POR­VOO, GÄD­D­RAG Maan­tie kie­mur­te­lee läpi upe­an itä­uus­maa­lai­sen mai­se­man. On kal­li­oi­ta, mo­ni­muo­tois­ta met­sää, pel­to­ja ja me­ri­kin väl­keh­tii. Yh­täk­kiä esiin pul­pah­taa kylt­ti, joka ker­too, et­tä pian saa­vu­taan R. Nordst­rö­min ky­lä­kau­pal­le.

Ol­laan Gäd­d­ra­gin ky­läs­sä, jos­ta Por­voo­seen on mat­kaa noin 20 ki­lo­met­riä. Ai­to ky­lä­kaup­pa! Juu­ri sel­lai­nen, joi­den pe­rään suo­ma­lai­set ovat it­ke­neet jo pit­kään. Min­ne ovat kaik­ki ky­lä­kau­pat ka­don­neet, ky­sy­tään. Tääl­lä sel­lai­nen on, ja ky­lä­läi­sil­le kaup­pa on erit­täin tut­tu ja ra­kas­kin. Tänä vuon­na sen pe­rus­ta­mi­ses­ta tu­lee ku­lu­neek­si kun­ni­oi­tet­ta­vat 75 vuot­ta. Vuo­des­ta 1991 kaup­paa on pyö­rit­tä­nyt As­ta Nordst­röm-Jo­hans­son, kaup­pi­as toi­ses­sa pol­ves­sa.

– Isä­ni pe­rus­ti kau­pan yh­des­sä vel­jen­sä kans­sa vuon­na -49, ja jat­koi myö­hem­min sen pi­tä­mis­tä yk­sin. Val­mis­tut­tu­a­ni mer­ko­no­mik­si minä jat­koin kaup­pi­aa­na. Se oli mi­nul­le it­ses­tään sel­vyys, kun si­sa­ruk­se­ni ei­vät ha­lun­neet jat­kaa, Nordst­röm-Jo­hans­son ker­too.

Kaup­pi­aa­na toi­mi­mi­nen on hä­nel­le työ ja am­mat­ti, mut­ta ta­val­laan myös har­ras­tus. Mi­tään puu­hai­lua kaup­pi­aa­na toi­mi­mi­nen ei kui­ten­kaan ole. Päi­vät ovat pit­kiä. Aa­mul­la Nordst­röm-Jo­hans­son vas­taa­not­taa ja pur­kaa kuor­mia, sit­ten hän avaa kau­pan ja vie­lä il­lal­la ot­taa vas­taan li­sää hyl­ly­tet­tä­vää. Sun­nun­tai­sin kaup­pa on kiin­ni.

– Yk­si va­paa­päi­vä vii­kos­sa pi­tää ol­la, muu­ten en jak­sa. Jos­kus työ­päi­vät ve­ny­vät il­ta­yh­dek­sään. Tai­dan ol­la vä­hän hul­lu, Nordst­röm-Jo­hans­son sa­noo ja nau­raa iloi­ses­ti.

Asta Nordström-Johansson ottaa mielellään vastaan asiakkaiden toiveita tilauksia tehdessään.

Reija Kokkola

Tä­hän ky­lä­kaup­paan tus­kin ko­vin usein ek­sy­tään va­hin­gos­sa. Mut­ta se, joka ek­syy, ihas­tuu var­mas­ti. Pik­ku­kaup­paan pis­täy­ty­mi­nen on elä­mys, joka saa hy­väl­le mie­lel­le. Ja jos on vä­sy­nyt mar­haa­maan ki­lo­met­ri­tol­kul­la jät­ti­mäi­sis­sä mar­ke­teis­sa, niin Nordst­rö­min pis­kui­ses­sa puo­dis­sa kaik­ki on kä­den ulot­tu­vil­la, ja vie­lä­pä siis­tis­ti ase­tel­tu­na.

Kaup­pa on si­säl­tä kau­niin vaa­le­an­pu­nai­nen, ja tun­nel­ma on ko­toi­nen. Hyl­lyil­lä on pal­jon kui­va­ta­va­raa, mut­ta tar­jol­la myös tuo­ret­ta laa­reis­sa ja kyl­mä­tis­kil­lä.

– Yleen­sä tääl­tä ha­e­taan lei­pää, mai­toa ja mak­ka­raa. Ihan pe­ru­se­lin­tar­vik­kei­ta. Ke­säl­lä me­nee toki enem­män juo­mia ja jää­te­löä, Nordst­röm-Jo­hans­son ker­too.

Pian al­ka­vat taas kii­rei­set kuu­kau­det, kun ih­mi­set köm­pi­vät tal­vi­ko­lois­taan ja pii­pah­ta­vat myös lä­hi­kau­pas­sa. Tal­vi sen si­jaan on ky­lä­kaup­pi­aal­le yleen­sä hil­jais­ta ai­kaa. Tal­vi­pi­meil­lä ovi käy va­li­tet­ta­van har­vaan, kun­nes taas kesä he­rät­tää pik­ku­kau­pan­kin eloon. Tal­vi ja kesä ovat ky­lä­kaup­pi­aal­le kuin yö ja päi­vä.

– Ke­säl­lä myös säät vai­kut­ta­vat. Jos on kyl­mää ja sa­teis­ta, ih­mi­set me­ne­vät isom­piin kaup­pa­kes­kuk­siin. Jos taas on kau­nis­ta, niin kaup­pa käy hy­vin. Sil­loin tar­vit­si­sin kii­re­a­pu­a­kin. Va­li­tet­ta­vas­ti se ei kui­ten­kaan ole mah­dol­lis­ta kus­tan­nus­syis­tä, Nordst­röm-Jo­hans­son har­mit­te­lee.

Ke­sä­a­suk­kai­ta hän kiit­tää läm­pi­min sa­noin. Ky­län ih­mis­ten li­säk­si myös heis­tä on tul­lut kaup­pi­aal­le tut­tu­ja, oi­ke­as­taan ys­tä­viä, joi­den kans­sa ju­tel­laan um­met ja lam­met. Nordst­röm-Jo­hans­son ra­kas­taa työ­tään ih­mis­ten pa­ris­sa.

– Olen hy­vin so­si­aa­li­nen ih­mi­nen. Il­man ih­mis­kon­tak­te­ja en jak­sai­si, hän hy­myi­lee.

Il­mei­ses­ti myös oman ky­län ja lä­hi­seu­dun va­ki­oa­suk­kaat osaa­vat ar­vos­taa ky­lä­kaup­paan­sa. Ky­lä­läi­set ovat ni­mit­täin ryh­ty­neet aut­ta­maan omaa kaup­pi­as­taan. Sitä Nordst­röm-Jo­hans­son ar­vos­taa val­ta­vas­ti.

– He ovat kus­tan­ta­neet kau­pan kyl­tit ja te­ras­sin­kin ta­ka­pi­hal­le. Aja­tel­la, et­tä vie­lä tänä päi­vä­nä ih­mi­set aut­ta­vat ja vä­lit­tä­vät, hän kiit­tää.

Nordströmin kaupassa on aito kyläkaupan tunnelma.

Reija Kokkola

Sei­näl­lä on vie­hät­tä­vä van­ha va­lo­ku­va. Se on otet­tu jos­kus ai­koi­naan, kun Nordst­rö­mien suur­per­he asui pik­kui­ses­sa ta­los­sa. Sil­loin kaup­pa si­jait­si tien toi­sel­la puo­lel­la, ja per­he asui ny­kyi­ses­sä kaup­pa­ra­ken­nuk­ses­sa. Vuon­na -66 val­mis­tui sit­ten ton­til­le ko­ti­ta­lo, jos­sa Nordst­röm-Jo­hans­son nyt asuu.

– On ai­ka us­ko­ma­ton­ta, et­tä näin pie­nes­sä ra­ken­nuk­ses­sa on asu­nut mo­ni­lap­si­nen per­he, hän sa­noo kat­sel­len van­haa ku­vaa.

Nordst­röm-Jo­hans­son muis­taa it­se viet­tä­neen­sä pal­jon ai­kaa kau­pal­la lap­se­na. Eh­kä jo sil­loin syt­tyi rak­kaus ky­lä­kau­pan pi­tä­mi­seen.

– Olin kau­pal­la koko ajan äi­din kans­sa. Se oli ki­vaa. Ajan mit­taan kaup­pa on toki muut­tu­nut pal­jon ja va­li­koi­ma on li­sään­ty­nyt, hän huo­maut­taa.

Ol­lak­seen pie­ni puo­ti, va­li­koi­ma on to­si­aan var­sin laa­ja. Pe­rus­ruo­ka­tar­vik­kei­ta on ih­mi­sil­le ja lem­mi­keil­le, mut­ta tar­jol­la on myös eri­koi­sem­pia lä­hi­tuot­tei­ta. Pai­kal­li­sen me­hi­läis­tar­hu­rin Jo­han Gus­tafs­so­nin hu­na­jaa Nordst­röm-Jo­hans­son ke­huu tai­vai­siin.

– Ai­em­min in­ho­sin hu­na­jaa!

Punainen kyltti kiinnittää huomion. Tervetuloa!

Reija Kokkola

Pai­kal­li­suu­des­ta kie­li­vät myös ko­ris­sa köl­li­vät kä­sin teh­nyt vil­la­su­kat, joi­ta il­man Nordst­röm-Jo­hans­son ei it­se kuu­lem­ma tu­li­si toi­meen. Esil­lä on myös kau­nii­ta, uniik­ke­ja kort­te­ja, jot­ka hä­nen mie­hen­sä Ste­fan Jo­hans­son on teh­nyt ot­ta­mis­taan va­lo­ku­vis­ta. Yh­des­sä niis­tä on Kal­le-lok­ki. Kort­ti saa kaup­pi­aan su­rul­li­sek­si.

– Kal­le oli vuo­si­kau­det ilo­nam­me. Se odot­ti mi­nua ai­na kau­pan ta­ka­por­tail­la, ja syö­tin sil­le kä­des­tä lei­pää. Nyt Kal­lea ei ole nä­ky­nyt.

Va­li­koi­mas­ta huo­maa, et­tä ke­sää jo odo­tel­laan. On kla­pe­ja, gril­li­hii­liä, maa­le­ja ja mul­taa. Kaup­pi­as pai­not­taa, et­tä asi­ak­kaat saa­vat mie­lel­lään esit­tää toi­vei­taan, hän kyl­lä ti­laa. Vaik­ka työ on ke­säi­sin kii­reis­tä, Nordst­röm-Jo­hans­son jär­jes­ti tois­sa­ke­sä­nä pai­kal­li­sel­la seu­rain­ta­lol­la tans­si- ja yh­teis­lau­luil­lan. Ta­pah­tu­ma oli me­nes­tys, ja uu­sia tans­se­ja toi­vo­taan. Eh­kä kau­pan 75-vuo­tis­juh­lan kun­ni­ak­si?

– En us­kal­la lu­va­ta mi­tään. Sen ver­ran työ­läs­tä oli jär­jes­tää tans­sit, vaik­ka ki­vaa oli. It­se­kin lau­lan mie­lel­lä­ni!

REI­JA KOK­KO­LA