Töi­den ha­ke­min on ku­raa näin lu­ki­o­lai­se­na. Ko­ke­mus­ta ei ole, ei­kä sitä myös­kään saa kun ei saa paik­ko­ja. En ala nyt osoit­te­le­maan sor­mia mi­hin­kään, minä en sii­hen sot­kuun ole val­mis, mut­ta voin sil­ti va­lit­taa pro­ses­sis­ta. Vii­me­vuon­na hain noin 100 eri työ­pai­kaan. Kir­joi­tin jo­kai­seen unii­kin teks­tin, joi­hin­kin tein jopa vi­de­o­ha­ke­muk­sen pyy­tä­mät­tä, muok­kai­lin cv:tä, käy­tin kaik­ki työn­ha­ku­vin­kit. Haas­tat­te­lu­kut­sul­la mi­nul­la vas­tat­tiin vii­des­tä pai­kas­ta, jois­ta yh­des­tä lo­pul­ta sain töi­tä. Tä­män li­säk­si mi­nul­le pai­kan au­ke­a­mi­sen jäl­keen tar­jot­tiin tut­tu­jen toi­mes­ta työ­paik­kaa. Suu­rin osa pai­kois­ta jät­ti vas­taa­mat­ta, tai vas­ta­si yh­den au­to­maa­ti­o­vies­tin joka oli osoi­tet­tu lä­hes kai­kil­le ha­ki­joil­le.

Tur­haut­ta­vin­ta hom­mas­sa oli tun­ne sii­tä, et­tei ha­ke­muk­si­a­ni edes lue ku­kaan. Käy­tin yh­teen ha­ke­muk­seen ai­na vä­hin­tään puo­li­tun­tia rää­tä­löi­den sitä ku­hun­kin paik­kaan so­pi­vak­si, ke­huin it­se­ä­ni kyl­läs­ty­keen as­ti, yri­tin esit­tää mah­dol­li­sim­man re­hel­li­sen ku­van it­ses­tä­ni. Vas­taus puo­les­taan on joko tyh­jää tai sel­keä au­to­maa­tio ”va­li­tet­ta­vas­ti em­me va­lin­neet si­nua jat­koon”. Eräs täl­läi­nen tuli vain 7 mi­nuut­tia ha­ke­muk­sen lai­ton jäl­keen.

Ym­mär­rän toki pie­ny­rit­tä­jien kan­nan, he ei­vät voi it­se lu­kea 200 työ­ha­ke­mus­ta täy­sin sa­moin. Re­ky­fir­mat puo­les­taan sai­si­vat skar­pa­ta. Muis­te­li­sin lu­ke­nee­ni Ylen ar­tik­ke­lis­ta jon­kun fir­man käyt­tä­vän noin mi­nuu­tin per ha­ke­mus. Tämä ei juu­ri luot­toa luo. Asi­aa ei au­ta vuok­ra­virf­mo­jen il­moit­ta­mat ”pai­kat” joi­ta hei­tä ei edes ole pyy­det­ty täyt­tä­mään. Täs­sä koh­taa tun­tuu, et­tä ai­nut mitä ha­ke­mal­la saa­vut­taa on ra­han lah­joi­tus myy­mis­kel­pois­ten hen­ki­lö­tie­to­jen muo­dos­sa.

En tie­dä mitä täl­lä teks­til­lä voin saa­vut­taa. En us­ko tä­män ta­voit­ta­van ke­tään joka voi asi­oi­hin oi­ke­as­ti vai­kut­taa, tai työl­li­syys­ti­lan­teen pa­ra­ne­van tä­män myö­tä. Hal­li­tus lu­pai­lee ta­lou­den ko­ho­ne­van tuo­ta pi­kaa, kun­han ih­mi­set vain ku­lut­tai­si­vat. It­se kyl­lä mie­lel­lä­ni käyt­tä­sin ra­haa jos sitä oli­si, ko­ti­ko­ne kai­pa­si pien­tä päi­vi­tys­tä. Ra­haa vain ei saa jos ei ole töi­tä. Jak­sa kyl­lä luot­taa, et­tä lo­pul­ta saan ke­säk­si jon­kun hant­ti­hom­man, näh­tä­väk­si jää vain kuin­ka pal­jon ener­gi­aa mi­nun on ha­ke­muk­siin täl­lä ker­taa tuh­lat­ta­va.

LARI-VEIK­KA MYL­LY­NEN

Kir­joit­ta­ja on Lin­nan­kos­ken lu­ki­on toi­sen vuo­den opis­ke­li­ja.