Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Ensimmäinen Sotahuuto ilmestyi ruotsinkielisenä Krigsropetina 1890.
Pelastusarmeijan arkisto
ITÄ-UUSIMAA Kun Pelastusarmeija aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1889, elimme aivan erilaisessa yhteiskunnassa kuin nyt. Maailma on vuosien aikana muuttunut, mutta ihminen itse asiassa melko vähän. Meillä on pitkälti samat ilot, murheet, onnen ja surun aiheet kuin ennenkin. Mutta millaista viestintä oli 130 vuotta sitten, ja miten se on vuosien aikana muuttunut?
Jos internet olisi ollut olemassa 130 vuotta sitten, olisimme voineet klikata seuraavanlaisia uutisia: Eiffel-torni avataan yleisölle. Kriitikot pitävät tornia esteettisesti epämiellyttävänä. Otsikoista olisi päässyt kauhistelemaan oudon näköistä tornia. Lukijat olisivat voineet jättää omia kommenttejaan puolesta tai vastaan.
William ja Catherine Boothin perustama Pelastusarmeija on rantautunut Suomeen. Jutussa olisi haastateltu suomalaista perustajaa Constantin Boijea ja valotettu kristillisen yhteisön taustoja. Huhuille olisi jäänyt vähemmän sijaa. Linkkejä painamalla olisimme voineet kuunnella William Boothin autenttista puhetta ja katsella online-videoita kokouksista.
Ensin oli ulkoilmakokouksia – Sotahuudosta viestinviejä
Pelastusarmeija näkyi alkuaikoina katukuvassa mm. järjestämillään ulkoilmakokouksilla, joissa torvisoittokunta soitti Armeijalle tyypillistä iloista musiikkia.
Monet suomalaiset vaikuttajat pitivät kokouksia meluisana jumalanpilkkana ja työtapoja paheksuttavina. Poliisiviranomaiset kielsivät virkapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Jokunen upseeri istui vankilassakin.
Ulkoilmakokoukset olivat eräänlaisia PR-tapahtumia, joissa julistettiin sanaa ja tarjottiin usein ruokaa. Vielä 1990-luvulla muun muassa Oulun torilla järjestettiin aina vapunpäivänä myyjäiset, joissa myytiin lihapullia osana silloista varainhankintaa.
Vuodesta 1890 lähtien Pelastusarmeija on julkaissut omaa kristillistä lehteään Sotahuutoa, jota upseerit myivät kaduilla ja ravintoloissa. Lehdellä on ollut suuri merkitys viestinviejänä. Lehden kautta Pelastusarmeija saattoi kertoa kuulumisiaan ja tuoda esille arvojaan ja toimintaansa. Sotahuuto on yksi Suomen vanhimmista aikakauslehdistä, jota edelleen julkaistaan.
Iso osa näkyvyydestä on ollut sosiaalista auttamistyötä
Jo alkuvuosina Pelastusarmeija auttoi köyhiä jakamalla heille muun muassa leipää, voita, kahvia ja sokeria. Järjestö tuki vähävaraisia perheitä myös ylläpitämällä lapsille kesäsiirtoloita ja lastenseimiä.
Usein konkreettisen ruoka-avun tai yösuojan saaneet olivat yksinäisiä miehiä, sillä varsinkin 1800-luvun loppupuolen vaivaishoitoasetuksen mukaan kunnat olivat velvollisia avustamaan vain työkyvyttömiä köyhiä eli käytännössä lapsia, vanhuksia, vammaisia ja sairaita, joilla ei ollut elättäjiä.
Pelastusarmeija oli lisäksi uranuurtaja muun muassa suojan tarjoamisessa kotiväkivallan uhreiksi joutuneille naisille. Näkyvyyttä tuli myös vankilavierailuista ja orpokotien perustamisesta.
Suomen sisällissota ja toinen maailmansota nostivat Pelastusarmeijan kansalaisten tietoisuuteen positiivisella tavalla. Järjestö oli puolueeton ja halusi auttaa ihmisiä erottelematta.
Viestinnässä työ näkyi myös avustus- ja PR-kirjeiden muodossa, joita lähetettiin koteihin. Varsinaista mainonnallista ulottuvuutta viestinnässä ei kuitenkaan vielä ollut.
Vuosina 1893–1940 lehdet – myös Sotahuuto – olivat mustavalkoisia ja vain erikoisjulkaisuissa käytettiin värejä. Kuvat olivat usein käsin piirrettyjä ja Pelastusarmeijan ilmoitusten sisältö muodostui muun muassa runoista ja kadonneiden ihmisten etsiskelystä.
Suomalaisten lopullisen hyväksynnän Pelastusarmeija sai tekemästään avustustyöstä sotien aikana. Kuvassa kuuluisa Lapin sodan keräyskello Helsingin Vanhan ylioppilastalon edustalla.
Pelastusarmeijan arkisto
Vähitellen viestintä alkoi tulla värikkäämmäksi
Sotien jälkeen Sotahuuto-lehti sai enemmän väriä ja siinä alkoi olla kiinnostavaa sisältöä eri kohderyhmille. Pelastusarmeijalla oli oma radiokanavakin, jonka kautta se saattoi esittää julistuksia ja musiikkia.
Kehitys jatkui 1970-luvulle tultaessa, ja varsinkin Pelastusarmeijan lapsi- ja nuorisotyö (leirit, partio ja kesäleirit) oli aktiivista ja näkyvää. Nuorisomusikaalit 1970–80-luvuilla olivat isoja tapahtumia ja niitä järjestettiin ympäri Suomea.
