Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Tahattomasti lapsettomien vertaistukiryhmän toinen vetäjä, porvoolainen Katja Helenelund sanoo, että lapsettomanakin voi elää hyvää elämää.
Mia Smolander
PORVOO Tahattomasti lapsettomien vertaistukiryhmä on kokoontunut Porvoossa viime helmikuusta lähtien. Ryhmän toinen vetäjä Katja Helenelund tietää, että kynnys tulla mukaan voi olla korkea, mutta ryhmästä on apua.
Porvoossa on kokoontunut kohta vuoden ajan tahattomasti lapsettomien tukiryhmä. Millainen tarve ryhmälle on?
–?Aikaisemmin ihmisiä on varmasti lähtenyt täältä Helsinkiin vertaistukitapaamisiin, kävin itsekin aikoinani siellä ryhmässä. Totesin jossain vaiheessa, että helpompaa olisi, jos omalla paikkakunnalla olisi ryhmä. Kun sain Silja Vepsänrevon mukaan, perustimme Porvooseen oman ryhmän.
–?Ryhmä on pieni, enimmillään meitä on ollut seitsemän. Jäseniä on tippunut pois heidän raskauduttuaan. Uskon, että tarvetta on enemmänkin, mutta ehkä ryhmästä ei tiedetä ja kynnys lähteä mukaan voi olla aika iso.
Olet itse käynyt läpi pitkän jakson inseminaatiohoitoja ja koeputkihedelmöitystä sekä omilla että lahjoitetuilla munasoluilla. Oletko päästänyt kokonaan irti toiveesta saada lapsi.
–?Hoitojen loppumisesta on pari vuotta. En tiedä voiko asiasta päästää kokonaan irti. Sinkkuna hoitojen loputtua ei voi vain tulla raskaaksi. Jos en lähde hoitoihin uudelleen tai adoptioon, en voi tulla raskaaksi noin vain. Lopetin hoidot, kun totesin, että olen tehnyt kaiken mitä pystyn. Minulla ei ollut enää voimia jatkaa. Jossain vaiheessa tulee ikäkin vastaan, mutta kyllä aina välillä tulee ajatus siitä, että pitäisikö kuitenkin vielä yrittää. Olen 36, periaatteessa olisi vielä aikaa.
Miten suomalaiset suhtautuvat yksineläjän lapsettomuushoitoihin?
–?Kukaan ei ole tullut sanomaan minulle, että et saa tehdä noin. Kavereista joku sanoi, että tiedätkö mihin ryhdyt. Ei hoitoihin lähdetä miettimättä, mutta kuka vanhemmaksi pyrkivä tietää etukäteen mihin ryhtyy. Minulle siitä tuli lapsettomuusprosessi. Hyvä, että en tiennyt.
Millaista on elämä lapsettomana?
–?Välillä elämä on hyvää, on vapautta ja voi tehdä paljon asioita. Välillä on tosi tyytyväinen siihen, että on aikaa. Sitten toisaalta elämässä on todella iso tyhjyys ja suru.
Onko lapsettomuus asia, josta voi ikinä päästä yli?
–?Ei kokonaan, lapsia on joka paikassa ja niin moni asia muistuttaa omasta surusta. Välillä voi olla pitkiäkin aikoja, että en ajattele asiaa, välillä on pientä kaipuuta ja sitten taas välillä suru iskee tosi voimakkaasti. Ajan myötä voimakkaimmat surun tunteet varmaan hälvenevät enemmän.
–?Lapsettomankin elämä voi olla hyvää elämää, siihen täytyy kasvaa, että elämä on ok näin. Silloin, kun hoidot olivat loppumassa, ajattelin, että jos en saa äidin roolia, minun täytyy tehdä jotain suurta. Mutta sitten tajusin, että elämä on ihan ok näinkin. Olen arvokas myös ilman äidin roolia.
Miltä tuntuu, kun muut ihmiset iloitsevat vauvauutisillaan?
–?Ensimmäinen reaktio on aina pieni surun pisto, vaikka oikeasti olen onnellinen muiden puolesta. Yritän olla näyttämättä surua ulospäin.
Mitä kysyisit itseltäsi?
–?Lapsettomaksi jäämiseen liittyy elämän suunta, joten kysyn mihin suuntaan haluaisin nyt kävellä? Tuntuu, että olen yrittänyt rakentaa palapeliä ja huomaan, että palat siihen kuvaan, jota yritin aiemmin rakentaa, puuttuvat. Nyt palat pitää laittaa eri järjestykseen ja niistä muodostuu toinen kuva, mutta en vielä täysin tiedä mikä se on.
Tahattomasti lapsettomat -vertaisryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa ja seuraava kokoontuminen on Porvoon keskustassa maanantaina 17.12. Ryhmästä kiinnostuneet voivat olla yhteydessä vetäjiin sähköpostitse porvoo.simpukka@gmail.com. Vetäjät lähettävät tarkan tapaamisajan ja -paikan vastauksena.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot