Ke­vät on saa­pu­nut Itä-Uu­del­le­maal­le, ja alu­een maan­vil­je­li­jöi­den ke­vät­työt käyn­nis­ty­vät vä­hi­tel­len. Maan­vil­je­li­jöi­den kova työ vuo­den jo­kai­se­na päi­vä­nä on edel­ly­tys sil­le, et­tä voim­me naut­tia ko­ti­mai­sis­ta elin­tar­vik­keis­ta. Ei ole it­ses­tään sel­vää, et­tä kaup­po­jen hyl­lyt ovat täyn­nä ko­ti­mai­sia vi­han­nek­sia, lei­pää, li­haa tai ka­laa. Maa­il­man puh­tain ruo­ka ei syn­ny it­ses­tään.

As­ko­lan ter­veys­kes­kus on saa­nut toi­min­nas­taan kii­tet­tä­vän ar­vo­sa­nan jo vuo­sia, kun toi­mi As­ko­lan kun­nan oma­na. Sama on jat­ku­nut myös Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een ai­ka­na. Asuk­kaat, asi­ak­kaat kil­van kiit­tä­vät. Mik­si – täs­sä vii­mei­sin oma­koh­tai­nen esi­merk­ki.

Kun iso­äi­ti kuo­li 50-lu­vul­la, hä­net pes­tiin ko­ti­sau­nas­sa ja lai­tet­tiin kyl­mään rii­heen tai la­toon odot­ta­maan ar­ku­tus­ta ja mat­kaa kir­kon­ky­län hau­taan. Eten­kään kyl­mään vuo­de­nai­kaan ei tar­vin­nut vie­dä vai­na­jaa säi­ly­tyk­seen tai mak­saa säi­ly­tys­mak­su­ja.

Ky­lä­kou­lu­jen lak­kaut­ta­mi­nen ei ole pel­käs­tään ope­tuk­sen jär­jes­tä­mi­seen liit­ty­vä rat­kai­su. Se on myös is­ku pai­kal­li­sel­le yh­tei­söl­li­syy­del­le ja va­paa­eh­tois­toi­min­nal­le. Kou­lu­jen lak­kaut­ta­mi­sen myö­tä hii­puu hy­vin usein yh­dis­tys­toi­min­ta, joka voi pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä köyh­dyt­tää koko alu­een elin­voi­maa.

Ni­mim. Pii­tui­i­va­na liit­tyi kir­joi­tuk­sel­laan (22.4.) van­hem­pia syyt­tä­vään jouk­koon. Jos­kus sor­men he­ris­te­ly var­mas­ti on pai­kal­laan. Jos­kus mei­dän kaik­kien ai­kuis­ten oli­si hyvä kat­soa pei­liin – ja toi­siim­me.

Van­ha to­te­a­mus tuli mie­leen lu­kies­sa­ni Uu­si­maan 17.4.2026 mie­li­pi­de­pals­taa. Lai­ho kir­joit­ti It­se ai­heu­te­tus­ta on­gel­mas­ta, so­si­aa­li- ja ter­veys­joh­ta­ja Im­mo­nen va­kuut­te­li so­te­rat­kai­su­jen pe­rus­tu­van re­a­lis­ti­siin ko­ko­nai­sar­vi­oi­hin ja Es­ko­la ke­hot­ti so­te­joh­toa YT-neu­vot­te­luis­sa muis­ta­maan ih­mis­tä. Kaik­kien sor­met sa­maan ai­kaan sa­mas­sa so­pas­sa.

Por­voos­sa lu­vat­tu kou­lu­rau­ha on mu­re­ne­mas­sa. En­na­koim­me useil­le päät­tä­jil­le en­nen Ilo­lan kou­lun lak­kau­tus­pää­tös­tä: jos yk­si ovi ava­taan, se ei jää sii­hen. Nyt pel­ko on käy­mäs­sä to­teen – vi­ran­hal­ti­jat ovat eh­dot­ta­neet seu­raa­vak­si Epoon kou­lun lak­kaut­ta­mis­ta.

Ke­hys­rii­hen pää­tök­siä on help­po tar­kas­tel­la val­ta­kun­nan ta­sol­la, mut­ta nii­den vai­ku­tuk­set nä­ky­vät ai­na pai­kal­li­ses­ti. Tääl­lä itäi­sel­lä Uu­del­la­maal­la, Itä-Hel­sin­gin, Si­poon ja Por­voon suun­nal­la ky­sy­mys kuu­luu: mi­ten nämä rat­kai­sut tun­tu­vat ar­jes­sa?

Mus­tas­sa yös­sä ho­ri­son­tis­sa nä­kyy ank­ku­ri­va­lo­ja. Kym­me­niä. Ne sei­so­vat hil­jaa pai­kal­laan. Ne odot­ta­vat. Nii­den ta­ka­na kul­kee lii­ken­ne, jota em­me hal­lit­se, mut­ta jon­ka kes­kel­lä eläm­me.

Kir­joi­tin hil­jat­tain työ­e­lä­män per­heys­tä­väl­li­syy­des­tä ja sii­tä, kuin­ka syr­jin­tä on usein hie­no­va­rais­ta: ohi men­nei­tä ylen­nyk­siä tai ul­ko­puo­lel­le jät­tä­mis­tä elä­män­ti­lan­teen vuok­si. Kir­joi­tuk­see­ni vas­tat­tiin yrit­tä­jä­ken­täl­tä mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sel­la, joka py­säyt­ti mi­nut. Mi­nul­le ar­gu­men­toi­tiin, et­tä pie­nel­lä yrit­tä­jäl­lä ei ole muu­ta vaih­to­eh­toa kuin va­li­ta teh­tä­vään hen­ki­lö, jol­la ei ole ”per­he-es­tei­tä”.