Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
PORVOO-MÄNTSÄLÄ On tapaninpäivän aamu. Pornaisten pohjoispuolella sijaitsevan Isojärven uimarannalle kerääntyy joukko ihmisiä, joilla on selvästi jotain yhteistä. Kyse voisi olla pilkkijöistä mutta pilkkihaalarien puuttuminen viittaa johonkin muuhun. Jaloissa näyttäisi kyllä olevan piikkarit, joten avantouinnistakaan tuskin on kyse.
Heitä kaikki yhdistää rakkaus lajiin, jääpurjehdukseen.
Perinteiset purjeveneet on nostettu talviteloille jonkin aikaa sitten ja nyt on aika laskea vesille – tai oikeastaan jäälle – jääpurret.
Jääpurjehdus on osalle keino jatkaa kesän purjehduskautta, mutta suurinta osaa jääpurjehtijoista kiehtoo kilpaileminen ja vauhti.
Harrastuksesta kilpailuihin
Porvoolainen Oscar Lindell lukeutuu jälkimmäiseen kastiin. Purjehdustaustaa hänellä ei ole ja jääpurjehdus oli alussa tapa nauttia maisemista ja vauhdista meren jäällä.
–?2000-luvulla kokeilin jääpurjehdusta Thunebergin Harryn jääpurrella Emsalö Båtupplagilla ja mietin että tätähän voisi vaikkapa harrastaa.
Emäsalosta löytyi retkipursi, jonka Lindell sai ostettua. Talvet kuluivat Porvoon saaristossa purjehtiessa.
Lindellille on jäänyt erityisesti mieleen talvilomaviikko, jolloin hän kävi saaresta käsin töissä.
–?Purjehdin aamulla mökiltä Emäsaloon ja sieltä mopoautolla kaupungille töihin. Illalla palasin takaisin saareen kuutamon loisteessa. Samanlainen keli oli koko viikon.
Kipinä jääpurrella kilpailemisesta otti tuulta alleen ja Lindell rakennutti vuonna 2010 Emäsalossa yhdessä kahden muun porvoolaisen kanssa mahonkirunkoiset jääpurret.
Talven vapaat vierähtää nykyään vauhdikkaan lajin parissa Suomessa ja ulkomaillakin kilpaillen.
Oscar Lindell on harrastanut jääpurjehdusta 2000-luvun alkupuolelta lähtien.
Mika Laine
Kaveria ei jätetä
Lämpömittari näyttää Isojärvellä pakkaslukemaksi viisi astetta. Kaakosta kuusi metriä sekunnissa puhaltava tuuli lisää pakkasen purevuutta. Tuuli tuntuu tunkeutuvan vaatekerrosten väliin ja sitä kautta luihin ja ytimiin asti.
Lindellin kasatessa jääpurttaan paljain käsin toimittaja vetää paksumpaa hanskaa päälle.
–?Kerran kun paleluttaa sormet niin ei enää palele, Lindell veistelee.
Ryhmässä huokuu yhteisöllisyys. Kaveria autetaan ja neuvotaan ja säätöjä verrataan toisiinsa.
–?Kaikkia jeesataan kansalaisuudesta huolimatta. Sama toimii myös ulkomailla, Lindell kertoo.
Esimerkkinä Lindell kertoo tuoreen tapauksen, kun Suomeen matkanneita saksalaisia kohtasi epäonni maston tiputtua auton kyydistä matkalla. Masto hajosi toisen auton ajettua sen päälle.
–?He soittivat matkalta ja kysyivät, löytyykö Suomesta lainaksi mastoa vai pitääkö heidän kääntyä takaisin. Lainamasto löytyi ja saksalaiset jatkoivat matkaa Suomeen purjehtimaan.
Jääpurjehtijoiden piirissä vallitsee vahva yhteisöllisyys.
Mika Laine
Yli 100 kilometriä tunnissa
Isojärven jäätä peittää ohut lumikerros. Jään vahvuudeksi on mitattu 10 senttiä ja todettu turvalliseksi.
Lindell kääntää purren nokan kohti tuulta, ottaa muutaman juoksuaskeleen ja työntää jääpurjeen vauhtiin. Ei mene kuin hetki kun jääpursi on noin kilometrin päässä vastarannalla.
Yhden kierroksen jälkeen Lindell palaa ”varikolle”.
–?Jää on aika karhea eikä luisto ole paras mahdollinen. Kokeillaan toisia luistimia.
Optimiolosuhteissa nopeudet nousevat yli 100 kilometriin tunnissa.
–?Näissä olosuhteissa nopeudet ovat maksimissaan noin 70…80 kilometriä tunnissa.
Maksiminopeuden hakeminen onkin jatkuvaa säätöä ja pienikin muutos voi olla ratkaiseva.
Purressa maataan vain noin 20 sentin päässä jääpinnasta eikä vauhti tunnu samalta kuin esimerkiksi moottorikelkassa.
Purressa ei ole jarruja ja vauhtia säädellään skuutilla eli purjeeseen kytketyllä narulla sekä ohjaussauvalla.
Makaava ajoasento tekee esimerkiksi railojen tai merimerkkien havaitsemisesta haasteellisen.
Jääpursi kasataan aina paikan päällä. Pursi painaa varusteineen 55-70 kiloa.