Myös erillisillä tempauksilla, kuten Apu-lehden kanssa toteutetulla Apupata-tempauksella vuonna 1982, oli viestinnällistä nostetta. Maailman suurin Apupata oli jättitempaus, jossa kerättiin kokonainen junalastillinen tavaraa Pelastusarmeijalle. Keräysjuna lähti Helsingistä ja kulki Riihimäen, Hämeenlinnan, Tampereen, Parkanon, Seinäjoen, Kokkolan, Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle. Avustukset jaettiin vähävaraisille.
1980-luvulla Pelastusarmeijan suhde- ja /tiedotustoiminta alkoi yhä enemmän kehittyä suunnitelmalliseksi viestinnäksi. 1990-luvulla Pelastusarmeija näkyi tiedotusvälineissä leipäjonojen vuoksi.
Aika ajoin lehdistä saattoi lukea järjestön toiminnasta lämminhenkisiä juttuja, joissa sivuttiin vähäosaisten elämää ja köyhyyttä Suomessa. Pelastusarmeija itse halusi tekojen puhuvan puolestaan, eikä pitänyt ansioistaan suurta ääntä. Mutta sitä mukaa, kun varainhankintaa piti tehostaa, piti keksiä uusia viestinnällisiä tapoja olla esillä. 1990-luvun puolivälissä esittäydyttiin räväkämmin myös viestinnällisesti.
”Usko tai älä” -mainoskampanja ja kirpparivaatteiden muotinäytös
Vuonna 1998 Pelastusarmeija toteutti menestyksekkään mediatempauksen, kun Helsingin Mikonkadulla järjestettiin suurta suosiota niittänyt muotinäytös. Vaatteet oli hankittu Pelastusarmeijan kirpputorilta ja niitä esittelivät tunnetut suomalaiset mallit. Kaiken teki mahdolliseksi parinkymmenen sponsorin tuki. Tapahtumalla haluttiin lisätä Pelastusarmeijan tunnettuutta ja kohentaa sen imagoa.
Pelastusarmeijan keksimää ja markkinoimaa ilmiötä, jossa kierrätys tuotiin esiin muodikkaana asiana, kiiteltiin paljon. Tapahtuma sai runsaasti huomiota ja se oli jatkoa aiemmin samana vuonna julkaistulle näyttävälle ”Usko tai älä” -lehti-ilmoituskampanjalle, jolla etsittiin vapaaehtoisia Pelastusarmeijaan. Mainos palkittiin alan kilpailussa.
Yhteisöviestijästä yhdeksi palkituimmista mainostajista
Digitaalinen aikakausi on tuonut Pelastusarmeijan viestintään uusia työkaluja. Oma uutishuone, digitaalinen markkinointi ja someviestintä ovat tämän ajan arkipäivää.
On tärkeää olla mukana muun muassa sosiaalisessa mediassa ja tavoittaa ihmiset nykyaikaiset päätelaitteet huomioiden. Pelastusarmeijan osastoilla eli paikallisseurakunnilla ympäri Suomea on omat Facebook-sivunsa, joiden kautta viestitään muun muassa osastojen tapahtumista ja herätetään keskustelua.
Nykyisin Pelastusarmeijan viestintäsektorilla päämajassa työskentelee useita viestinnän, graafisen suunnittelun ja markkinoinnin asiantuntijoita. Brändin rakentaminen ja näkyvät varainhankintakampanjat ovat tehneet Pelastusarmeijasta näkyvän viestijän, jonka julkaisuja seurataan.
Lukuisat mainoskampanjat koskettavine filmeineen on noteerattu palkinnoin sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Presidentti Tarja Halosen heittäytyminen vähäosaisen rooliin parin vuoden takaisessa kampanjassa aiheutti valtavan some-ilmiön Uutta-Seelantia myöten.
Sanan miekka on aseista terävin
Toiminnassaan Pelastusarmeija on aina ollut peloton uranuurtaja. Kun ensimmäiset AIDS-tapaukset Englannissa 1980-luvulla tulivat ilmi, kavahtivat jopa terveysalan asiantuntijat tartunnan saaneita, mutta Pelastusarmeijan upseerit auttoivat potilaita välittämättä mahdollisista riskeistä. Silloin päällimmäisenä oli halu auttaa. Nykyisin olisimme tehneet asiasta myös näkyvää viestintää ja hyödyntäneet viestinnän keinoin tapahtuvaa valistusta.
Tästä hyvänä esimerkkinä on taistelu ihmiskauppaa vastaan. Useissa Pelastusarmeijan territorioissa ihmiskaupan vastainen toiminta ja uhrien auttaminen ovat erittäin konkreettisia. Monissa maissa, kuten Suomessa, Pelastusarmeija käyttää ensisijaisesti sanan voimaa yleisen tietoisuuden kasvattamiseen taistelussa ihmiskauppaa vastaan.
Viestintä on tullut paitsi monimuotoisemmaksi myös yhä tärkeämmäksi osaksi kaikkien organisaatioiden toimintaa. Nykyään organisaatioilta edellytetään vastauksia, läpinäkyvyyttä ja kannanottoja mitä moninaisimpiin kysymyksiin. Tähän huutoon myös Pelastusarmeija haluaa viestinnässään vastata tulevaisuudessa yhä tehokkaammin.
ANNE FREDRIKSSON
»» Kirjoittaja on Pelastusarmeijan markkinoinnin ja yritysyhteistyön vastaava.
»» Itäisellä Uudellamaalla Pelastusarmeijalla oma paikallisosasto Porvoossa.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot