Olen 11-vuo­ti­aan jouk­ku­eur­hei­lua har­ras­ta­van lap­sen ete­lä­suo­ma­lai­nen van­hem­pi. Olen seu­ran­nut hä­nen har­ras­tus­taan usei­ta vuo­sia, olen myös mu­ka­na toi­min­nas­sa ak­tii­vi­ses­ti. Val­men­nus­teh­tä­viä ei­kä osaa­mis­ta sii­hen mi­nul­la ei ole. Ih­met­te­lyä si­tä­kin enem­män.

Olen to­del­la jär­kyt­ty­nee­nä seu­ran­nut val­men­ta­jien vuo­ro­vai­ku­tus­ta suh­tees­sa har­ras­ta­jiin; lap­siin. Ky­sees­sä ovat use­at eri jouk­ku­eet. Val­men­ta­jien osal­ta mm. suo­ra­nais­ta ilon­pi­toa ja vä­hät­te­lyä vas­tus­ta­jan ta­hal­li­ses­ta sa­tut­ta­mi­ses­ta, tuo­ma­rei­den ky­see­na­lais­ta­mis­ta, huu­ta­mis­ta lap­sil­le. Tätä te­ke­vät ai­kui­set ih­mi­set, ja osa heis­tä val­men­nus­kou­lu­tuk­sen saa­nei­ta.

Te, osa hy­vin­kin ar­von­sa tun­te­vis­ta val­men­ta­jis­ta olet­te lei­ki­noh­jaa­jia. Säi­lyt­tä­kää se roo­li­mal­li las­ten edes­sä. Mi­kä­li nau­tit­te las­ten ar­vos­tus­ta Teis­tä kas­vaa ajan­mit­taan val­men­ta­jia.

Ja me van­hem­mat; tut­kim­me ti­las­to­ja lap­sen suo­ri­tuk­ses­ta, ver­taa­mal­la toi­siin, mi­tä­töi­mäl­lä jouk­ku­een jä­sen­ten suo­ri­tuk­sia sol­vauk­sil­la. Kyse on ala­kou­lu­lai­sis­ta. An­ta­kaa hy­vät ih­mi­set las­ten pe­la­ta ja har­ras­taa vaik­ka va­ka­vas­ti, mut­ta ai­kuis­ten on syy­tä ta­ju­ta las­ten lei­kin ja ke­hi­tyk­sen ole­van ky­sees­sä.

Ja van­hem­mat naut­ti­kaa näis­tä het­kis­tä, kun lap­si saa viet­tää ai­kaan­sa ka­ve­rei­den kans­sa teh­den kou­lun vas­ta­pai­nok­si it­sel­leen mer­ki­tyk­sel­li­siä asi­oi­ta.

Jos lap­si ete­nee ja pe­laa jos­kus am­ma­tik­seen on se täyt­tä to­tis­ta työ­tä ja ar­mo­ton­ta pu­do­tus­pe­liä, mut­ta ei vie­lä 11-vuo­ti­aa­na.

Tä­hän taus­taan pei­la­ten mi­nun ei ole lain­kaan vai­ke­aa ol­la ym­mär­tä­mät­tä nuor­ten nou­su­joh­tei­sia mie­len­ter­vey­den haas­tei­ta. Jos elää lap­suut­ta pik­ku­dik­taat­to­rei­den ym­pä­röi­mä­nä tai vaih­to­eh­toi­ses­ti te­ke­mi­se­si ei kiin­nos­ta ke­tään ai­kuis­ta ei se var­mas­ti ole vai­ke­aa ke­nel­le­kään nor­maa­liin ajat­te­luun ja em­pa­ti­aan ky­ke­ne­väl­le. 

Jo­tain me ai­kui­set teem­me vää­rin, et­tä lap­sem­me ja nuo­rem­me ei­vät voi hy­vin. Syy on meis­sä, ei lap­sis­sam­me. Se tun­tuu ar­mot­to­mal­le, mut­ta näin sa­not­tu­na ai­kui­sel­ta ai­kui­sel­le se vaan on.

An­ne­taan las­ten har­ras­taa, py­sy­tään me ai­kui­set ai­kui­si­na niin val­men­nuk­ses­sa kuin ko­to­na­kin. Ja kat­so­taan pei­liin re­hel­li­ses­ti, vaik­ka se sat­tuu. Sen jäl­keen kor­jaus toi­min­taan jos kor­jat­ta­vaa on.

PIDÄ HUOL­TA