HEL­SIN­KI – POR­VOO Ar­tis­ti­ni­mel­lä Art­hur en­si­sink­kun­sa jul­kais­sut por­voo­lais­läh­töi­nen Lee­vi Sa­lo­nen ha­lu­aa mu­sii­kil­laan toi­mia us­kal­luk­sen ää­ni­tor­ve­na.

Pi­a­no ke­säi­sen veh­re­ää mai­se­maa avaa­van ik­ku­nan edus­tal­la. Ki­ta­roi­ta ja ki­ta­ra­ko­te­loi­ta ym­pä­ri lat­ti­aa. Hel­sin­gin Laut­ta­saa­res­sa si­jait­se­vaan yk­si­öön as­tut­tu­aan ei voi ereh­tyä: nyt ol­laan muu­si­kon asun­nos­sa.

Käm­päs­sä ma­jai­lee por­voo­lais­läh­töi­nen Lee­vi Sa­lo­nen, ar­tis­ti­ni­mel­tään Art­hur, jon­ka Idols-tai­pa­leel­la käyn­nis­ty­nyt ura on ot­ta­mas­sa li­sää tuul­ta al­leen. Ar­tis­tin soo­lou­ran en­si­sink­ku jul­kais­tiin ke­sä­kuun puo­li­vä­lis­sä.

Nykyisin Helsingin Lauttasaaressa majaileva muusikko pitää Porvoota täydellisenä paikkana kasvaa.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Mu­siik­ki mu­ka­na läpi elä­män

Mu­sii­kin pa­ris­sa uran luo­mi­nen on ol­lut Sa­lo­sen in­to­hi­mo na­ti­ai­ses­ta saak­ka. Ai­na lau­la­mi­ses­ta in­nos­tu­nut muu­sik­ko muis­te­lee esiin­ty­neen­sä osa­na jon­kin­lais­ta ko­koon­pa­noa en­sim­mäis­tä ker­taa jo 12–13-vuo­ti­aa­na.

– Sen jäl­keen täs­sä on ol­lut kai­ken­lai­sia pro­jek­te­ja, hän puus­kah­taa.

Mo­ni­puo­li­suut­ta ei nuo­ren lu­pauk­sen ura­po­lul­ta puu­tu. Vuon­na 2017 hän ki­sa­si Idols-lau­lu­kil­pai­lus­sa si­joit­tu­en toi­sek­si, min­kä jäl­keen ka­len­te­ri täyt­tyi eri­lai­sil­la kei­koil­la. Sa­ma­na vuon­na jul­kais­tiin myös Lee­vi-ar­tis­ti­ni­men al­la kil­pai­lua var­ten kir­joi­tet­tu sink­ku "Pi­din mus­ta kii", joka on ke­rän­nyt Spo­ti­fy-strii­maus­pal­ve­lus­sa sa­to­ja­tu­han­sia kuun­te­lu­ker­to­ja.

– Idols oli sel­lai­nen läh­tö­lau­kaus. Sain kaik­ki kon­tak­tit ja huo­ma­sin, et­tä mus­sa on jo­tain, mikä ih­mi­siä kiin­nos­taa, muu­sik­ko poh­tii.

ARTHUR-nimi on kansainvälistetty käännös Salosen toisesta etunimestä, Artturi.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Oma ar­tis­ti­ku­va muo­dos­tui tau­ol­la

Ko­ro­na­pan­de­mi­an py­säy­tet­tyä alan toi­min­nan ar­tis­ti ajau­tui toi­siin hom­miin, ja ura mu­sii­kin pa­ris­sa jäi het­kek­si jäi­hin.

– Ajoin lei­pää kaup­poi­hin ja toi­min Eli­sal­la myy­jä­nä. Mu­siik­ki oli vä­hän taus­tal­la, mut­ta oma ar­tis­ti­ku­va muhi koko ajan. Esi­mer­kik­si se, et­ten ha­lua enää teh­dä mu­siik­kia suo­mek­si, hän ker­too.

Suo­mek­si kir­joit­ta­mi­nen ei tun­tu­nut Sa­lo­sen ky­näl­le so­pi­val­ta. Vaik­ka Suo­mes­sa suo­mek­si jul­kai­se­mi­nen oli­si hel­pom­paa, muu­sik­ko käyt­tää luo­mi­ses­saan mie­lum­min ai­nek­sia, joil­la saa var­mas­ti ai­kaan ha­lu­a­man­sa lop­pu­tu­lok­sen.

– Ha­lu­an kir­joit­taa fres­hiä pop­pia. Kun kir­joi­tan suo­mek­si, tun­tuu, et­tä se on pelk­kää suo­mi-is­kel­mää, hän nau­rah­taa.

Pop­pa­ri me­tal­li­bän­din keu­la­hah­mo­na

Pan­de­mi­an hel­li­tet­tyä Sa­lo­nen pää­si­kin ole­maan osa eng­lan­nin­kie­lis­tä pro­jek­tia, kun hän siir­tyi por­voo­lai­sen me­tal­li­bän­di De­ran­ged Dayn ri­vei­hin. Prin­cen ja Ja­mes Blun­tin mu­sii­kis­ta ins­pi­roi­tu­va herk­kä pop­pa­ri pää­tyi me­tal­li­bän­din keu­la­hah­mok­si, kun hä­nen ys­tä­vän­sä Ee­rik An­no­la soit­ti ja ker­toi tar­vit­se­van­sa lau­la­jaa pro­jek­tiin­sa.

– Olim­me sil­loin hy­vän päi­vän tut­tu­ja ylä­as­te­a­joil­ta. Puo­li­sen­tois­ta vuot­ta sit­ten hän soit­ti ja sa­noi, et­tä tar­vit­see lau­la­jaa me­tal­li­bän­diin­sä. Ny­ky­ään olem­me kuin pai­ta ja pep­pu, Sa­lo­nen hy­myi­lee.

Muu­sik­ko oli en­sin kiel­täy­ty­mäs­sä tar­jouk­ses­ta, kun­nes An­no­lan lä­het­tä­mät va­kuut­ta­vat de­mot muut­ti­vat hä­nen mie­len­sä. Ja on­nek­si: noin vuo­den mit­tai­ses­ta me­tal­li­bän­diu­ras­ta jäi kä­teen ys­tä­vyys lah­jak­kaan tuot­ta­ja-ki­ta­ris­tin kans­sa ja tek­nis­tä op­pia myös pop-lau­la­mi­seen.

– Kun kuun­te­lin mui­ta bän­de­jä, ta­ju­sin, et­tä on oi­ke­as­ti hel­ve­tin vai­ke­aa lau­laa me­tal­li­bii­se­jä. Ne on ai­van jär­kyt­tä­vän kor­kei­ta ja niis­sä on hie­no­ja me­lo­di­oi­ta. Veik­kaan, et­tä pel­käs­tään tek­ni­ses­ti lau­la­ja­na se aut­toi pal­jon, kun jou­duin me­ne­mään tosi pal­jon oman mu­ka­vuu­sa­lu­ee­ni ul­ko­puo­lel­le.

ARTHURin ensijulkaisu Meet Again käsittelee rakkaan ihmisen menettämistä, menetetyn näkökulmasta.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Ym­mär­rys­tä lä­hei­sen kär­si­myk­seen

An­no­lan kans­sa sol­mit­tu ys­tä­vyys on joh­ta­nut tuot­toi­saan yh­teis­työ­hön mu­sii­kin pa­ris­sa. Päi­vit­täin soit­ti­mien ää­rel­lä aher­ta­va kak­sik­ko on vii­me syk­sys­tä saak­ka suun­ni­tel­lut Sa­lo­sen soo­lop­ro­jek­tin en­si­jul­kai­sua.

– Kä­vim­me läpi bii­se­jä, joi­ta olen teh­nyt. Sitä ka­ta­lo­gia on ker­ty­nyt hir­veä mää­rä, Sa­lo­nen se­lit­tää.

Ka­ta­lo­gis­ta en­sim­mäi­se­nä jul­kais­ta­vak­si pää­ty­nyt Art­hur-soo­lop­ro­jek­tin en­sim­mäi­nen sink­ku "Meet Again" näki päi­vän­va­lon per­jan­tai­na 14.6. Kap­pa­le ker­too Sa­lo­sen hy­väs­tä ys­tä­väs­tä, joka teki al­ku­vuo­des­ta it­se­mur­han.

Ky­sei­sen ys­tä­vän nä­kö­kul­mas­ta kir­joi­te­tul­la bii­sil­lä on py­rit­ty löy­tä­mään ym­mär­rys­tä oman elä­män­sä ot­ta­nut­ta lä­heis­tä koh­taan.

– Tuol­lai­nen asi­a­han on hy­vin häm­men­tä­vä. Ei ol­lut aja­tel­lut­kaan, et­tä mi­tään sel­lais­ta voi­si ta­pah­tua, Sa­lo­nen ker­too.

Koh­ta­lo torp­pa­si ke­vy­en ke­sä­hi­tin

Meet Again ei ol­lut al­ku­pe­räi­nen eh­do­kas Art­hu­rin en­si­jul­kai­suk­si. En­nen traa­gi­sia ta­pah­tu­mia te­keil­lä ol­leel­le ke­vy­em­mäl­le ke­sä­bii­sil­le oli ol­lut jo pro­mo­ma­te­ri­aa­lit val­mii­na, kun koh­ta­lo puut­tui pe­liin. Hel­mi­kuun lo­pul­la val­ta­vas­ta tun­ne­vyö­rys­tä syn­tyi kap­pa­le, jota Sa­lo­sen ei kos­kaan ol­lut tar­koi­tus kir­joit­taa.

– Yk­si il­ta is­tuin pi­a­non ää­reen, ja aloin soi­tel­la ja lau­laa. Jos­sain vai­hees­sa ta­ju­sin, et­tä hit­si, mä­hän teen nyt bii­siä sii­tä, muu­sik­ko avaa.

Yh­del­tä is­tu­mal­ta 40 mi­nuu­tis­sa syn­ty­nyt kap­pa­le tun­tui heti en­si­sin­kun tit­te­lin an­sait­se­val­ta ja ar­tis­ti soit­ti no­pe­as­ti An­no­lal­le, joka oli sa­maa miel­tä. Sa­lo­nen soit­ti nau­hal­le pi­a­not ja lau­loi, ja tuot­ta­ja An­no­la hoi­ti muut ele­men­tit taus­tal­le. Bii­si teh­tiin alus­ta lop­puun oma­kus­tan­tei­se­na, eli il­man levy-yh­ti­ö­tä taus­ta­voi­ma­na.

– Har­vi­nais­ta on se­kin, et­tä nor­maa­lis­ti teks­tiä jou­tuu vie­lä hir­ve­äs­ti vii­laa­maan, mut­ta tuo (kap­pa­le) on sii­nä muo­dos­sa, mil­lai­se­na se tuos­sa pi­a­non ää­rel­lä syn­tyi. Se oli eh­kä sik­si niin help­po, et­tä nii­tä asi­oi­ta oli käy­nyt jo mon­ta ker­taa läpi oman pään si­säs­sä, Sa­lo­nen ker­too.

- Lauttasaaressa voi kävellä selkä vähän suoremmassa ja nauraa vähän kovempaa, Leevi Salonen naurahtaa.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Tu­kea ih­mi­sil­le ja mie­len­ter­veys­työl­le

Mu­sii­kil­laan Sa­lo­nen pyr­kii­kin ole­maan nii­den ih­mis­ten ää­ni, jot­ka ei­vät it­se us­kal­la ava­ta suu­taan, vaan jää­vät po­te­maan asi­oi­ta yk­sin aja­tuk­siin­sa.

– Ha­lu­an roh­kais­ta ih­mi­siä pu­hu­maan vai­keis­ta­kin asi­ois­ta. Olen saa­nut bii­sin jul­kai­sun myö­tä kym­me­nit­täin vies­te­jä ih­mis­ten omis­ta ko­ke­muk­sis­ta ja sii­tä, mil­lai­sia kamp­pai­lu­ja ih­mi­set ovat käyn­teet pään­sä si­säl­lä.

Meet Again -kap­pa­leen kir­joit­ta­mi­nen oli ar­tis­til­le­kin sil­mi­äa­vaa­va ko­ke­mus. Kap­pa­leen tuo­tois­ta puo­let hän on oh­jan­nut Mie­li ry:lle, eli jo­kai­nen kuun­te­lu­ker­ta on lah­joi­tus suo­ma­lai­sel­le mie­len­ter­veys­työl­le.

– Sa­mal­la, kun ih­mi­set kuun­te­le­vat bii­siä, he aut­ta­vat oi­ke­as­ti asi­ois­sa, jois­ta se ker­too, muu­sik­ko se­lit­tää.

Muusikko haluaa rohkaista ihmisiä puhumaan vaikeistakin asioista.

Iina-Kaisa Viheriävaara

"Por­voon ve­des­sä on var­maan jo­tain tai­kaa"

Ih­mi­set ym­pä­ril­lä ovat ol­leet Sa­lo­sel­le tär­keä voi­ma­va­ra muu­si­kon uran al­ku­met­reil­lä. Pari vuot­ta sit­ten Hel­sin­kiin muut­ta­neel­le muu­si­kol­le Por­voo oli täy­del­li­nen paik­ka kas­vaa ar­tis­tik­si, sil­lä siel­tä löy­tyi ai­na po­ruk­kaa, jon­ka kans­sa teh­dä hom­mia.

– Por­voos­ta­han tun­ne­tus­ti nii­tä muu­si­koi­ta löy­tyy. Por­voon ve­des­sä on var­maan jo­tain tai­kaa, hän vir­nis­tää.

– Li­säk­si sekä Pääs­ky­tien ylä­as­teel­la et­tä Lin­nan­kos­ken lu­ki­os­sa oli to­del­la in­nos­ta­vat ja kan­nus­ta­vat mu­sii­ki­no­pet­ta­jat, lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä kiit­te­lee.

Nyt tyy­ty­väi­se­nä "On­nel­lis­ten saa­rel­la" ma­jai­le­va Sa­lo­nen jat­kaa aher­ta­mis­ta tu­le­vien jul­kai­su­jen pa­ris­sa. Aher­ta­mis­ta tar­vi­taan­kin, sil­lä ta­voit­teet on ase­tet­tu kor­ke­al­le.

– Suo­mes­sa kaik­kien ta­voi­te on ai­na se Olym­pi­as­ta­di­on. Mus­ta tun­tuu, et­tä se on teh­ty jo. Mun isoin unel­ma on, et­tä ha­lu­an joku päi­vä myy­dä Lon­toon Al­bert Hal­lin lop­puun. En tie­dä, on­ko ku­kaan muu suo­ma­lai­nen myy­nyt sitä lop­puun kuin Vil­le Valo, hän haa­vei­lee.

Mat­ka koh­ti Al­bert Hal­lia on al­ka­nut. Art­hu­rin keik­kai­luis­ta ei ole vie­lä tie­toa, mut­ta sen ai­ka kyl­lä koit­taa, mi­kä­li kaik­ki vain su­juu hy­vin. Ai­na­kin ke­sän ajan fo­kus py­syy seu­raa­vien jul­kai­su­jen kok­kai­lus­sa, jois­ta kan­sa pää­see toi­von mu­kaan syk­sym­mäl­lä naut­ti­maan.