SI­POO, NIK­KI­LÄ Si­poon vas­taa­not­to­kes­kus sul­je­taan. Lä­hes 200 jou­tuu läh­te­mään. Uk­rai­na­lai­säi­dit ker­to­vat mat­kas­taan Si­poo­seen, ja mil­tä siel­tä läh­te­mi­nen tun­tuu.

Maa­han­muut­to­vi­ras­to ir­ti­sa­noo val­ta­kun­nal­li­ses­ti kah­dek­san vas­taa­not­to­kes­kuk­sen so­pi­muk­set. Yk­si näis­tä on Hem­ca­re Oy:n omis­ta­ma Si­poon vas­taa­not­to­kes­kus. Toi­mi­pis­te on sul­jet­ta­vis­ta suu­rin 300 pai­kal­laan. Täl­lä het­kel­lä se ma­joit­taa 194 asi­a­kas­ta. Nyt suu­rin osa heis­tä jou­tuu muut­ta­maan.

Jää­dä voi, jos pys­tyy mak­sa­maan it­se vuok­raan­sa. Toi­nen vaih­to­eh­to yli vuo­den Suo­mes­sa oles­kel­leil­le on ha­kea ko­ti­kun­ta­mer­kin­tää, jol­loin pää­see asu­maan sa­moil­la pe­rus­teil­la kuin suo­ma­lai­set, ja on oi­keu­tet­tu kun­nan ja ke­lan pal­ve­lui­hin.

Muil­le ma­joi­tus­paik­ka löy­tyy jos­tain muu­al­ta. Siir­to py­ri­tään te­ke­mään mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan lä­hi­a­lu­eil­le, mut­ta esi­mer­kik­si kou­lut, yh­tei­söt ja tur­val­li­suu­den tun­ne pi­tää löy­tää taas uu­des­taan.

Kalle Hyttinen

Vas­taa­not­to­jär­jes­tel­mä koki sho­kin Uk­rai­nan so­dan puh­jet­tua

Jjär­jes­tel­mäs­sä on täl­lä het­kel­lä kir­joil­la noin 46 000 asi­a­kas­ta, jois­ta noin 90% on Uk­rai­na­lai­sia ti­la­päi­sen­suo­je­lun saa­jia. Nor­maa­lis­ti asi­ak­kai­ta on kol­mes­ta vii­teen tu­hat­ta.

Maa­han­muut­to­vi­ras­ton tu­lo­sa­lu­een joh­ta­ja Heik­ki Vää­tä­möi­sen mu­kaan kes­kuk­sia sul­je­taan, kos­ka vas­taa­not­to­kes­kus­paik­ko­jen tar­ve on nyt vä­hen­ty­nyt ja ma­joi­tus­ka­pa­si­teet­tia on riit­tä­väs­ti saa­ta­vil­la muu­al­la.

– Em­me me ihan tar­peet­to­mas­ti ih­mi­siä siir­rä, tämä on va­li­tet­ta­vas­ti osa tätä pal­ve­lu­tuo­tan­non mal­lia. Meil­lä on usei­ta tu­han­sia va­pai­ta vas­taa­not­to­kes­kus­paik­ko­ja. Ei saa men­nä lii­an väl­jäk­si tämä jär­jes­tel­mä, kos­ka se mak­saa taas ve­ron­mak­sa­jal­le yli­mää­räis­tä.

– Ku­lu­ku­ri on se mitä meil­tä­kin edel­ly­te­tään.

Vas­taa­not­to­pal­ve­lui­den suu­ret muu­tok­set joh­tu­vat Uk­rai­nan so­dan ai­heut­ta­mas­ta sho­kis­ta. Jär­jes­tel­mä jou­tuu nyt re­a­goi­maan poik­keuk­sel­li­sen suu­riin vaih­te­lui­hin pal­ve­lun­tar­vit­si­joi­den mää­räs­sä. Muu­tok­set tu­le­vat Vää­tä­mön mu­kaan jat­ku­maan vie­lä lä­hi­ai­koi­na.

– Näi­tä uu­ti­sia tul­laan va­li­tet­ta­vas­ti kuu­le­maan tu­le­vi­na kuu­kau­si­na ja vuo­si­na li­sää.

On­ko sys­tee­mi in­hi­mil­li­nen?

Sääs­tö­syis­tä teh­tä­vä toi­mi­pis­tei­den sul­ke­mi­nen ja pal­ve­lui­den kes­kit­tä­mi­nen tar­koit­taa kui­ten­kin sitä, et­tä moni vas­taa­not­to­kes­kuk­sen­sa kun­taan ko­tou­tu­nut jou­tuu nyt pa­kon edes­sä vaih­ta­maan asuin­paik­kaan­sa.

Uk­rai­na­lais­ten Itä-Uu­den­maan yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Na­ta­li Panc­hu­kin mu­kaan nyt lai­te­taan raha ih­mis­ten edel­le. Moni uk­rai­na­lai­sis­ta on jou­tu­nut muut­ta­maan suo­mes­sa­kin jo use­am­man ker­ran.

– Sys­tee­mi voi pa­kot­taa si­nut muut­ta­maan kuu­kau­den tai kah­den vä­lein tyh­jään asun­toon. Mo­nel­le on vai­ke­aa kom­mu­ni­koi­da il­man yh­teis­tä kiel­tä ja use­at kär­si­vät post-trau­maat­ti­ses­ta stres­si­re­ak­ti­os­ta. Mei­dän pi­tää työs­ken­nel­lä, et­tä heis­tä tun­tui­si hy­väl­tä tääl­lä.

– Oli­si tär­ke­ää miet­tiä myös ih­mis­ten hy­vin­voin­tia ja tun­te­muk­sia. Mo­net ovat sy­väs­ti stres­saan­tu­nei­ta ja ma­sen­tu­nei­ta. Nyt mie­ti­tään, mikä on maa­han­muut­to­vi­ras­tol­le hal­vem­paa, mut­ta tämä tu­lee pit­käs­sä juok­sus­sa ai­heut­ta­maan vain enem­män ku­lu­ja.

Työs­sä­käy­vil­lä ja vuo­den Suo­mes­sa oles­kel­leil­la on mah­dol­li­suus jää­dä Si­poo­seen, mut­ta eni­ten va­kaut­ta tar­vit­si­si­vat juu­ri hil­jat­tain saa­pu­neet äi­dit lap­si­neen.

– Ku­kaan ei kysy Uk­rai­na­lai­sil­ta äi­deil­tä hei­dän tun­te­muk­sis­taan, häm­mäs­te­lee Panc­hu­kin.

Vas­taa­not­to­kes­kus avat­tiin Si­poo­seen mar­ras­kuus­sa 2022. Jou­lu­kuus­sa en­sim­mäi­set bus­sit saa­pui­vat. Uk­rai­na­lais­ten Itä-Uu­den­maan yh­dis­tys on sii­tä läh­tien pyr­ki­nyt ra­ken­ta­maan pai­kal­lis­ta yh­tei­söä ja tar­jo­a­maan oh­jel­maa vas­taa­not­to­kes­kuk­sen uk­rai­na­lai­sil­le: muun mu­as­sa juh­lia, nuo­ri­so­lei­re­jä, lii­kun­taa, kult­tuu­ria ja ret­kiä.

– Jot­ta he sai­si­vat ys­tä­viä ja voi­si­vat tun­tea olon­sa tääl­lä tur­val­li­sem­mak­si, Panc­huk se­lit­tää.

Nyt yh­tei­sö Si­poos­sa on kui­ten­kin ha­jo­a­mas­sa. Vas­taa­not­to­kes­kuk­sen asi­ak­kaat sai­vat ke­sä­kuun lo­pul­la vies­tin, et­tä kes­kus sul­kee oven­sa ja asun­to­jen vuok­raus tu­lee lop­pu­maan. Muut­to­ai­ka­tau­lus­ta tai -koh­tees­ta ei kui­ten­kaan ole tie­toa.

– Aloim­me juu­ri saa­da va­kaut­ta elä­määm­me, ys­tä­viä ja pai­kal­li­sia tut­tu­ja. Aloim­me juu­ri tun­tea, et­tä nyt olem­me tur­vas­sa ja voim­me hen­git­tää, ker­too uk­rai­na­lai­nen Ta­ti­a­na Do­ro­ni­na.

– Nyt em­me tie­dä mitä teh­dä. Tämä ai­heut­taa isoa stres­siä.

Ivanna Pohosianilla ja Katharina Mushtatovalla on samanikäisiä lapsia, ja he viettävät Sipoossa paljon aikaa toistensa kanssa.

Kalle Hyttinen

Ivan­na Po­ho­si­an 31
On Suo­mes­sa las­ten­sa Ri­an­na 5, Ar­sen 3, ja Emi­lia 1,5 kans­sa. Uk­rai­nas­sa sis­ko kah­den lap­sen kans­sa Ki­o­van alu­eel­la.

Asui­vat yli vuo­den Ve­nä­läis­ten mie­hi­ty­sa­lu­eel­la Her­so­nis­sa. Pääs­täk­seen Ve­nä­jän mie­hi­ty­sa­lu­eil­ta pois, täy­tyy men­nä en­sin Kri­min kaut­ta Ve­nä­jäl­le. Maa­lis­kuus­sa 2023 Po­ho­si­an lap­si­neen aloit­ti tä­män pit­kän mat­kan. Ve­nä­jäl­tä he ylit­ti­vät ra­jan Suo­meen ja saa­pui­vat Jout­se­non vas­taa­not­to­kes­kuk­seen.

Kes­kus toi­mii met­sän kes­kel­lä van­has­sa van­ki­la­ra­ken­nuk­ses­sa. Siel­lä Po­ho­si­an lap­si­neen viet­ti nel­jä viik­koa. Tuo­na ai­ka­na lap­set kär­si­vät ter­vey­son­gel­mis­ta, sil­lä kau­pas­ta ei pääs­syt ha­ke­maan heil­le so­pi­vaa eri­tyis­ruo­kaa kuin muu­ta­man ker­ran.

Kun per­he pää­si Si­poo­seen, sai­vat he it­sel­leen asun­non, ja las­ten lu­vat­tiin pää­se­vän päi­vä­ko­tiin ja esi­kou­luun. Po­ho­si­an ker­too vas­taa­not­to­kes­kuk­sen jär­jes­tä­neen mu­ka­via asi­oi­ta elä­mään, muun mu­as­sa ret­ken eläin­tar­haan, ja ha­lu­aa kiit­tää sii­tä.

Po­ho­si­an tah­too kiit­tää myös kaik­kia suo­ma­lai­sia, jot­ka ovat ol­leet ys­tä­väl­li­siä ja ki­vo­ja.

Kat­ha­ri­na Mush­ta­to­va 33
On Suo­mes­sa 5–vuo­ti­aan poi­kan­sa kans­sa. Uk­rai­nas­sa isä ja avi­o­mies.

Ko­toi­sin Za­po­riž­ž­jas­ta. Kau­pun­kia pom­mi­te­taan joka päi­vä. Ko­ti­ta­lo on täy­sin tu­hou­tu­nut pom­mi­tus­ten vuok­si.

Läh­ti Uk­rai­nas­ta poi­kan­sa kans­sa maa­lis­kuus­sa 2022 tä­pö­täy­del­lä ju­nal­la. Asui­vat Puo­las­sa kol­me kuu­kaut­ta. Pa­la­si­vat kui­ten­kin Uk­rai­naan, sil­lä Mush­ta­to­va koki omas­sa maas­saan asu­mi­sen tär­ke­äk­si.

Poi­ka oli kui­ten­kin trau­ma­ti­soi­tu­nut il­ma­hä­ly­tyk­sis­tä ja meni ai­van hys­tee­ri­sek­si ai­na vaa­ra­mer­kin soi­des­sa. Uk­rai­naan ei voi­nut jää­dä.

Po­jal­la on myös kom­mu­ni­koin­ti­vai­keuk­sia, ei­kä tämä käy­tä kuin muu­ta­mia sa­no­ja.

Suo­meen äi­ti ja poi­ka saa­pui­vat elo­kuus­sa. Suo­mes­sa vie­te­tyn va­jaan vuo­den ai­ka­na he ovat muut­ta­neet jo vii­si ker­taa. En­nen tou­ko­kuus­sa Si­poo­seen muut­ta­mis­ta he asui­vat So­dan­ky­läs­sä, Kris­tii­nan kau­pun­gis­sa ja Kas­ki­sis­sa.

Mush­ta­to­va ha­lu­aa kui­ten­kin kiit­tää Suo­mea kai­kes­ta hy­väs­tä. Hän ker­too, et­tä Suo­mes­sa on hil­jais­ta ja hyvä ol­la, mut­ta sil­loin kun yleis­tä vaa­ra­merk­kiä ko­keil­laan, poi­ka me­nee taas hys­tee­ri­sek­si.

– Hä­net pi­tää ot­taa sy­liin ja pi­tää kiin­ni, et­tei hän sa­tut­tai­si it­se­ään.

Poi­ka saa psy­ko­lo­gin hoi­toa. Muut­ta­mi­nen on lap­sel­le kui­ten­kin suu­ri stres­si, ei­kä Mush­ta­to­va enää jak­sai­si se­lit­tää po­jal­leen, mik­si taas pi­tää muut­taa.

Vira Krokha saapui Sipooseen diabetesta sairastavan poikansa kanssa.

Kalle Hyttinen

Vira Krok­ha 36
On Suo­mes­sa 14–vuo­ti­aan poi­kan­sa kans­sa. Äi­ti, sis­ko ja veli ovat edel­leen Uk­rai­nas­sa.

Krok­ha on ko­toi­sin Ki­o­vas­ta, jos­sa joka päi­vä on hä­nen mu­kaan­sa eri­lai­nen, mut­ta täl­lä het­kel­lä mel­ko rau­hal­lis­ta.

Hän odot­ti pit­kään, et­tä ti­lan­ne rau­hoit­tui­si. Hän jou­tui kui­ten­kin to­te­a­maan, et­tei sota ole lop­pu­mas­sa. Krok­ha ei oli­si tah­to­nut läh­teä, mut­ta hä­nen po­jal­lan­sa on di­a­be­tes, ei­kä lääk­kei­tä ol­lut ai­na hel­pos­ti saa­ta­vil­la. Lo­ka­kuus­sa 2022 he läh­ti­vät Uk­rai­nas­ta Suo­meen.

En­sin he saa­pui­vat Es­poo­seen, jos­sa asui­vat pari kuu­kaut­ta. Si­poo­seen he muut­ti­vat, kun maa­han­muut­to­vi­ras­to tar­jo­si asun­toa.

Krok­ha ker­too käyt­tä­vän­sä ai­kan­sa ak­tii­vi­ses­ti. Hän käy kie­li­kurs­sil­la ja te­kee siis­ti­jän töi­tä muu­ta­ma­na päi­vä­nä vii­kos­sa. Poi­ka käy Si­poon­jo­en yh­te­näis­kou­lua.

– Useim­mil­la meis­tä ei ole Uk­rai­nas­sa enää ko­tia min­ne pa­la­ta. Ky­sym­me vain mah­dol­li­suut­ta ra­ken­taa tääl­lä tu­le­vai­suut­ta lap­sil­lem­me. Tär­kein­tä jo­kai­sel­le van­hem­mal­le on lap­set, ja kuin­ka he voi­vat.

– Mei­dän täy­tyy jää­dä muu­al­le, kos­ka em­me voi enää pa­la­ta. Mei­dän täy­tyy ra­ken­taa elä­määm­me muu­al­la. Va­lit­sim­me Suo­men, kos­ka tämä on on­nel­li­sin paik­ka maa­il­mas­sa. Ajat­te­lim­me, et­tä myös lap­sem­me oli­si­vat on­nel­li­sia. Pyy­däm­me vain mah­dol­li­suut­ta aut­taa tääl­lä ra­ken­ta­maan pa­rem­paa tu­le­vai­suut­ta. Em­me ha­lua vie­dä ra­ho­ja Suo­mel­ta, vaan men­nä it­se töi­hin.