Mika Laine
Kaiken takana on sanomalehti
Jääpurjehdus kehittyi ihmisten tarpeesta liikkua talvisaikaan. Ensimmäiset jääpurret olivat veneitä, joihin laitettiin jalakset kiinni. Purjehduksia tehtiin aina naapurimaihin saakka.
Kilpailutoiminta sai alkusysäyksensä Pohjois-Amerikasta, mikä onkin edelleen lajin valta-aluetta.
Tunnetuin kilpailuluokka on DN-luokka, joka on myös suosituin Suomessa. Se on nimetty yhdysvaltalaisen sanomalehti Detroit Newsin mukaan. Pursi perustuu lehden vuonna 1937 järjestämän suunnittelukilpailun voittaneeseen ehdotukseen. Purren tuli olla puusta, itse rakennettavissa ja sitä piti pystyä kuljettamaan henkilöautolla.
Maailmanmestaruudesta kisataan vuorovuosin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Lajin huippumaita Euroopassa on muun muassa Puola, Hollanti ja Saksa. Baltian maissa jääpurjehduskulttuuri on myös nosteessa. Pohjoismaista myös Ruotsi on vahva lajissa.
Lähtö tapahtuu juoksulähtönä vastatuuleen.
Mika Laine
Retkeilyjaostoa ollaan perustamassa
Suomen DN-Jääpursiliitto ry on Suomen Purjehdus ja Veneily ry alainen luokkaliitto.
Lajiliiton mukaan Suomessa on noin 120 rekisteröityä jääpurtta ja toiminta pyörii kilpailujen ympärillä. Jääpurjehdus ei ole massalaji. Kilpailijoita Suomessa on vajaa neljäkymmentä.
Organisoitua harrastustoimintaa ollaan Lindellin mukaan käynnistämässä.
–?Edellisessä vuosikokouksessa päätimme, että perustamme retkeilyjaoston. Haluamme tällä madaltaa kynnystä ja helpottaa ihmisten tutustumista jääpurjehdukseen, hallituksen jäsenenä toimiva Lindell kertoo.
Tällä hetkellä lajiin pääsee tutustumaan parhaiten kisapäivinä.
Käytetyn purren hinta pyörii Lindellin mukaan 2 500 euron korvilla.
–?Summalla saa purjehdusvalmiin retkipurren. Lisäksi on hyvä olla laskettelukypärä ja -lasit sekä piikkarit, mutta muutamaa numeroa isommat useampaa sukkaa varten, Lindell vinkkaa.
Jääpurren vauhti nousee parhaimmillaan yli 100 kilometrin tuntinopeuteen.
Mika Laine
Pursinumero on henkilökohtainen.
Mika Laine
Kisapaikkaa metsästämään
Euroopan kausi avataan perinteisesti Suomen viikolla 46 ja Lapin tuoreille jäille saapuu kilpailijoita Keski-Euroopasta asti.
Suomessa purjehditaan ranking-sarjaa, joista yksi on SM kilpailu. Kuuden rankingin päivämäärät lyödään lukkoon ennen kauden alkua.
Kilpailupaikat ovat kuitenkin tässä vaiheessa vielä auki ja ne määrää säiden haltija.
–?Kisapaikka määräytyy jäätilanteen mukaan ja yleensä lyhyellä varoitusajalla. Sopivaa paikkaa aletaan scouttaamaan noin viikko ennen kisoja.
Jään tulee olla turvallinen eli tasainen, ehjä ja riittävän paksu. Lunta saa olla korkeintaan kymmenisen senttiä. Myös tuuliennuste tulee huomioida. Järven tulee olla myös riittävän iso, sillä radan kääntöpoijujen väli tulee olla vähintään yksi kilometri. Nimestään huolimatta Isojärvi riittää juuri ja juuri tapaninpäivän ajeluihin.
Parhaat olosuhteet löytyvät pohjoisemmasta Suomesta. Meren jää on liian arvoituksellinen kilpailemiseen.
Lindell pääsi alkutalvesta ensimmäistä kertaa etsimään mahdollista paikkaa kauden avauskisalle.
–?Kuusamon ja Oulun väliltä katsottiin kaikki järvet. Ne olivat jäässä mutta jää oli liian ohutta tai alue oli liian pieni. Turvallisuus edellä on mentävä.
Kilpailupaikan päättäminen ja viime hetken muutokset on jääpurjehduksen arkipäivää. Koskaan ei etukäteen tiedä, missä tuuli ja jää kohtaavat.
– Alue, jossa purjehditaan, on tutkittava tarkkaan etukäteen, Lindell toteaa.
»» Lisätietoa lajista www.icesailing.fi
Jääpurren alla on kolme luistinta.
Mika Laine
Jääpursi DN-luokka
» Purjepinta-ala: 6,5 m2
» Maksimi pituus: 3,75 m
» Rungon leveys: 0,54 m
» Maston pituus: 4,87 m
» Poikkilankun pituus: 2,42 m
» Rungon materiaali: puu
» Purren paino: 55-70 kg
» Huippunopeus: epävirallinen ennätys 145 km/h
» Tyypillinen nopeus: 80 km/h kun tuuli 6 m/s
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot