Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Itäväylä
”Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäky yöni”, laulettiin mummon nuoruudessa. Kansanlauluja tärkeämpiä olivat iskelmät. Niiden sanat kirjoitettiin mustaan vahakansivihkoon, jos nimittäin joku oli ensin selvittänyt ne radiosta.
Viimeisiä hittejä tuli lauantain toivotuissa, ja silloin oli oltava radion ääressä valmiina kynän ja sen mustakantisen kanssa, että kuuli viikko sitten epäselviksi jääneet sanat. Niitä sitten vaihdeltiin koulussa kaverien kesken ja laulettiin. Ei ihan tunneilla mutta melkein. Mummon lauantaityö oli niihin aikoihin lämmittää sauna. Siinä puuhassa hänestä kasvoi hyvä juoksija, sillä puitten lisäämisen täytyi sujua muutamassa minuutissa, muuten menivät ihanimmat hitit ohi korvien.
Myöhemmin mummon elämään tunkeutui laulamisen lisäksi lukeminen eli kirja, joten hän voi nyt laulaa: ”Kirja se on ollut mun päivieni ratto, ja kirja se on ollut minun työni.” Mummo meni nuorena ylioppilaana kansakoulunopettajaksi syrjäkylän kouluun tienatakseen opiskelurahoja. Niinhän siihen aikaan tehtiin. Luokan perällä oli kirjasto, josta kyläläiset kävivät kerran viikossa lainaamassa luettavaa. Sieltä löytyi aarre nimeltä Tuulen viemää.
Siinä vasta kirja! Koululaisille oli keksittävä kirjoitustyötä, että opettaja sai lukea. Siitä alkaen on lukeminen ollut hänen iltojensa ja vähän päivienkin ilo. Hän toivottaa sitä samaa iloa kaikille Suomen tokaluokkalaisille pojille. Paljon menetätte, jos lukeminen ei suju.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot