Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue jou­tui vuo­den 2025 ke­sä­kuus­sa val­ti­on ar­vi­oin­ti­me­net­te­lyyn. Alu­een ali­jää­mä oli kas­va­nut jo yli 100 mil­joo­naan eu­roon. ei­kä sen kat­ta­mi­nen lain puit­teis­sa ol­lut mah­dol­lis­ta. Nyt tämä ra­ja­pyyk­ki on siir­ty­nyt vuo­teen 2031.

Ar­vi­oin­ti­ryh­mä an­toi lop­pu­ra­port­tin­sa 11.6.2026. Sen mu­kaan Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue vält­tää alu­e­ja­ko­sel­vi­tyk­sen. Ryh­mä kat­soo, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lue voi sel­viy­tyä teh­tä­vis­tään omil­la toi­men­pi­teil­lään, ei­kä alu­een yh­dis­tä­mis­tä toi­seen hy­vin­voin­ti­a­lu­ee­seen täs­sä vai­hees­sa esi­te­tä.

Mi­hin­kään tuu­le­tuk­siin tai hur­raa­mi­seen ei kui­ten­kaan ole ai­het­ta. Ta­lou­den tila on edel­leen erit­täin haas­ta­vaa. Ali­jää­mien kat­ta­mi­nen vuo­teen 2031 men­nes­sä edel­lyt­tää tiuk­kaa me­no­ku­ria ja kus­tan­nus­ten kas­vun voi­ma­kas­ta hil­lin­tää.

Ris­ke­jä luo­vat muun mu­as­sa eri­kois­sai­raan­hoi­don kus­tan­nuk­set sekä val­ti­o­ra­hoi­tuk­sen ke­hi­tys. Hy­vin­voin­ti­a­lue on vii­me­mai­ni­tus­ta täy­sin riip­pu­vai­nen. Ny­kyi­sel­lään ra­hoi­tus­ta on vai­kea en­na­koi­da, ei­kä se seu­raa täy­sin to­del­li­sia kus­tan­nuk­sia. Sik­si tätä pi­tää pi­kai­ses­ti kor­ja­ta.

Val­ti­on ta­hol­la on käy­tet­ty kä­sit­tä­mät­tö­män kau­an ai­kaa jah­kai­luun, kun sa­maan ai­kaan moni hy­vin­voin­ti­a­lue on ajau­tu­nut ah­din­koon. Kor­jauk­sia tar­vit­tai­siin, sil­lä esi­mer­kik­si Itä-Uu­den­maan ra­hoi­tus on ol­lut noin 9 pro­sent­tia al­le maan kes­ki­ar­von. Tämä tar­koit­taa, et­tä vaik­ka ra­hoi­tus kas­vaa, alue läh­tee liik­keel­le hei­kom­mas­ta ta­sos­ta kuin muu maa.

Ra­por­tin kes­kei­nen rat­kai­su on mit­ta­va tuot­ta­vuu­soh­jel­ma vuo­sil­le 2026–2029. Sen ta­voit­tee­na on yli 40 mil­joo­nan eu­ron sääs­töt sekä noin 0,7 pro­sen­tin vuo­tui­nen me­no­jen kas­vu.

Meil­lä on jo nyt teh­ty suh­tees­sa suu­rim­mat hen­ki­lös­tö­vä­hen­nyk­set. Myös pal­ve­lu­ver­kon tii­vis­tä­mi­nen ja pal­ve­lu­ja di­gi­ta­li­soi­tu­mi­nen ovat ol­leet kei­no­va­li­koi­mas­sa. Mi­kä­li ra­por­tin ta­voit­teet ai­o­taan jat­kos­sa­kin saa­vut­taa, edes­sä on eh­kä siir­ty­mi­nen kol­meen laa­jaan sote-kes­kuk­seen sekä asu­mis­pal­ve­lu­jen uu­del­leen­jär­jes­te­lyt – hen­ki­lös­tös­tä kun ei oi­kein enem­pää voi sääs­tää.

Ra­por­tin esit­tä­mä sääs­tö­lin­ja on ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta eh­kä joh­don­mu­kai­nen, mut­ta sen to­del­li­nen hin­ta mak­se­taan ar­jes­sa – pal­ve­lu­jen laa­dus­sa, saa­vu­tet­ta­vuu­des­sa ja hen­ki­lös­tön jak­sa­mi­ses­sa. Kun kus­tan­nuk­sia lei­ka­taan sa­maan ai­kaan kun pal­ve­lu­tar­ve kas­vaa, syn­tyy väis­tä­mät­tä ris­ti­rii­ta, jota ei voi rat­kais­ta pel­kil­lä te­hos­ta­mis­toi­mil­la.

Pi­tää ol­la mah­dol­li­suus myös pal­ve­lu­jen ke­hit­tä­mi­sel­le. Vai­kut­ta­vat ja oi­kein koh­den­ne­tut pal­ve­lut pa­ran­ta­vat ih­mis­ten hy­vin­voin­tia ja toi­min­ta­ky­kyä sekä vä­hen­tä­vät ras­kaam­pien ja kal­liim­pien pal­ve­lu­jen tar­vet­ta, jol­loin syn­tyy sa­ma­nai­kai­ses­ti sekä in­hi­mil­li­siä et­tä ta­lou­del­li­sia hyö­ty­jä.
TA­PA­NI ES­KO­LA,
ALU­E­HAL­LI­TUK­SEN 1. VA­RA­PU­HEEN­JOH­TA­JA (SD.),
POR­VOO