Viikon kysymys
A-
A+
Uimarilegenda Jani Sievinen, 52, muistuttaa, että uinti lajina on ylivoimaisesti suosituin sisäliikuntamuoto. – Uimahallien suurin käyttäjäryhmä ovat kuntouimarit, hän sanoo.
Marko Wahlström
PORVOO, KESKUSTA Uimarilegenda Jani Sievinen, 52, seuraa uimareiden menoa Porvoossa. Hän on vaikuttunut niin paikallisten kilpauimareiden edesottamuksista kuin tavallisten kuntouimareiden aktiivisuudesta itäisen Uudenmaan ainoassa uimahallissa.
– Uinti on lajina ylivoimaisesti suosituin sisäliikuntamuoto ihmisten keskuudessa. Suurin käyttäjäryhmä näkyy halleissa kuntouimareina, jotka edustavat pitkälti suuria ikäluokkia. Se auttaa siinä, että terveyskeskuksessa ei ole porukkaa, Sievinen muistuttaa ennaltaehkäisevän liikunnan merkityksestä.
Sipoossa on vireillä hankesuunnitelma uuden uimahallin rakentamiseksi. Loviisassa uimahallia on keskusteltu vuosikausia. Reilu tunnin ajomatkan päästä Porvoosta, Kouvolaan ja Lahteen, on valmistumassa kahden vuoden sisällä uudet uimahallit.
– Porvoon väestömäärä vaatisi ehdottomasti isompaa uimahallia jollain aikavälillä, Porvoon Uimareiden päävalmentaja Kim Sandberg sanoo.
Porvoolaisuimarit hakevat tuntumaa pitkästä radasta viikon leirimatkoilla. – Tulokset parantuvat heti, päävalmentaja Kim Sandberg (oik.) sanoo vierellään Jani Sievinen, joka kävi tällä viikolla antamassa tekniikkavinkkejä porvoolaisuimareille.
Marko Wahlström
"Lyhyellä ja pitkällä radalla on eroa kilpauinnin kannalta"
Porvoota lähin uimahalli, jossa on pitkät (50 metriä) uintiradat, sijaitsee Vantaan Tikkurilassa.
– Kilpauinnin kannalta on harjoituksellisesti iso ero uida lyhyellä tai pitkällä radalla. Kesäkaudella Suomessa kilpaillaan pitkällä ja talvikaudella lyhyellä radalla, Sievinen kertoo.
Hänen mukaan harjoitteleminen lyhyellä radalla on fyysisesti noin 10 prosenttia haastavampaa pitkällä radalla.
– Teoriassa lyhyellä radalla pitää kuluttaa enemmän aikaa kuin pitkällä radalla. Toisaalta kuntouimareista moni tykkää pitkästä radasta, kun ei tarvitse kääntyä, Sievinen sanoo.
Hän muistelee kilpaurallaan siirtyneensä ennen kesän arvokisoja harjoittelemaan pitkälle radalle Espoonlahteen.
– Minun elimistö vaati kaksi kuukautta sopeutumista pitkään rataan, vaikka harjoittelimme kaksi kertaa päivässä. Jos ui vain lyhyellä radalla, pitkän radan kisat ovat ihan "myrkkyä"; sitä alkaa 30 metrin kohdalla katsoa missä pääty tulee.
Porvoolaisuimarit hakevat tuntumaa pitkästä radasta viikon leirimatkoilla.
– Jo viikonkin jälkeen näkee, että tulokset parantuvat heti. Jos meillä olisi pitkä rata käytössä, harjoittelisimme puoliksi pitkässä ja lyhyessä altaassa, Kim Sandberg sanoo.
Paikallismedian haastattelussa Jani Sievinen ja Porvoon Uimareiden päävalmentaja Kim Sandberg ovat vakuuttuneita yhdestä asiasta: Porvoon väestömäärä tarvitsee nykyistä isomman uimahallin.
Marko Wahlström
"Porvoo tarvitsee isomman uimahallin"
Harjoitusolosuhteet Porvoossa alkavat käydä pieniksi kilpauimareiden määrän kasvaessa. Myös kuntouimareita on koko ajan enemmän ja enemmän. Viime vuonna uimahallissa kävi noin 220 000 kilpa- ja kuntouimaria.
– Tilat ovat pienet. Halli on ollut nyt elokuussakin ihan täynnä, vaikka kelit ulkona ovat olleet kohtuulliset, Sandberg jatkaa.
Porvoon uimahallissa kaksi 25-metristä rataa on varattu kilpauimareille.
– Ymmärrän, että emme voi saada koko allasta käyttöön. Tilanne kuitenkin rajoittaa seuran kasvun mahdollisuuksia. Halli on ihan oikeasti liian pieni, Sandberg jatkaa.
Päävalmentaja kiittää yhteistyötä kaupungin kanssa, mutta arvioi harjoitusolosuhteiden kohentuisivan nykyisestä kahdella lisäradalla.
– Porvoo tarvitsee isomman hallin kaikkien kuntalaisten kannalta. Uimahalli on ylivoimaisesti suosituin liikuntapaikka kaupungissa.
Tekniikkavinkkejä nuorille uimareille
Sievinen seurasi tällä viikolla maanantaista keskiviikkoon Porvoon Uimareiden (BS–PU) junioreiden harjoituskauden alkua.
– Hän on antanut lähinnä tekniikkavinkkejä uimareille – nyt jo neljättä kertaa, päävalmentaja Kim Sandberg kertoo.
Sievinen osallistuu ja valmentaa porvoolaisjunioreita tulevalla leirillä Vierumäellä ensi talviloman aikana.
– Hän näkee uimareiden tekniikoista sellaisia asioita, joita en itse välttämättä huomaa. Junioreille on tärkeää myös päästä keskustelemaan jonkun sellaisen kanssa, joka on kilpaillut huipulla ja käynyt sen tien läpi, Sandberg kiittää.
Sievinen saavutti urallaan muun muassa MM-kultaa vuonna 1994 ja olympiahopeaa vuonna 1996. Sievisen päämatka oli 200 metrin sekauinti.
Porvoon Uimareiden kovimmat kilparyhmät harjoittelevat viikoittain peräti 15 tuntia altaassa.
Arkisto/Kalle Hyttinen
Porvoolaisseurassa noin 150 junnu-uimaria
Porvoolaisseuran ryhmissä on tällä hetkellä yhteensä noin 200 uimaria, joista junioreita on noin 150.
– Kisaryhmissä on noin 50 lasta ja nuorta. Loput ovat uima- ja tekniikkakoululaisia. Seuralla on hyvä harrastetoiminta, johon osallistuu pitkäaikaisia uimareita, Sandberg kertoo.
Kasvu viime kaudelle oli erityisen suurta kilpailuryhmissä ja lopettamisia tapahtui vähän. Päävalmentajan arvion mukaan seuran junioripolku toimii.
– Kilpailukausi meni hyvin. Kisoista 12 eri uimaria otti yhteensä 30 SM-mitalia, mikä on seuralle historiallisen suuri saavutus näin laajalla rintamalla. Jos kaikki menee hyvin, niin syksyllä tulee vielä lisää, Sandberg povaa.
Porvoon Uimarit sijoittuu maamme uimaseurojen joukossa keskisuurten seurojen kastiin. Suomessa toimii noin 170 uintiseuraa.
– Suomessa on vajaat 10 000 kilpalisenssiä ja Ruotsissa noin 30 000. Maailmalla on noin 15 miljoonaa kilpalisenssiä, joten olemme aika píeni tekijä lajissa, Jani Sievinen sanoo.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että jääkiekon parissa lisensöityjä pelaajia on noin 100 000.
Uintiharjoituksissa saatetaan kauhoa jopa kuudesta seitsemään kilometriä. Kuvassa Artem Shorokov.
Arkisto/Kalle Hyttinen
"Tekniikka Porvoossa hyvin hanskassa"
Sievinen seuraa porvoolaisnuorten edesottamuksia kilpailuiden uintituloksia satunnaisesti.
– Tiettyjen uimareiden teknisen kehityksen muistan, kun näen heidät altaassa uimassa. Porvoossa korjattavia asioita on aika vähän, sillä tekniikka täällä on hyvin hanskassa.
Sievinen käy jatkuvasti keskustelua valmennuksesta ja tarkastelee saatavilla olevan datan perusteella läpi uusia asioita Kim Sandbergin kanssa.
– Suurin hyöty seuravalmennukseen on meidän välinen keskustelu, koska jokainen uimari ja urheilija on oma yksilönsä. Erikoistua kannattaa 15-vuotiaana. Siihen saakka seuroissa tehdään massaharjoituksia.
Nuorten lisäksi Sievinen valmensi tällä viikolla myös Porvoon Uimareiden aikuisuimareita, jotka haluavat parantaa uintitekniikkaansa.
"Valmennuksen pitää keskittyä jokaiseen"
Entinen huippu-uimari kiertää valmentamassa vuodessa noin kymmenessä seurassa eri puolilla maatamme. Enimmillään hän tapaa ja keskustelee viikonlopun aikana jopa sadan uimarin kanssa.
– Siitä saa aika hyvän kuvan siitä, millä tasolla suomalainen uinti menee. Siihen vaikuttaa aina arvokisojen läheisyys ja menestys niissä.
Tällä viikolla meneillään olevissa Pariisin EM-uinneissa on Sievisen odotuksiin nähden ollut suomalaisittain ihan hyviä tuloksia välieräpaikkoineen ja Suomen-ennätyksineen.
– Uudet mattimattssonit pitää kyetä nostamaan noin 10 000 kilpauimarin joukosta. Silloin pitää valmentajien keskittyä ihan jokaiseen uimariin, joita on treenaamassa, Sievinen kehottaa.
Päävalmentaja Kim Sandbergin mukaan Porvoon Uimareiden nuorten ryhmissä uidaan paljon perhosuintia, joka antaa hyvän pohjan muille uintilajeille.
Marko Wahlström
Porvoossa perhostellaan parhaiten Suomessa
Porvoossa harjoiteltiin Sievisen johdolla uusia potkusarjoja.
– Jalkojen merkitys on kasvanut uinnissa yhä enemmän ja enemmän. Uintikilpailuissa vedetään nykyisin delfiinipotkuja veden alla, hän sanoo.
Mestariuimarin tarkka silmä havaitsi Porvoossa erityisen piirteen heti ensimmäisenä vuonnaan.
– Täällä tehdään erittäin hyviä perhostelijoita. Pienestä pitäen porvoolaisjunnut ovat vetäneet perhosuintia kuin aikuiset. Moni muu seura voisi ottaa mallia siitä, että täällä tehdään jotain poikkeuksellisen hyvin – parhaiten koko Suomessa, Sievinen sanoo.
Päävalmentaja Kim Sandberg myöntää, ettei itse osannut perhosuintia ollenkaan omalla kilpauimarin urallaan.
– Ehkä se on se suurin syy, sillä olen joutunut miettimään asiaa nyt eri tavalla. Toisaalta meillä myös uidaan perhosta enemmän kuin muualla. Suurin osa SM-mitaleista tulee perhos- ja sekauinnista, jotka antavat hyvän pohjan muille lajeille.
Porvooseen napsahti viime kisakaudella myös kaksi mitalia nuorten pohjoismaiden mestaruuskilpailuista.
– Harmittavasti Artem Shorokhov jäi kymmenyksen EM-uintien tulosrajasta. Toivottavasti silläkin tasolla nähdään mahdollisimman nopeasti myös porvoolaisnuori, Sandberg sanoo.
Sievinen pitää hyvin todennäköisenä sitä, että joku potentiaalisista junnuista etenee kilpaurallaan.
– Siihen vaikuttavat monet tekijät: seuran tekemän työn lisäksi jokaisen omat ominaisuudet päästä vielä lähemmäs huippua ratkaisee urheilussa paljon. Toiset vain heittävät keihästä paremmin, juoksevat satasta nopeammin tai uivat paremmin kuin toiset. Harjoittelulla pääsee pitkälle, mutta ihmeitä sillä ei voi tehdä, hän realistina muistuttaa.
Uimarilegenda Jani Sievinen on tänä kesänä löytänyt avovesiuinnin. Hän osallistui ensimmäiseen avovesitapahtumaansa kesäkuussa. – Nyt lauantaina uin 1,5 kilometrin matkan Kemijoessa Rovaniemellä pidettävässä tapahtumassa, hän kertoo.
Marko Wahlström
Uima-altaista avovesitapahtumiin
PORVOO Uimarilegenda Jani Sievinen on aloittanut uuden harrastuksen, suosituksi nousseen avovesiuinnin, tänä kesänä. Hän ui ensimmäisen kerran avovesitapahtumassa viime kesäkuun lopulla.
– Kesällä olen tehnyt avovesitreenejä muun muassa SUP-laudalla.
Tulevana lauantaina hänellä on edessä 1,5 kilometrin matka Kemijoessa Rovaniemellä.
– Veden lämpötila näyttäisi olevan + 15 astetta. On se kylmää, vaikka on märkäpuku päällä. Kesäkuussa oli vesi oli 20-asteista, hän sanoo.
"Avovesiuinti on brutaali laji"
Ennen ensimmäistä avovesiuintitapahtumaa hän oli käynyt viisi kertaa uimassa altaassa.
– Ei minua hirveästi innosta mennä sinne. Avovesiuinti on vähän kuin seikkailua ja itsensä voittamista, kun lähtee pimeään veteen. Se on jotenkin brutaali laji.
Hän myöntää se tuntuu pelottavaltakin.
– Tärkeää on joku tavoite eli selvitä maaliin, jolloin ei tule paniikkia. Silloin suorituksesta tulee ihan voittajafiilis ilman sijoituspaineita. Samalla tavalla kuin monella maratonilla, puolimaratonilla tai 10 kilometrin juoksussa, Sievinen sanoo.
Hän ei kuitenkaan ole syttynyt niin isoa kipinää, että kävisi avovedessä uimassa kerran viikossa jonkun ryhmän kanssa.
"Avovesiuinti tuo harjoittelua treeneihin"
Sievisen arvion mukaan avovesiuinti voi tarjota nuorille uimareille vaihtelua treeniä.
– Suoraa hyötyä siitä ei kuitenkaan ole, koska avovedessä joutuu navigoimaan ja nostamaan päätä vedestä. Altaassa opetamme, että pään pitää olla mahdollisimman stabiili.
Sievinen vertaa avovesiuintia vesipalloon.
– Avovedessä on virtauksia, jotka uimari huomaa helposti. Kun aaltoja tulee, sitä joutuu ottamaan voimakkaampia vetoja ja välillä voi ottaa kevyemmin. Sinällään käsivedot ovat samanlaisia kuin altaassa.
Pariisin olympialaisissa vuonna 2024 uitiin kilpaa avovedessä Seine-joessa. Kilpailivat uivat radalla sekä myötävirtaan että voimakkaaseen vastavirtaan. MARKO WAHLSTRÖM
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot