Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kaikki eläimet ovat ystävällisiä ja ihmisrakkaita. – Etenkin muulit ja aasit tulevat heti ihmisen luo rapsuteltavaksi, Hutkon tilan yrittäjä Anu Koivisto kertoo.
Alexandra Ahtiainen
PUKKILA, SAVIJOKI Pukkilalaisen Anu Koiviston omistama Hutkon laama- ja eläintilalla on 20 laaman lisäksi useita muuleja, aaseja, lehmiä, kaneja, kanoja, lampaita, vuohia ja sikoja.
Kaikilla tilan eläimillä on omanlaisensa nimi ja persoona ja Koivisto tuntee niistä jokaisen.
–?Lampaita en ehkä pyllystä tunnista, mutta naama on kaikilla erilainen, Koivisto kertoo.
Jotkut tykkäävät silityksistä, toiset makoilusta ja osa milloin mistäkin.
Koiviston järjestämä toiminta tilalla on erittäin monipuolista. Hän käyttää muutamia eläimistä esimerkiksi palvelutaloissa, kuten Taavi-kania ja Kielo-laamaa. Melkein kaikki eläimet osallistuvat silloin tällöin vaelluksille, joilla lapset saavat ratsastaa ja aikuiset kävelevät mukana. Myös farmisynttäreiden suosio on kovassa nousussa.
Kävijöiden ehdotuksista Koivisto on räätälöinyt tuotteeksi myös Hutko-passin, joka on mahdollista ostaa lisäksi, jos majoittuu yöksi Hutkon tiloihin. Hutko-passin ostanut saa viettää niin myöhään illalla aikaa eläimiä rapsutellen aitauksissa kun vain itse jaksaa.
Jingo-laama on kymmenen vuotias ja tavaroiden kantamisen lisäksi myös agility on Jingolle tuttu juttu.
Alexandra Ahtiainen
Laaman ihanuudet ja ongelmat
Laamoja on tulossa Hutkoon vielä kolme lisää ensi vuoden helmikuussa. Niiden kasvattamisessa tulee kuitenkin olla varovainen koska eteenkin lämpimät kelit tuottavat laamoille vaikeuksia.
–?Laamat eivät saa itseään viilennettyä kovin tehokkaasti. Vaikka villat ajaisi pois, lämpöä ei selän alueelta haihdu juuri yhtään. Ainostaan vähän kainaloista, Koivisto selittää.
Muuten Koivisto kertoo laamojen sopeutuvan Suomeen oikein hyvin. Niiden pitäminen on myös sikäli helppoa, että laamat ovat siistejä. Yksi kohta laitumesta toimii vessana ja muualle ne eivät tarpeitaan tee. Myöskään sade ei ole ongelma, sillä turkki ei kastu läpi.
Pääsääntöisesti laamoja käytetään Hutkossa vaelluskavereina mutta yksi laamoista myös piristää töissä käyviä osallistumalla etäkokouksiin. Vaelluksille jokainen saa varata itse valitsemansa laaman, joten jokainen saa itselleen sopivan vaellusparin. Koivisto kertoo laamojen myös seuraavan ihmistä ja sopeutuvan jokaiseen ihmiseen yksilöllisesti.
–?Jokaikisen vaelluksen jälkeen jokainen on sitä mieltä että tämä oli juuri paras laama heille, Koivisto kertoo iloisena.
Sama laama voi olla nuoren lapsen kanssa energinen ja juosta pitkin puskia ja sitten taas kävellä rauhallisesti vanhemman ihmisen kanssa. Tämä perustuu siihen, että laamat ovat olleet ihmisten vaelluskavereita jo tuhansia vuosia ja oppineet lukemaan ihmistä.
Anu Koivisto korostaa kaikkien eläimien olevan yksilöitä, "kaikki ei sovi kaikkeen, eikä kyllä tarvitsekaan."
Alexandra Ahtiainen
Farmi koostuu paljon muustakin kun laamoista
Laamojen lisäksi Hutkossa asustaa myös Suomen suurin muulilauma, joka koostuu neljästä yksilöstä. Muuli on aasin ja hevosen risteytys, joka on perinyt aasilta ison pään, lempeät eteenpäin olevat silmät ja pitkät korvat. Koivisto kertoo pitävänsä muuleista, koska niillä voi tehdä samoja asioita kun hevosellakin, mutta niillä on hänen mukaan enemmän älyä ja luonnetta.
–?Jos haluat haastetta elämään niin hanki muuli, Koivisto naurahtaa.
Osalla Hutkon muuleista voi jopa ratsastaa ja ne osaavat vetää myös kärryjä. Niiltä myös usein puuttuu hevosille ominainen pakoreaktio, joten niiden rauhallisuuteen voi luottaa kaikissa tilanteissa ja siksi ne sopivat lasten kanssa työskentelyyn mainiosti.
–?Muulin sanotaan olevan älykkäämpi kuin kumpikaan emälajeistaan ja se pitää paikkansa, kertoo Koivisto.
Osa syy muulien hankintaan oli se, että niillä ei ole niin matala painoraja kuin aaseilla. Esimerkiksi työmuuli Aapo, joka on Percheronin hevosen jälkeläinen ja yksi Suomen suurimmista muuleista, voi kantaa jopa 100 kiloa tai enemmän.
Pitääkö sanonta aasi on tyhmyyden perikuva paikkansa?
Aaseja Hutkon tilalta löytyy kahdeksan. Ne voivat retkellä kantaa noin 30–40 kilon painosen taakan ja niiden satulassa on pientenkin lasten helppo pysyä. Aasit ovat Koiviston kokemusten mukaan vielä rauhallisempia kuin muulit. Ne tykkäävät rapsutuksista ja läheisyydestä ja niillä on selkeästi kaikilla paras kaveri.
Älyäkään aaseilta ei Koiviston mukaan puutu; ne vain eivät aina näytä älynlahjojaan ulospäin. Esimerkiksi sateella aasit hakeutuvaat itse sisälle, koska niiden turkki kastuu kokonaan aiheuttaen kylmät oltavat.
–?Ainoa pieni ongelma aaseissa on ahneus, Koivisto huomauttaa.
Ahneus vaikeuttaa esimerkiksi vaelluksella etenemistä, kun aasit tahtoisivat olla maistelemassa jokaista vihreää kasvia mikä vastaan tulee. Sopivalla kurinpidolla kävelykin kuitenkin etenee mukavasti.
–?Aasin motto on: syö aina kun löydät syötävää, Koivisto ilmoittaa.
Aiemmin se on ollut aaseille selviytymisstrategia, koska ruokaa ei ole kauheasti ollut aroilla tarjolla. Nykyään liiallinen syöminen voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kuten kaviokuumetta.
Hutkon tilan pienin aasi on nimeltään Pasi. Pasilla on säkäkorkeutta vain noin 80 senttimetriä mutta puuttuva koko korvautuu lempeässä luonteessa. Kuvassa näkyy myös hieman Pasin parasta kaveria Harria, joka on puolestaan tilan suurin aasi.
Alexandra Ahtiainen
Hutko on koti myös muille lajeille
Vuohia Hutkosta löytyy neljä. Niistäkin osa käy vaelluksilla ja vieraskäynneillä. Kanejakin on useita ja ne ovat erityisesti lasten suosimia. Kanoja löytyy erinnäinen määrä ja lampaita myös.
Lampaiden seassa liikkuu nyt muutamia reilu kuukauden ikäisiä karitsoita. Hutkon lampaiden rotu on kainuunharmas, joka on luonteeltaan paljon sosiaalisempi kuin suomenlammas, siksi Hutkon lampaatkin ovat mainioita vaelluskavereita.
Koivisto kuvailee lampaita sanoilla "hyväntahtoinen höppänä" ja se taitaakin olla aika osuva kuvaus. Vastaavalla tavalla voisi kuvailla myös Hutkon lapinlehmiä. Niitä löytyy farmilta kolme ja nekin ovat muiden eläimien tapaan hyvin ihmisrakkaita. Koivisto pitää niitä lemmikkeinä, eikä siksi esimerkiksi lypsä niitä.
Voi olla, että jonain päivänä Hutkossa rastastetaan lehmilläkin.
–?Siihen asti ei vielä aivan olla päästy mutta kaikki vaikuttaa mahdolliselta, Koivisto kertoo.
Hän sanoo myös lehmien olevan kovia karkailemaan. Ne joutuu noutamaan vähintään kerran joka kesä jonkun naapurin pihalta. Koivisto perustelee lehmien karkailua sillä, että niitä kiinnostaa mitä aitauksen ulkopuolella tapahtuu.
»»Hutkon laama- ja eläintila sijaitsee Pukkilan Savijoella. Lisätietoja saa täältä.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot