Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
"Sairaalapastorin työ on ehkä maailman paras työ. Jokaisen potilaan elämäntarina on yksilöllinen ja ihmeellinen."
Merja Forsman
PORVOO, KEVÄTKUMPU Lapsena vietetyt vuodet tekivät sairaalasta Pia Ala-Soinille luonnollisen ja kotoisan paikan. Sairaalapastorina hän on potilaille kuuntelija, tuki ja se, jolle uskotaan usein suurimmat surut.
Miten päädyit sairaalapastoriksi?
–?Kun olin 9-vuotias, mummini joutui sairaalaan ja vietti siellä neljä vuotta hiipuen pikkuhiljaa pois. Kävimme tapaamassa häntä pari kertaa viikossa ja vietimme sairaalassa pääsiäisiä ja jouluja. Kasvoin kiinni siihen ympäristöön.
–?Halusin papiksi jo 12-vuotiaana ja aika nopeasti yliopistossa tajusin, että sairaalapastorin työ olisi minun alani. Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta sairaala tuntuu minulle kotoisalta ja luonnolliselta ympäristöltä.
–?Kuolemassa ei ole mitään pelottavaa. Siihen liittyy tietynlainen rauha ja luonnollisuus.
Mitä sairaalapastori tekee?
–?Tarjoamme tukea ja juttuseuraa potilaille, omaisille ja henkilökunnalle vaikeina aikoina ja kriisitilanteissa.
–?Lisäksi pidämme hartaushetkiä hoivakodeissa ja toimitamme jonkin verran hautaan siunaamisia.
Merja Forsman
Millainen on tyypillinen kohtaaminen potilaan kanssa?
–?Tyypillisesti tapaan potilaan hänen vuoteellaan. Pohdimme, mitä iloja ja suruja potilas on elämässään kokenut, mistä hän on kiitollinen. Monet haluavat kriisin hetkellä peilata mennyttä elämäänsä.
–?Kuulen työssäni todella monia erilaisia elämäntarinoita ja olen siitä hyvin otettu ja kiitollinen.
–?Meille kerrotaan myös sellaisia asioita, joista ei omaisille puhuta, kuten niitä elämän suurimpia suruja, jotka ovat liian kipeitä läheisille kerrottaviksi.
–?Puhumme usein myös kuolemaan liittyvistä peloista. Usein pelko liittyy kipuun, ja pelko lievittyy, kun ihmiset saavat kuulla, miten hyvin kipua nykyään hoidetaan.
–?Olen sanonut usein, että jos kuolen sairaalassa, toivon, että kuolisin täällä. Täällä Porvoossa pidetään huolta potilaista ja hoidetaan kipua erittäin hyvin.
–?Uskaltaisin jättää itseni näiden ihmisten käsiin.
Miten surevaa tai kuolevaa voi lohduttaa?
–?Kuoleman edessä ei ole oikeita sanoja. Ei ole olemassa Näin lohdutat surevaa -työkalupakettia.
–?Tärkeintä on kiireetön läsnäolo, se että on tässä sitä toista varten ja kuuntelee.
Mitä olet oppinut työssäsi?
–?Arvostamaan tavallista arkea. Elämässä tärkeintä ovat perhe ja se harmaa arkipäivä. Ne ovat ne asiat, joista kuolevat usein puhuvat. Perhe ja arki on kaikki kaikessa, muu on ekstraa.
–?Moni pohtii kuolinvuoteellaan, onko osannut kertoa omaisilleen, että rakastaa heitä. Sen yritän muistaa omassa arjessani, nostaa nelivuotiaan poikani välillä syliin ja sanoa, että rakastan.
Sairaalapastori on potilaille kuuntelija, tuki ja se, jolle uskotaan usein suurimmat surut.
Merja Forsman
Miten joulu näkyy sairaalapastorin työssä?
–?Hartauksissa ja ehtoollisissa. Monet sänkypotilaat pyytävät ehtoollisesta vuoteelleen: jos potilas ei pääse kirkkoon, sen voi pyytää luokseen.
–?Joulun alla voi tuntea odottavan tunnelman. Joulu on monille tärkeä juhla. Hoivakodeissa koristellaan ja valmistellaan joulua antaumuksella, mikä on hienoa.
Miten vietät joulusi?
–?Olen henkeen ja vereen jouluihminen. Joka joulu täytyy päästä ainakin kerran laulamaan kauneimmat joululaulut!
–?Joulussa on tärkeää myös jouluperinteiden välittäminen toiselle sukupolvelle. Mieheni Omar on muslimi, ja tänä vuonna opetan häntä viettämään kristillistä joulua.
–?Meillä on kotona minun ikonini ja Omarin rukousmatot sulassa sovussa.
Miten pappi päätyi yhteen islamisuskoisen kanssa?
–?Omar on sukumme luottoremppamies. Kun muutin yksin Porvooseen vanhaan rintamamiestaloon, pyysin häntä avukseni. Remontoimme, paransimme maailmaa, juttelimme teologiaa ja kuuntelimme talon rakennusajankohtaan sopivaa musiikkia: Olavi Virtaa.
–?Eräänä päivänä poikani kysyi, muuttaako Omar meille. Ehkä siitä jäi se ajatus.
–?Serkususkontojen himouskovaiset löysivät toisensa! Olen hyvä esimerkki siitä, että eri katsomukset voivat elää rinta rinnan ja ammentaa toisiltaan.
Mitä kysyisit itseltäsi ja miten vastaisit siihen?
–?Mitä erityistä on tässä joulussa? Tämä on ensimmäinen jouluni porvoolaisena. Haaveilin 10 vuotta muutosta tänne ja nyt saan viettää tunnelmallista joulua Porvoossa ja toivottavasti käydä tuomiokirkossa joulukirkossa. Tästä olen nyt maailman onnellisin.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
FAKTA
PIA ALA-SOINI
• Porvoon seurakuntayhtymän sairaalapastori
• Syntynyt Virroilla vuonna 1987.
• Valmistunut teologiksi Helsingin Yliopistosta vuonna 2011.
• Perheeseen kuuluvat 4,5-vuotias poika, tuore aviopuoliso, ex-mies, ex-miehen uusi puoliso ja tämän tytär.
• Harrastaa rintamamiestalon remontointia ja puutarhanhoitoa yhdessä poikansa kanssa.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot