cappella -esityksissä ei voi piiloutua hetkeksikään instrumenttien taakse, ja jokaisen laulajan panos on ainutkertainen.
–?Olemme olleet koko kevään keikoilla, ja kaikkien flunssa-aaltojen keskellä se on ollut aika raskasta. Esitys ei toimi, jos yksikin laulaja on poissa riveistä. Siksi olemme esiintyneet myös vajaakuntoisina, Koskelainen kertoo.
Hän iloitsee siitä, että kansanmusiikkiyhtye palkittiin tänä vuonna musiikkialan EMMA-palkinnolla. Tuuletar on tähdittänyt kansainvälisiä festivaaleja yli 20 eri maassa, mutta nyt alan arvostusta näkyy jo Suomessakin.
–?Kansanmusiikkia arvostetaan yhä enemmän myös Suomessa. Monet pop-artistitkin ovat ottaneet live-esityksiinsä ja levyilleen myös kansanmusiikkia, Koskelainen sanoo.
Nyt Tuuletar on tosin jäämässä tauolle 11 vuoden esiintymisputken päätteeksi ja yhtyeen jäsenet keskittyvät välillä omiin projekteihinsa. Niitä riittää myös Koskelaisella, joka on mukana monessa. Hän on Tuulettaren lisäksi esiintynyt viime vuosien aikana muun muassa perinnejuhlia elvyttävässä Vuodenkierto-hankkeessa ja antanut yksityislaulutunteja.
Loviisaan hän tulee viikonloppuna ensimmäistä kertaa, mutta hän on mukana myös kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettävillä taidefestivaaleilla. Jos siis kuulette jotain erikoista Ungernin suunnilta, niin siellä kutsutaan karjaa keskiaikaisin huudoin.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
» Avoin karjankutsuhuutotyöpaja 6.5.23 klo 14.00. Kokoontuminen Ungernin linnakkeella. Ilmoittautuminen 040-5374499 tai kati.rapia@gmail.com, max 14 hlöä.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot