Viikon kysymys
A-
A+
Kirjoittaja muisuttaa, että mihinkään tuuletuksiin tai hurraamiseen ei ole aihetta, sillä Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen talouden tila on edelleen erittäin haastavaa. Arkistokuvassa hyvinvointialuejohtaja Max Lönnqvist.
Arkisto/Marko Wahlström
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue joutui vuoden 2025 kesäkuussa valtion arviointimenettelyyn. Alueen alijäämä oli kasvanut jo yli 100 miljoonaan euroon. eikä sen kattaminen lain puitteissa ollut mahdollista. Nyt tämä rajapyykki on siirtynyt vuoteen 2031.
Arviointiryhmä antoi loppuraporttinsa 11.6.2026. Sen mukaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialue välttää aluejakoselvityksen. Ryhmä katsoo, että hyvinvointialue voi selviytyä tehtävistään omilla toimenpiteillään, eikä alueen yhdistämistä toiseen hyvinvointialueeseen tässä vaiheessa esitetä.
Mihinkään tuuletuksiin tai hurraamiseen ei kuitenkaan ole aihetta. Talouden tila on edelleen erittäin haastavaa. Alijäämien kattaminen vuoteen 2031 mennessä edellyttää tiukkaa menokuria ja kustannusten kasvun voimakasta hillintää.
Riskejä luovat muun muassa erikoissairaanhoidon kustannukset sekä valtiorahoituksen kehitys. Hyvinvointialue on viimemainitusta täysin riippuvainen. Nykyisellään rahoitusta on vaikea ennakoida, eikä se seuraa täysin todellisia kustannuksia. Siksi tätä pitää pikaisesti korjata.
Valtion taholla on käytetty käsittämättömän kauan aikaa jahkailuun, kun samaan aikaan moni hyvinvointialue on ajautunut ahdinkoon. Korjauksia tarvittaisiin, sillä esimerkiksi Itä-Uudenmaan rahoitus on ollut noin 9 prosenttia alle maan keskiarvon. Tämä tarkoittaa, että vaikka rahoitus kasvaa, alue lähtee liikkeelle heikommasta tasosta kuin muu maa.
Raportin keskeinen ratkaisu on mittava tuottavuusohjelma vuosille 2026–2029. Sen tavoitteena on yli 40 miljoonan euron säästöt sekä noin 0,7 prosentin vuotuinen menojen kasvu.
Meillä on jo nyt tehty suhteessa suurimmat henkilöstövähennykset. Myös palveluverkon tiivistäminen ja palveluja digitalisoituminen ovat olleet keinovalikoimassa. Mikäli raportin tavoitteet aiotaan jatkossakin saavuttaa, edessä on ehkä siirtyminen kolmeen laajaan sote-keskukseen sekä asumispalvelujen uudelleenjärjestelyt – henkilöstöstä kun ei oikein enempää voi säästää.
Raportin esittämä säästölinja on talouden näkökulmasta ehkä johdonmukainen, mutta sen todellinen hinta maksetaan arjessa – palvelujen laadussa, saavutettavuudessa ja henkilöstön jaksamisessa. Kun kustannuksia leikataan samaan aikaan kun palvelutarve kasvaa, syntyy väistämättä ristiriita, jota ei voi ratkaista pelkillä tehostamistoimilla.
Pitää olla mahdollisuus myös palvelujen kehittämiselle. Vaikuttavat ja oikein kohdennetut palvelut parantavat ihmisten hyvinvointia ja toimintakykyä sekä vähentävät raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta, jolloin syntyy samanaikaisesti sekä inhimillisiä että taloudellisia hyötyjä.
TAPANI ESKOLA,
ALUEHALLITUKSEN 1. VARAPUHEENJOHTAJA (SD.),
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot