LO­VII­SA, KES­KUS­TA Uu­den­maan met­sä­neu­vos­to on myön­tä­nyt tä­män vuo­den Pro met­sä -pal­kin­non per­na­ja­lais­syn­tyi­sel­le met­sän­hoi­ta­ja An­nik­ka Se­lan­de­ril­le.

Hil­jat­tain elä­köi­ty­nyt ja Sa­los­sa asu­va Se­lan­der sai pal­kin­toon liit­ty­vän kun­ni­a­kir­jan Lo­vii­san Kap­pe­lin­puis­tos­sa jär­jes­te­tyn lah­joi­tus­koi­vun is­tu­tuk­sen yh­tey­des­sä. Puun is­tut­ta­mi­sel­la ku­vas­te­taan kas­vua, tu­le­vai­suut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä.

Se­lan­de­ril­la on laa­ja ko­ke­mus työs­ken­te­lys­tä met­sien pa­ris­sa. Hän on toi­mi­nut met­sä­a­lal­la muun mu­as­sa opet­ta­ja­na am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luis­sa niin suo­mek­si kuin ruot­sik­si.

– Hän osaa to­del­la hy­vin niin te­o­ri­an kuin käy­tän­nön puo­len osa­ten yh­dis­tää ne ja ker­toa, mi­ten met­sää tu­lee hoi­taa hy­vin luon­non ja sen mo­ni­muo­toi­suus huo­mi­oi­den, Suo­men met­sä­kes­kuk­sen ete­läi­sen alu­een yh­teys­joh­ta­ja Ka­ren Wiik-Por­tin pe­rus­te­lee.

Se­lan­der teki yh­teen­sä yli 40 vuo­den työ­u­ran met­sän pa­ris­sa. Hän jäi eläk­keel­le Suo­men met­sä­kes­kuk­sen met­sän­hoi­don asi­an­tun­ti­jan teh­tä­väs­tä noin 20 vuo­den ru­pe­a­man jäl­keen. Hän eh­ti ural­laan työs­ken­nel­lä myös met­sän­hoi­to­yh­dis­tys Ta­pi­on pal­ve­luk­ses­sa.

Työn­sä ohes­sa pal­kit­tu on kir­joit­ta­nut ak­tii­vi­ses­ti ar­tik­ke­lei­ta met­sä­a­lan leh­tiin. Ar­tik­ke­lien tee­moi­na ovat ol­leet niin met­sien ter­veys, luon­non­hoi­to kuin ar­ki­päi­vän met­sän­hoi­don toi­men­pi­teet.

Loviisan Kappelinpuiston nuorin puu on nyt Uudenmaan Pro metsä -palkitun Annikka Selanderin (kesk.) palkintokoivu, jonka istuttamiseen osallistuivat myös Loviisan kaupunginpuutarhuri Mona Bäckman (vas.) ja Suomen metsäkeskuksen eteläisen alueen yhteysjohtaja Karen Wiik-Portin.

Marko Wahlström

Uu­den­maan met­sä­neu­vos­to pal­kit­si tois­ta­mi­seen

Pro met­sä -pal­kin­to on tapa kiit­tää ja kan­nus­taa met­sien ja met­sä­a­lan hy­väk­si teh­dys­tä työs­tä maa­kun­nis­sa.

– Jo­kai­ses­sa maa­kun­nas­sa toi­mii 15-jä­se­ni­nen met­sä­neu­vos­to, joka on Suo­men met­sä­kes­kuk­sen "apu­jouk­ko" maa­kun­nan asi­oi­ta ja met­sä­ta­lout­ta var­ten, Wiík-Por­tin taus­toit­taa.

Uu­den­maan met­sä­neu­vos­to myön­si nyt toi­sen ker­ran Pro met­sä -pal­kin­non, joka myön­ne­tään hen­ki­löl­le, työ­ryh­mäl­le, yri­tyk­sel­le tai muul­le yh­tei­söl­le kii­tok­se­na ak­tii­vi­ses­ta, in­no­va­tii­vi­ses­ta ja tu­lok­sek­kaas­ta työs­tä alu­eel­lis­ten met­sä­oh­jel­mien ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si.

– Meil­lä on maa­kun­nal­li­nen met­sä­oh­jel­ma, jos­sa on mon­ta nä­kö­kul­maa ja toi­men­pi­det­tä, jot­ka pi­täi­si saa­da ai­kai­sek­si met­sä­sek­to­rin edis­tä­mi­sek­si, Wiik-Por­tin jat­koi.

Uu­si koi­vu ja van­ha pök­ke­lö rin­nak­kain

Pal­kin­non­saa­ja on tyy­ty­väi­nen, et­tä Lo­vii­san kau­pun­ki osoit­ti pai­kan lah­joi­tus­koi­vul­le hä­nen kou­lu­kau­pun­gis­taan.

– Tämä on tu­le­vai­suu­den puu. Tä­hän puis­toon so­pii puu­vau­vo­ja, sil­lä tääl­lä on mon­ta eri-ikäis­tä van­hus­ta, kau­pun­gin­puu­tar­hu­ri Mona Bäck­man kiit­ti kau­pun­gin puo­les­ta koi­vun­tai­men lah­joi­tuk­ses­ta.

Kap­pe­lin­puis­tos­sa on noin 200 puu­ta.

– Tääl­lä on ai­na­kin leh­ti­kuu­sia, ja­lo­kuu­sia, pih­ta­kuu­sia (abies), tam­me­ja, leh­muk­sia, saar­ne­ja, koi­vu­ja, lep­piä, vaah­te­ra, ja­la­vaa ja ho­pe­a­sa­la­vaa. Van­him­mat ovat 150–200-vuo­ti­ai­ta, Bäck­man ker­toi.

Se­lan­der pää­tyi koi­vuun, kos­ka se on ko­ti­mai­nen puu.

– Se, mitä tie­däm­me il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­sis­ta eli äk­ki-il­mi­öis­tä sää­ti­las­sa (muun mu­as­sa hii­li­di­ok­si­di­mää­rät il­ma­ke­häs­sä), leh­ti­puut pär­jää­vät pa­rem­min kuin ha­vu­puut – eten­kin sil­loin, kun puul­le tu­lee li­sää vuo­sia.

Se­lan­de­rin mu­kaan koi­vu on puis­to­puu­na va­loi­sa pääs­tä­en va­loa myös kent­tä­ker­rok­seen. Hän nä­kee asi­as­sa myös sym­bo­liik­kaa.

– Nyt is­tu­te­tun tai­men vie­res­sä ole­va en­ti­nen koi­vu, ny­kyi­nen pök­ke­lö, jol­la on myös ar­vo­ja. La­ho­puus­sa asuu kai­ken­lai­sia pie­nem­piä kuo­ri­ai­sia, per­ho­sia ja mui­ta hyön­tei­siä.

– Puis­to­kaan ei ole mi­kään py­sy­vä tila: puu­van­huk­sia kuo­lee ja uu­sia is­tu­te­taan ti­lal­le. Toi­vot­ta­vas­ti puu ilah­dut­taa puis­tos­sa kä­ve­li­jöi­tä, Se­lan­der jat­koi.

Nyt is­tu­tet­tu noin met­ri­nen puu on ja­los­tet­tu rau­dus­koi­vu, joka on kas­va­nut Han­do­li­nin Tai­mi­tar­has­sa Nur­mi­jär­ven Röy­käs­sä.

Loviisan kaupunginpuutarhuri Mona Bäckman (vas.) ja Suomen metsäkeskuksen eteläisen alueen yhteysjohtaja Karen Wiik-Portin (oik.) istuttivat yhdessä Uudenmaan Pro metsä -palkitun metsänhoitaja Annikka Selanderin kanssa koivuntaimen Kappelinpuistoon.

Marko Wahlström

Per­he­met­sä­ta­lous ylei­sin omis­tus­muo­to Suo­mes­sa

Se­lan­de­rin mu­kaan suo­ma­lai­nen met­sä voi ihan hy­vin, kos­ka suo­ma­lai­set met­sä­no­mis­ta­jat hoi­ta­vat met­si­ään.

– Per­he­met­sä­ta­lous on kaik­kein ylei­sin omis­tus­muo­to Suo­mes­sa. Met­sät ovat kul­ke­neet mo­nes­sa su­ku­pol­ves­sa per­heen si­säl­lä ja yleen­sä met­sä­kau­pat­kin teh­dään ai­na­kin su­vun si­säl­lä.

Hä­nen mu­kaan haas­tei­siin py­ri­tään vas­taa­maan kou­lu­tuk­sel­la ja neu­von­nal­la, jot­ta met­sä­no­mis­ta­jat ovat ai­na­kin tie­toi­sia te­ke­mis­tään va­lin­nois­ta..

– Va­li­tet­ta­vaa on val­ta­van po­la­ri­soi­tu­nut kes­kus­te­lu, jota käy­dään täl­lä het­kel­lä po­liit­ti­sel­la­kin ken­täl­lä. Osa sii­tä on mus­taa ja osa val­kois­ta, mikä häm­men­tää met­sä­no­mis­ta­jaa.

Se­lan­der ke­hot­taa omis­ta­jia me­ne­mään oman met­sään met­sä­am­mat­ti­lai­sen kans­sa sekä käy­mään asi­oi­ta läpi hä­nen ja omis­ta­man­sa met­sän kan­nal­ta.

– Täl­löin yleen­sä löy­tyy se pa­ras rat­kai­su toi­men­pi­tei­den osal­ta. Met­sä­no­mis­ta­jat ovat hy­vin vas­taa­not­ta­vai­sia kai­kel­le kou­lu­tuk­sel­le ja neu­von­nal­le. Sil­loin, kun met­sä voi hy­vin, met­sä­no­mis­ta­ja­kin voi hy­vin – ja päin­vas­toin.

Pääte- eli uudistushakkuun jälkeen metsänomistajalla on edessä maanmuokkaus ja uusien taimien istutus.

Arkisto/Marko Wahlström

Met­sä­poh­jaa tu­lee muo­ka­ta hak­kui­den jäl­keen

Ko­ke­nut met­sän­hoi­ta­ja ke­hot­taa var­sin­kin pää­te­hak­kuun eli uu­dis­tus­hak­kuun jäl­keen met­sä­no­mis­ta­jaa uu­dis­ta­maan met­sää mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti ko­ti­mai­sil­la puu­la­jeil­la.

– Met­sä­poh­jaa tu­lee myös muo­ka­ta, mi­kä­li se on tar­peen ja yleen­sä näin on, Se­lan­der muis­tut­taa.

– Tal­ven ja ke­vään ai­ka­na teh­ty­jen met­sä­hak­kui­den tu­lok­se­na syn­ty­vä hak­kuu­auk­ko on vain vä­li­vai­he, jon­ne var­mas­ti jo syk­syl­lä tu­le­vat maan­muok­kaus­ko­neet ja sen jäl­keen is­tu­te­taan tai­met.

Hä­nen mu­kaan se­ka­met­sät ovat tä­män het­ken met­sän­hoi­dol­li­nen ta­voi­te, joka on myös met­sän­tut­ki­joi­den vies­ti.

– Koi­vua kas­vaa ai­ka hy­vin myös luon­tai­ses­ti, jos maa­ta muo­ka­taan. Rau­dus­koi­vu on koi­vu­la­jeis­ta sit­ke­äm­pi puu, jol­la on pi­dem­pi eli­ni­kä ja so­pii myös me­kaa­ni­sen met­sä­te­ol­li­suu­den tar­pei­siin pa­rem­min.

– An­ne­taan koi­vun, män­nyn ja kuu­sen kas­vaa sa­mas­sa met­säs­sä. Hy­vin karu ja vet­tä lä­päi­se­vä maa on män­nyn kas­vu­paik­ka, mut­ta vä­hän­kin re­he­väm­mäs­sä maas­sa kaik­ki kol­me puu­la­jia voi­vat elää su­las­sa so­vus­sa, hän an­taa re­sep­tik­si.

Se­lan­de­rin mu­kaan met­sään tu­lee jät­tää myös la­ho­puu­ta.

– Kaik­kea ei tar­vit­se sii­vo­ta pois. Jär­ki kä­teen, sil­lä tur­haa työ­tä ei tar­vit­se teh­dä. Ai­na ole­mas­sa enem­män kuin yk­si oi­kea rat­kai­su, sil­lä kaik­ki riip­pu­vat met­sä­no­mis­ta­jan omis­ta ta­voit­teis­ta ja mah­dol­li­suuk­sis­ta teh­dä it­se töi­tä met­säs­sä.

Ta­lous­met­sien hoi­toa oh­jaa met­sä­lain­sää­dän­tö, jon­ka nou­dat­ta­mis­ta Suo­men met­sä­kes­kus val­voo. Met­sä­kes­kuk­sen toi­min­taa oh­jaa ja val­voo maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riö.

– Jos maa on tuot­ta­mat­to­mas­sa ti­las­sa, ei se ole ke­nen­kään etu ja tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta, Se­lan­der muis­tut­taa ter­veen maa­lais­jär­jen käy­tös­tä.