Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
PORVOO Vanhan raatihuoneen kolmannessa kerroksessa on vitriini, jonka lasissa lukee Porvoon brändejä. Vitriinin sisällä komeilee musta kyltti: Borgå tippor.
Sen enempää ei kyltti selitä, ja tällaiselle uustulokkaalle nimi ei kerro mitään.
– Borgå tippor eli Porvoon tipat on porvoolainen perinneruoka, museolehtori Hannele Tenhovuori kertoo.
En ole ainoa, joka ei tippapullia tunne. Nopeasta kyselykierroksesta selviää, ettei monikaan nuorempi porvoolainen tunnista Porvoon tippoja. Sen sijaan vanhempi väki muistaa solmuun vedetyt pullat, Porvoon tyttöpullat, Borgå tippor -pullat tai Porvoon tipat.
Kyseessä on pullataikinasta tehty solmujen rivi, jota on syöty itäuusmaalaisissa kahvipöydissä tiettävästi 1800-luvun alusta lähtien, ja jota aikoinaan sai monesta porvoolaisesta konditoriasta, kuten Henrikssonin leipomosta.
Porvoon tipat valmistettiin kardemummalla ja rusinoilla maustetusta pullataikinasta.
Pulla meni pois muodista
Henrikssonin leipomon entinen yrittäjä Birgit Bärlund muistelee tippoja lämmöllä.
– Niitä valmistettiin meillä jo 1920-luvulta lähtien, Birgit kertoo kotinsa olohuoneessa. – Porvoon tippoihin käytettiin niin sanottua parempaa pullataikinaa.
Paremmalla pullataikinalla Birgit tarkoittaa taikinaa, joka maustetaan kardemummalla ja rusinoilla.
– Pitkosta taitettiin aina yksi solmu syötäväksi, ja varsinkin vanhempi väki kostutti tippoja kahviin, Birgit kertoo.
Pullia valmistettiin Henrikssonin leipomossa aina vuoteen 1999 asti.
– Sitten Porvoon tipat eivät enää kelvanneet asiakkaille, eläkkeelle jäänyt kondiittori Kenneth Bärlund huutelee sohvalta.
– Asiakkaat alkoivat haluta pullaa, jossa on hilloa tai jotain muuta täytettä. Tavallisille pullille ei ollut kysyntää, hän jatkaa.
Kenneth nousee sohvalta ja tulee pöydän ääreen demonstroimaan tuhansien tippojen kokemuksella, miten solmut syntyivät.
– Niitä piti solmia näin käsin, hän näyttää köydenpätkää apunaan käyttäen.
Ensin taikinasta tehtiin pitkä pötkö, josta solmittiin löysä solmu. Lopuksi solmut yhdistettiin joko viiden tai kymmenen solmun pitkoksi.
Kymmenen solmun pitkoissa oli pienemmät lenkit, viiden solmun pitkoissa isommat.
– Tippojen tekeminen oli aikaa vievää, eikä siksikään kovin kannattavaa, Kenneth kertoo ja palaa sohvalle.
Vuoden 1999 jälkeen perinnepullia leivottiin enää vain tilauksesta
Monet paikalliset leipomot olivat lopettaneet Porvoon tippojen tuotannon jo ennen 1990-lukua, mutta Porvoon torin kupeessa toiminut Henrikssonin pullapuoti ylläpiti katoavaa perinnettä myymällä pullia tipoittain nostalgiannälkäisille matkailijoille.
Tipat olivat mainio tuliainen, joka napattiin mukaan torin laidalta ennen linja-auton kyytiin hyppäämistä.
Vuoden 1999 jälkeen Henrikssonin leipomo valmisti Porvoon tippoja vain tilauksesta esimerkiksi syntymäpäiväjuhliin ja hautajaisiin, kunnes perinnepullien kysyntä loppui täysin.
Vuonna 2017 Bärlundit myivät 98-vuotiaan leipomonsa uusille yrittäjille.
Tipprader eli tipparivit. Henrikssonin leipomon entisten yrittäjien arkistoista löytyy vuodelta 1929 oleva kuitti , josta näkee, että leipomo myi Porvoon tippoja jo 20-luvulla.
Merja Forsman
Naisväelle tärkeä taito
Porvoon tipat olivat aikoinaan niin erottamaton osa Porvoota, että niiden valmistusta opetettiin jopa kouluissa. Tipantekotaitoa pidettiin tärkeänä etenkin naisväelle, viittaahan jo nimikin tyttöihin.
Dosentti Bo Lönnqvistin kirjassa "Folkkulturens skepnader – Till folkdräktens genealogi" kerrotaan, että tippa-nimen juuret ovat 1700-luvun hius- ja päähinemuodissa. Tippa-sanan kantaosa merkitsee päälaelle kieputettua hiuslettiä ja samalla koko tyttöä. Siksi sanalla tippa viitattiin aikoinaan suloiseen tyttöön ja tipuun (Helsingin Sanomat 23.1.1992). Kutsuttiinhan tyttökoulujakin aikoinaan usein tipuloiksi.
Myös Ville Vallgren (1855–1940) nimitti Porvoon tippoja porvoolaisiksi kaunottariksi. Porvoossa on kaunottaria riittänyt: missejä ja pullia.
Vallgrenin lisäksi Porvoon tipoista on maininnut muun muassa Zacharias Topelius näytelmässään Kenkä kadoksissa (kirjoitettu vuonna 1866): ” Pepparkakor sju dussin! Borgå tippor** med russin. Och vindtböjtlar här har jag.” eli Piparkakkuja seitsemän tusinaa! Porvoon tippoja rusinoilla. Ja tuulihattuja täällä minulla on."
Kirjan alalaidalla Topelius selvitti: **”Ny uppfinning af bagarkonsten.” Uusi keksintö leipomoalalla.
Solmujen paluu?
Porvoo tunnetaan herkuistaan: Runebergin tortuista, Brunbergin makeisista, huippuravintoloiden annoksista – ja ennen myös Porvoon tipoista.
Voisivatko pullat tehdä uuden tulemisen? Näkyisikö joku päivä Porvoon kujilla taas Porvoon tippojen murusia?
Opetettaisiinko kouluissa, tällä kertaa sukupuolineutraalisti, tytöille ja pojille Porvoon tippojen solmintaa?
Eihän se vaatisi kuin muutaman solmun solmimista.
RESEPTI:
Porvoon tipat
0,5 litraa maitoa
50 grammaa hiivaa
175 grammaa voita tai margariinia
200 grammaa sokeria
10 grammaa suolaa
1 muna
900–1?000 grammaa vehnäjauhoja
kardemummaa
rusinoita
1 munankeltuainen voiteluun
1. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.
2. Lisää noin puolet jauhoista ja sekoita. Jätä pullataikina lämpimään paikkaan ja kohota, kunnes taikinajuuri kuplii. Vellimäisen taikinan kuplimiseen menee noin 15 minuuttia.
3. Lisää taikinaan muna, sokeri ja sula rasva.
4. Lisää taikinaan suola, mausteet ja loput jauhot. Vaivaa.
5. Leikkaa taikinasta noin 50 gramman paloja. Muotoile palat niin pitkiksi nauhoiksi, että saat kieputettua ne solmuun. Taikinan toinen pää kurkkaa solmun alta, toinen pää jää solmun syliin.
6. Asettele solmut pellille vieriviereen kohoamaan. Kohottuaan solmut ovat tarttuneet toisiinsa tippapitkoksi.
7. Voitele munankeltuaisella ja paista 200 asteessa noin 20–30 minuuttia.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot