Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Nams!
Kotialbumi
PORVOO Makuja on monia, sanotaan ja monet ruokalajit jakavat mielipiteitä. Yksi ei syö maksalaatikkoa eikä kesäkeittoa, toinen inhoaa hernesoppaa ja mustaamakkaraa. Mutta pitsa tuntuu maistuvan monelle, ja sitä harvemman inhotaan.
Porvoolainen Timo Anttila maistoi pitsaa ensimmäisen kerran pikkupoikana Oulussa 1970-1980-lukujen vaihteessa.
– Istuin Pizzeria No 1:ssä ja katselin rapattuja seiniä ja valkosipuliköynnöksiä. Se oli pikkupojalle mahtava paikka.
Pohja pitsainnostukseen oli vaivattu ja se jäi kohoamaan pienen pojan ajatuksiin, sydämeen ja vatsaan. 20 vuotta sitten Anttila rakensi talon Porvooseen ja tiesi haluavansa kotiinsa kunnollisen leivinuunin, jossa paistaa pitsaa.
– Sen myötä opettelin pitsan tekemisen paremmin.
Sittemmin Anttila on ostanut kesämökkinsä pihalle pitsauunin, jotta lomallakin voi nauttia pitsasta.
– Se on ihan hemmetin hyvä, vaikka on aika pieni. Mökilläkin on mukavaa pitää välillä pitsapäivä.
Timo Anttila tietää miten hyvä pitsa syntyy ja avuksi tarvitaan pitsalapio.
Kotialbumi
Nopeus on pitsanpaistamisen avainsana. Kotikeittiöiden sähköuunitkin toimivat pitsan paistamisessa, mutta avuksi kannattaa hankkia pitsakivi. Se laitetaan kylmään uuniin ennen lämmittämistä.
– Uuni kannattaa lämmittää niin kuumaksi kuin se lämpiää, sillä pitsauunit lämpiävät yli 400-asteeseen.
– Leivinuunissa pitsa kypsyy alta kahden minuutin. Pidän tulta uunin takaosassa ja nostan pitsan etuosaan. Alkuvaiheessa saa olla tarkkana, että se puoli pitsasta, joka on syvemmällä uunissa ei pala. Käännän pitsan 180 astetta paiston keskivaiheessa.
Anttilan mökillä on pieni pitsauuni.
Kotialbumi
Oikeanlaisen pitsapohjan, kastikkeen ja täytteiden metsästäminen on vuosien työn tulos. Mies on kysellyt monilta kohtaamiltaan ihmisiltä heidän pitsamieltymyksiään, tutkinut pitserioiden pitsoja, googletellut, maistellut ja kokeillut yhä uudestaan ja uudestaan. Tämän kaiken tuloksena nykyään valmistuu pitsoja, joista miehen perhe ja ystävät eivät koskaan kieltäydy.
– Olen vääntänyt harrastemielessä pitsoja yli 20 vuotta, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ruoanlaitto yleensäkin on lähellä sydäntä.
Leivinuuni on erinomainen pitsauuni.
Kotialbumi
Taikinassa sen taika. Kaikki lähtee taikinasta, johon käytetään 00-jauhoja, ja pitkästä kylmäkohotuksesta. Lisäksi tarvitaan vettä, vähän suolaa, laadukasta oliiviöljyä ja hiivaa. Anttila sanoo käyttävänsä useimmiten kuivahiivaa. Se säilyy pidempään kotona ja on kätevä käyttää.
– Taikina tehdään edellisenä iltana, mutta sitä voi nostattaa kylmässä 24-48 tuntia. Muutama tunti ennen pitsan tekemistä taikina nostetaan lämpimään. Se saa olla aika löysää jääkaappiin laitettaessa, jauhoja lisätään sitten, kun aletaan työstää pohjaa.
Taikina syntyy nopeamminkin, kun sen kohottaa lämpimässä.
– Pikapitsakin onnistuu hyvin, ainekset voi vaan sekoittaa. Ei pidä pelätä, että siitä tulee huono, kannattaa kokeilla.
Kaulimen voi heittää nurkkaan, sillä pitsan tekemiseen sitä ei tarvita.
– Tykkään itse, että taikina on vähän sellainen pullava, jossa on kuplia ja silloin sitä ei saa kaulia. Sitten kun alkaa tekemään taikinapallosta pohjaa, niin muutamaan otteeseen venyttää sitä ja taittaa sen, se kerää ilmaa sisälle. Sitten lähtee taikinan keskeltä peukaloilla painamaan ja venyttämään sitä, ja sitten lopuksi vaan painelee käsillä reunoille päin.
Kotialbumi
Hyvä pohja ansaitsee hyvän tomaattikastikkeen, joka luonnollisesti keitetään itse.
– Tomaattikastike on isotöinen. Teen sitä aina reilusti ja pakastan, niin ei tarvitse joka kerta tehdä sitä. Kastike keitellään kasaan. Hyvät tomaatit ovat tärkeitä, ei mitään pikkutomaatteja eikä pihvitomaatteja, vaan hyviä kypsiä terttutomaatteja. Tölkkitomaatit toimivat myös, ja sekaan voi laittaa vähän tomaattipyreetä.
– Löysin aikanaan netistä hyvän ohjeen, johon tulee tomaatin lisäksi valkosipulia, juuriselleriä, fenkolia, parmesaania, suolaa ja sokeria sekä yrttejä. Olen jalostanut sitä vuosien varrella. Haudutan kastiketta laakerinlehtien kanssa puolisen tuntia, otan laakerinlehdet pois, ja vedän sen sauvasekoittimella soseeksi. Se on todella hyvää, ja ylimääräisestä voi tehdä pastakastikkeen. Toimii!
Tomaattikastike keitellään kasaan tuoreista raaka-aineista.
Kotialbumi
Juusto. Pitsassa pitää olla juustoa. Mutta ei mitä tahansa juustoa.
– Olen aika pedantti raaka-aineiden suhteen, juustolaatu ratkaisee. Mozzarella, pecorino ja parmesaani ovat hyviä ja sekoitan usein juustoja keskenään.
– Juusto laitetaan tomaattikastikkeen päälle, ei täytteiden päälle. No, voi sitä vähän ripauttaa täytteiden päällekin, mutta ei paljoa. Jos juustoa laittaa pelkästään täytteiden päälle, se palaa ruman näköiseksi.
Taikinassa sen taika.
Kotialbumi
Ja sitten päästään täytteisiin. Hyvässä pitsassa makujen sinfoniaa ei haeta tusinalla täytteitä, vaan muutamalla hyvällä, jotka sointuvat täydellisesti toisiinsa.
– Yleensä kolmen kombinaatio on hyvä. Täytteet eivät saa riidellä keskenään. Hyvän kastikkeen kanssa ei tarvita välttämättä mitään muuta kuin mozzarellaa.
Laadukkaat raaka-aineet pitsan tekevät, mutta myös se, miten ne leikataan.
– En laita ikinä pitsaan meetvurstisiivuja, vaan käytän salamia. Meetvursti jättää alleen valtavan pinta-alan ja luistaa leikatessa pois alta. Kinkku ei saa myöskään olla liian isoina paloina, sellainen 2 millin silppu toimii paremmin, koska pitsa paistetaan niin nopeasti.
– Kannattaa aina miettiä myös suutuntumaa.
Ananas. Siitä riittää vääntöä, kuuluuko se pitsaan vai ei. Oikeaa vastausta makuasioihin ei ole, mutta ei Anttila ananasta tyrmää.
– Jos se rimmaa, miksi ei. Suolaisen ja makean liitto toimii. Esimerkiksi persikan ja savuporon yhdistelmä on kova. Mansikka toimii myös loistavasti.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot