Viikon kysymys
A-
A+
Rianna Pohosian (5) lusikoi äitinsä leipomaa mustikkakakkua Sipoon Lillavillanilla. Ukrainalaisäidit olivat kokoontuneet jakamaan tuntemuksiaan vastaanottokeskuksen sulkemisesta.
Kalle Hyttinen
SIPOO, NIKKILÄ Sipoon vastaanottokeskus suljetaan. Lähes 200 joutuu lähtemään. Ukrainalaisäidit kertovat matkastaan Sipooseen, ja miltä sieltä lähteminen tuntuu.
Maahanmuuttovirasto irtisanoo valtakunnallisesti kahdeksan vastaanottokeskuksen sopimukset. Yksi näistä on Hemcare Oy:n omistama Sipoon vastaanottokeskus. Toimipiste on suljettavista suurin 300 paikallaan. Tällä hetkellä se majoittaa 194 asiakasta. Nyt suurin osa heistä joutuu muuttamaan.
Jäädä voi, jos pystyy maksamaan itse vuokraansa. Toinen vaihtoehto yli vuoden Suomessa oleskelleille on hakea kotikuntamerkintää, jolloin pääsee asumaan samoilla perusteilla kuin suomalaiset, ja on oikeutettu kunnan ja kelan palveluihin.
Muille majoituspaikka löytyy jostain muualta. Siirto pyritään tekemään mahdollisuuksien mukaan lähialueille, mutta esimerkiksi koulut, yhteisöt ja turvallisuuden tunne pitää löytää taas uudestaan.
Kalle Hyttinen
Vastaanottojärjestelmä koki shokin Ukrainan sodan puhjettua
Jjärjestelmässä on tällä hetkellä kirjoilla noin 46 000 asiakasta, joista noin 90% on Ukrainalaisia tilapäisensuojelun saajia. Normaalisti asiakkaita on kolmesta viiteen tuhatta.
Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Heikki Väätämöisen mukaan keskuksia suljetaan, koska vastaanottokeskuspaikkojen tarve on nyt vähentynyt ja majoituskapasiteettia on riittävästi saatavilla muualla.
– Emme me ihan tarpeettomasti ihmisiä siirrä, tämä on valitettavasti osa tätä palvelutuotannon mallia. Meillä on useita tuhansia vapaita vastaanottokeskuspaikkoja. Ei saa mennä liian väljäksi tämä järjestelmä, koska se maksaa taas veronmaksajalle ylimääräistä.
– Kulukuri on se mitä meiltäkin edellytetään.
Vastaanottopalveluiden suuret muutokset johtuvat Ukrainan sodan aiheuttamasta shokista. Järjestelmä joutuu nyt reagoimaan poikkeuksellisen suuriin vaihteluihin palveluntarvitsijoiden määrässä. Muutokset tulevat Väätämön mukaan jatkumaan vielä lähiaikoina.
– Näitä uutisia tullaan valitettavasti kuulemaan tulevina kuukausina ja vuosina lisää.
Onko systeemi inhimillinen?
Säästösyistä tehtävä toimipisteiden sulkeminen ja palveluiden keskittäminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että moni vastaanottokeskuksensa kuntaan kotoutunut joutuu nyt pakon edessä vaihtamaan asuinpaikkaansa.
Ukrainalaisten Itä-Uudenmaan yhdistyksen puheenjohtaja Natali Panchukin mukaan nyt laitetaan raha ihmisten edelle. Moni ukrainalaisista on joutunut muuttamaan suomessakin jo useamman kerran.
– Systeemi voi pakottaa sinut muuttamaan kuukauden tai kahden välein tyhjään asuntoon. Monelle on vaikeaa kommunikoida ilman yhteistä kieltä ja useat kärsivät post-traumaattisesta stressireaktiosta. Meidän pitää työskennellä, että heistä tuntuisi hyvältä täällä.
– Olisi tärkeää miettiä myös ihmisten hyvinvointia ja tuntemuksia. Monet ovat syvästi stressaantuneita ja masentuneita. Nyt mietitään, mikä on maahanmuuttovirastolle halvempaa, mutta tämä tulee pitkässä juoksussa aiheuttamaan vain enemmän kuluja.
Työssäkäyvillä ja vuoden Suomessa oleskelleilla on mahdollisuus jäädä Sipooseen, mutta eniten vakautta tarvitsisivat juuri hiljattain saapuneet äidit lapsineen.
– Kukaan ei kysy Ukrainalaisilta äideiltä heidän tuntemuksistaan, hämmästelee Panchukin.
Vastaanottokeskus avattiin Sipooseen marraskuussa 2022. Joulukuussa ensimmäiset bussit saapuivat. Ukrainalaisten Itä-Uudenmaan yhdistys on siitä lähtien pyrkinyt rakentamaan paikallista yhteisöä ja tarjoamaan ohjelmaa vastaanottokeskuksen ukrainalaisille: muun muassa juhlia, nuorisoleirejä, liikuntaa, kulttuuria ja retkiä.
– Jotta he saisivat ystäviä ja voisivat tuntea olonsa täällä turvallisemmaksi, Panchuk selittää.
Nyt yhteisö Sipoossa on kuitenkin hajoamassa. Vastaanottokeskuksen asiakkaat saivat kesäkuun lopulla viestin, että keskus sulkee ovensa ja asuntojen vuokraus tulee loppumaan. Muuttoaikataulusta tai -kohteesta ei kuitenkaan ole tietoa.
– Aloimme juuri saada vakautta elämäämme, ystäviä ja paikallisia tuttuja. Aloimme juuri tuntea, että nyt olemme turvassa ja voimme hengittää, kertoo ukrainalainen Tatiana Doronina.
– Nyt emme tiedä mitä tehdä. Tämä aiheuttaa isoa stressiä.
Ivanna Pohosianilla ja Katharina Mushtatovalla on samanikäisiä lapsia, ja he viettävät Sipoossa paljon aikaa toistensa kanssa.
Kalle Hyttinen
Ivanna Pohosian 31
On Suomessa lastensa Rianna 5, Arsen 3, ja Emilia 1,5 kanssa. Ukrainassa sisko kahden lapsen kanssa Kiovan alueella.
Asuivat yli vuoden Venäläisten miehitysalueella Hersonissa. Päästäkseen Venäjän miehitysalueilta pois, täytyy mennä ensin Krimin kautta Venäjälle. Maaliskuussa 2023 Pohosian lapsineen aloitti tämän pitkän matkan. Venäjältä he ylittivät rajan Suomeen ja saapuivat Joutsenon vastaanottokeskukseen.
Keskus toimii metsän keskellä vanhassa vankilarakennuksessa. Siellä Pohosian lapsineen vietti neljä viikkoa. Tuona aikana lapset kärsivät terveysongelmista, sillä kaupasta ei päässyt hakemaan heille sopivaa erityisruokaa kuin muutaman kerran.
Kun perhe pääsi Sipooseen, saivat he itselleen asunnon, ja lasten luvattiin pääsevän päiväkotiin ja esikouluun. Pohosian kertoo vastaanottokeskuksen järjestäneen mukavia asioita elämään, muun muassa retken eläintarhaan, ja haluaa kiittää siitä.
Pohosian tahtoo kiittää myös kaikkia suomalaisia, jotka ovat olleet ystävällisiä ja kivoja.
Katharina Mushtatova 33
On Suomessa 5–vuotiaan poikansa kanssa. Ukrainassa isä ja aviomies.
Kotoisin Zaporižžjasta. Kaupunkia pommitetaan joka päivä. Kotitalo on täysin tuhoutunut pommitusten vuoksi.
Lähti Ukrainasta poikansa kanssa maaliskuussa 2022 täpötäydellä junalla. Asuivat Puolassa kolme kuukautta. Palasivat kuitenkin Ukrainaan, sillä Mushtatova koki omassa maassaan asumisen tärkeäksi.
Poika oli kuitenkin traumatisoitunut ilmahälytyksistä ja meni aivan hysteeriseksi aina vaaramerkin soidessa. Ukrainaan ei voinut jäädä.
Pojalla on myös kommunikointivaikeuksia, eikä tämä käytä kuin muutamia sanoja.
Suomeen äiti ja poika saapuivat elokuussa. Suomessa vietetyn vajaan vuoden aikana he ovat muuttaneet jo viisi kertaa. Ennen toukokuussa Sipooseen muuttamista he asuivat Sodankylässä, Kristiinan kaupungissa ja Kaskisissa.
Mushtatova haluaa kuitenkin kiittää Suomea kaikesta hyvästä. Hän kertoo, että Suomessa on hiljaista ja hyvä olla, mutta silloin kun yleistä vaaramerkkiä kokeillaan, poika menee taas hysteeriseksi.
– Hänet pitää ottaa syliin ja pitää kiinni, ettei hän satuttaisi itseään.
Poika saa psykologin hoitoa. Muuttaminen on lapselle kuitenkin suuri stressi, eikä Mushtatova enää jaksaisi selittää pojalleen, miksi taas pitää muuttaa.
Vira Krokha saapui Sipooseen diabetesta sairastavan poikansa kanssa.
Kalle Hyttinen
Vira Krokha 36
On Suomessa 14–vuotiaan poikansa kanssa. Äiti, sisko ja veli ovat edelleen Ukrainassa.
Krokha on kotoisin Kiovasta, jossa joka päivä on hänen mukaansa erilainen, mutta tällä hetkellä melko rauhallista.
Hän odotti pitkään, että tilanne rauhoittuisi. Hän joutui kuitenkin toteamaan, ettei sota ole loppumassa. Krokha ei olisi tahtonut lähteä, mutta hänen pojallansa on diabetes, eikä lääkkeitä ollut aina helposti saatavilla. Lokakuussa 2022 he lähtivät Ukrainasta Suomeen.
Ensin he saapuivat Espooseen, jossa asuivat pari kuukautta. Sipooseen he muuttivat, kun maahanmuuttovirasto tarjosi asuntoa.
Krokha kertoo käyttävänsä aikansa aktiivisesti. Hän käy kielikurssilla ja tekee siistijän töitä muutamana päivänä viikossa. Poika käy Sipoonjoen yhtenäiskoulua.
– Useimmilla meistä ei ole Ukrainassa enää kotia minne palata. Kysymme vain mahdollisuutta rakentaa täällä tulevaisuutta lapsillemme. Tärkeintä jokaiselle vanhemmalle on lapset, ja kuinka he voivat.
– Meidän täytyy jäädä muualle, koska emme voi enää palata. Meidän täytyy rakentaa elämäämme muualla. Valitsimme Suomen, koska tämä on onnellisin paikka maailmassa. Ajattelimme, että myös lapsemme olisivat onnellisia. Pyydämme vain mahdollisuutta auttaa täällä rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Emme halua viedä rahoja Suomelta, vaan mennä itse töihin.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot