Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Navetasta remontoituun tilausravintolaan mahtuu noin 40 ruokailijaa. Rakennuksen menneisyydestä muistuttavat kattoparrut ja vanha lantaluukku.
Merja Forsman
PORVOO, LÅNGHOLMEN Upporikkaita liikemiehiä Saudi-Arabeista, Pandora, Michael Gabriel, Michael Monroe ja ihan tavallisia kokous- ja juhlavieraitakin. Merisavu tarjoaa saaristolaiselämyksiä savusaunasta kalastusretkiin ja ritsakisoihin – tai vaikka festareihin.
Mikko Perokorpi perusti Merisavun vuodenvaihteessa 2003.
Merja Forsman
Långholmintie kiemurtelee vehreää metsätietä, ohittaa järven, koukkaa sillalta ja laskeutuu kimaltelevan meren rannalle: saaristo!
– Tervetuloa, Merisavun isäntä Mikko Perokorpi sanoo ja ojentaa kätensä.
Vanhan kalastajatilan ympärille rakennettu Merisavu muistuttaa pientä saaristolaiskylää puisine rakennuksineen.
Alueella liikutaan hyvin hoidetuilla poluilla mäntymetsässä ja laakeilla kallioilla. Matkan varrella on frisbeegolf-koreja, ritsarata ja paljon vanhoja esineitä.
Ja hakkeella päällystetty pelto. Hetkinen!
– Siihen tuotiin viime kesänä 160 kuutiota haketta, Perokorpi kertoo.
Mutta palataan siihen tarinaan myöhemmin.
20 hehtaarin tilalla on muun muassa vanhasta navetasta kunnostettu tilausravintola, rantasauna, kokousriihi, laavu, savusauna ja ”kuumahulju” eli palju sekä majoitustiloja.
Merja Forsman
Merisavu on kokous- ja juhlakeskus¸ jossa on kesällä tilaa 120 ja talvella 50 henkilölle – mutta aina yhdelle ryhmälle kerrallaan.
– Näin minä ja Merisavun emäntä, Tarja, voimme antaa kaikkemme yhdelle ryhmälle, Perokorpi kertoo.
Sänkyjä on 30 hengelle ja niitä löytyy muutamasta eri rakennuksesta. Jokaisessa rakennuksessa on jotain erikoista: vanha ovi luodinreikineen, villisikapatsas Italiasta, sohva, jonka on lävistänyt kranaatinsirpale tai jotain muuta muinaista ja mystistä.
– Haluan tuoda menneisyyttä näkyviin. Kun matkan varrella on esimerkiksi vanhoja maatalouskoneita ja vanha auto, sellaisten ohi ei pysähtymättä kävele.
Laiturissa keikkuu pieni kalastuslautta, mutta siihen mahtuisi isompikin laiva. Siinä on pysähtynyt Ari Kauton Fredrika-laivakin.
Laiturilta voi lähteä kalastusreissulle tai vaikka hylkeitä katsomaan.
– Meillä on hyljetakuu! Hylkeitä on aina nähty. Parhaimmillaan veneen ympärille kerääntyy 50–80 hyljettä salakoita syömään. Se on unohtumaton kokemus monille, Perokorpi kertoo.
Lisäksi saarella voi pelata paintballia tai frisbeegolfia 9-korisella radalla ja osallistua hirvirata-ammuntaan laseraseella. Tai vain istuutua nauttimaan hiljaisuudesta.
Verkkovajassa on sadoittain posliiniastioita, vanhoja kenkiä, kahvipurkkeja ja muuta katsottavaa.
Merja Forsman
Viime kesänä Merisavu muuttui festarialueeksi. Merisavu ja ohjelmatoimisto Tapaus toteuttivat erään menestyvän suomalaisen yhtiön työntekijöille ja sidosryhmille kesäjuhlat.
Nelikymmenhenkinen järjestäjäporukka alkoi rakentaa aluetta maanantaina torstain juhlia varten. Pellolle kuljetettiin 160 kuutiota haketta, ja paikalle pystytettiin puolijoukkuetelttoja. Katoksen alle rakennettiin esiintymislava ja metsään tuotiin valtaisat valaistukset. Ruokarekka ja hampurilaiskioskit toivat ruokaa 350-päiselle vierasjoukolle.
Illalla metsä muuttui taianomaiseksi maailmaksi erivärisine valoineen ja tanssivine noitineen. Esiintymislavalle nousivat Pandora, Michael Gabriel ja Michael Monroe, ja saarta vartio jopa 20 turvamiehen joukko.
– Vastaavaa ei ole koskaan ollut, eikä varmasti tulekaan, Perokorpi toteaa.
Perokorpi rakensi rantalaituria omin käsin kahden vuoden ajan.
Merja Forsman
Turvamiehiä saarella on tosin nähty ennenkin. Kun Saudi-Arabiasta saapui liikemiehiä, he halusivat kolme turvamiestä valvomaan heidän oleskeluaan.
– Yksi souti ympäri saarta, toinen kiersi poluilla ja yksi istui sillalla ja piti vahtia. Heillä oli varmasti uransa rennoin työpäivä, Perokorpi naurahtaa.
– Mutta kyllä minä hoidan tänne vartioita, vien hammasharjan, jos se on jäänyt kotiin ja tuon pussillisen Nessujakin, jos allergia iskee. Teemme tätä hommaa satasella!
Asiakkaille voidaan järjestää vaikka jäniksenkäpälät.
– Kerran eräs vieraamme, 90-vuotias rouva halusi vielä kerran kuulla, kuinka dreeverit ajavat jäniksiä metsässä. Hänet tuotiin saarelle kuuntelemaan metsästystä, vaikka kukaan ei lopulta edes ampunut jäniksiä. Ateria syötiin laavulla, jossa oli havut ja vanha ase pöydällä ja jäniksentassut somisteena. Nainen oli hyvin otettu.
Perokorpi astuu vanhaan navettaan ja ottaa käteensä puisen koukkumaisen esineen.
– Arvaatko mikä tämä on? hän kysyy ja nostaa vielä pienen pussukan pöydälle.
– Tämä pussi liittyy asiaan. Haista!
Vieno tupakanhaju osuu nenään.
– Tämä on kulkurin koukku. Tavarat laitettiin kankaaseen, kankaasta tehtiin nyytti, joka laitettiin koukkuun ja koukku olalle. Tupakka pistettiin pussiin ja pussi eteen roikkumaan.
Navetta notkuu historiaa. Erilaisia vieraan näköisiä esineitä riittää.
– Minulta pyydetään usein 20–30 minuutin esitelmää ennen ruokailua. Se on kuule niin hauska ohjelmanumero!
Ruokana on pääasiassa riistaa, hirveä, poroa, kalaa – usein itse pyydystettyä – ja pyynnöstä sorsaa tai hanhea. Ruoka höystetään itse poimituilla sienillä ja marjoilla.
Toisinaan ruoka nautitaan laavulla. Siellä tarjoillaan usein tervetuliaiskahvit, ja voi siellä nukkuakin.
Siihen liittyy myös tarina, mutta se saa jäädä toiseen kertaan.
MERJA FORSMANtoimitus@itavayla.fi
Merja Forsman
Merja Forsman
Merja Forsman
Kulkurinkoukkuun on kaiverrettu edellisten omistajien nimimerkit ja omistuksen vuosiluvut.
Merja Forsman
Merja Forsman
Merja Forsman
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot