Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Tasavertaisten edellytysten luominen kaikille lapsille tulee yhä tärkeämmäksi, koska kotien sosioekonominen tausta vaikuttaa enenevässä määrin oppimistuloksiin. Jos tarjoaisimme esimerkiksi päivittäin neljä tuntia maksutonta varhaiskasvatusta kaikille kolme vuotta täyttäneille lapsille nousisi osallistuvien lasten määrä. Kaksivuotinen esikoulu mahdollistaisi omalta osaltaan, että lasta voidaan tukea vuotta aikaisemmin.
Jopa 11 prosentilla peruskoulun päättäneistä nuorista ei ole riittävästi taitoa jatkaa opiskelua ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. Luku hirvittää, mikä on paras tapa auttaa näitä nuoria? Onko paras tapa tukea räätälöidyt, joustavat ja henkilökohtaiset ratkaisut vai uskotaanko, että kaikkia koskevat ratkaisut kuten pidennetty oppivelvollisuus auttaa parhaiten?
Pidennetty oppivelvollisuus sisältää ongelmia. Ne kustannukset jotka automaattisesti kuuluvat tähän velvollisuuteen, kuten maksuttomat koulumatkat ja oppimateriaali, eivät tuo mukanaan yhtään kohdennettua tukea niille jotka tarvitsisivat sitä. Pelkona on siis, että rahat menevät koulumatkoihin ja oppimateriaaliin.
Uskon, että kohdentamalla resursseja olemassa oleviin vaihtoehtoihin ja henkilökohtaisiin räätälöityihin ratkaisuihin tuetaan nuoria paremmin kuin mekaanisesti pidennetyllä oppivelvollisuudella. Sillä ehdolla tietysti, että tukitoimeenpiteet tehdään oikea-aikaisesti ja riittävän monipuolisesti.
Niin sanottu kolmiportainen tuki toimii käytännössä huonosti, byrokratia ja puuttuvat resurssit ovat syitä tähän. Joustava perusopetus (JOPO) mahdollistaa, että osa koulunkäynnistä suoritetaan työpaikoilla, yhdistyksissä tai nuorten työpajoissa. Miksi emme panosta oppilaanohjaukseen tai toimivaan ja riittävään moniammatilliseen oppilashuoltoon?
Meidän tulee myös hahmottaa lasten ja nuorten elämäntilannetta kokonaisuutena. Pelkästään tukiopetuksen antaminen koulussa ei auta, jos koti on turvaton paikka. Kouluja ei voida jättää yksin ongelmien kanssa joita koulu ei voi ratkaista.
Olen sitä mieltä, että meidän tulee panostaa varhaiskasvatukseen ja peruskouluun syrjäytymisen estämiseksi. Meillä pitää olla ehdoton nollatoleranssi sille, että voidaan päättää peruskoulu ilman, että osaaminen tai taidot mahdollistavat ammatin hankkimisen. Yleisillä toimenpiteillä, kuten pidennetyllä oppivelvollisuudella, joka koskee kaikkia nuoria, on taipumus vesittyä niin paljon, etteivät nämä toimenpiteet auta niitä jotka eniten tarvitsevat tukea, ohjausta ja kannustusta pärjätäkseen.
MIKAELA NYLANDER,
KANSANEDUSTAJA, SIVISTYSVALIOKUNNAN JÄSEN,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot