POR­VOO Huh­ti­kuun ajan Gran­dis­sa on ol­lut näy­til­lä tai­tei­li­ja Ca­ro­la Häg­gin näyt­te­ly, Va­rik­sis­ta pu­heen ol­len. Ni­men­sä mu­kai­ses­ti tau­lut ovat täyn­nä rie­muk­kai­ta lin­tu­ja, jot­ka vä­lit­tä­vät ko­ki­jal­leen läm­mön ja ilon tun­te­muk­sia. Hägg ker­too­kin, et­tä hy­vän mie­len tuo­mi­nen on hä­nel­le tai­teen­te­ke­mi­ses­sä ai­na etu­si­jal­la.

– Mi­nul­la oli to­del­la haus­kaa, kun maa­la­sin näi­tä. Ha­lu­an, et­tä se hyvä mie­li vä­lit­tyy myös niil­le, jot­ka tai­det­ta­ni ko­ke­vat, hän sa­noo.

Va­rik­set syn­tyi­vät vä­rien kans­sa lei­ki­tel­len, ja no­kat, var­paat ja su­lat il­mes­tyi­vät tau­luil­le kuin it­ses­tään. Vä­ri­lois­ton se­as­ta bon­gat­ta­via lin­tu­ja ei heti yh­dis­täi­si mus­ta-har­mai­siin va­rik­siin, mut­ta tai­tei­li­jal­la on tä­hän­kin se­li­tys.

– Mi­nul­le kaik­ki lin­nut ovat va­rik­sia, hän nau­rah­taa.

Nä­ke­mät­tä­kin voi näh­dä

Haus­kat lin­nut van­git­se­vat kat­seen kuin kat­seen tui­jot­te­le­maan, ja hymy hii­pii kas­voil­le sitä sen sy­vem­min ajat­te­le­mat­ta­kin. Mut­ta mitä jos tai­det­ta ei voi­si­kaan ko­kea sil­mien kaut­ta? Tämä on mo­nien, nä­kö­ra­joit­teis­ten ih­mi­sen to­del­li­suus.

– Edes­säm­me on val­koi­sel­le poh­jal­le maa­lat­tu, mel­ko suu­ri tau­lu. Täs­sä nä­kyy kuu­si isoa va­ris­ta ja muu­ta­ma pie­nem­pi­kin. Ne ovat to­del­la sö­pö­jä ja haus­ko­ja, ja niil­lä on isot no­kat ja suu­ret sil­mät, kult­tuu­ri­suun­nit­te­li­ja An­ne Jo­hans­son Pa­dil­la ku­vai­lee.

Maa­laus­ta nä­ke­mät­tä­kin pir­teä kuva al­kaa muo­dos­tua. Va­rik­set tuo­vat mie­leen lin­tu­jen vei­ke­ät rää­käi­syt, pit­kä­sul­kais­ten sii­pien al­ta kul­ke­vat il­ma­vir­rat ja kor­ven tuok­sun.

– Nä­ky­vis­sä on pal­jon si­nis­tä vä­riä, mut­ta myös pal­jon maan­lä­heis­tä. Rus­ke­aa, pu­na­rus­ke­aa, si­na­pin­kel­tais­ta ja orans­sia. Li­säk­si tau­lus­sa on ohui­ta ok­sia, joil­la va­rik­set is­tu­vat, Jo­hans­son Pa­dil­la jat­kaa.

Mie­li­ku­vi­tuk­sen voi­ma on val­ta­va. Ku­vai­lua kuul­les­saan al­kaa pa­kos­ta­kin maa­la­ta ku­vaa omas­sa mie­les­sään, ja tai­tei­li­jan it­sen­sä­kin toi­vo­ma hyvä mie­li saa­puu te­hok­kaas­ti. Näin nä­kö­ra­joit­tei­sil­le ih­mi­sil­le voi­daan mah­dol­lis­taa tai­tees­ta naut­ti­mi­nen nä­kö­tulk­kauk­sen kaut­ta. Kult­tuu­ri­ta­lo Grand on juu­ri aloit­ta­nut nä­kö­tul­kat­tu­jen kier­ros­ten jär­jes­tä­mi­sen näyt­te­lyis­sään.

Näkötulkkauksessa kuvaillaan maalauksen sisältöjä. Johansson Padilla kertoo väreistä, koosta ja hahmotettavista kuvioista.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Idea tulk­kauk­siin kou­lu­tuk­ses­ta

Idea nä­kö­tulk­kaus­ten ran­taut­ta­mi­ses­ta Kult­tuu­ri­ta­lo Gran­diin syn­tyi, kun hen­ki­lö­kun­ta huo­ma­si kiin­nos­ta­van il­moi­tuk­sen.

– Bon­ga­sim­me, et­tä Hel­sin­gis­sä jär­jes­te­tään vii­kon­lo­pun mit­tai­nen nä­kö­tulk­kaus­kou­lu­tus, ja kiin­nos­tuim­me heti. Tai­teen pi­täi­si­kin ol­la kai­kil­le saa­vu­tet­ta­vaa, kult­tuu­ri­suun­nit­te­li­ja An­ne Jo­hans­son Pa­dil­la ker­too.

Tai­teen nä­kö­tulk­kauk­sia on teh­ty mo­nes­sa paik­kaa jo pit­kään. Esi­mer­kik­si te­at­te­rie­si­tyk­sis­sä ja elo­ku­va- ja tv-maa­il­mois­sa on usein saa­ta­vil­la ku­vai­lu­tulk­kaus­ta. Näkö- ja ku­vai­lu­tulk­kaus­ta voi teh­dä kuka ta­han­sa nä­ke­vä ih­mi­nen, il­man kou­lu­tus­ta­kin, mut­ta Suo­mes­sa toi­mii usei­ta kou­lu­tet­tu­ja am­mat­ti­lai­sia. Gran­din hen­ki­lö­kun­ta on ak­tii­vi­ses­ti liit­ty­mäs­sä hei­dän jouk­koon­sa.

Kou­lu­tuk­ses­sa pääs­tiin to­si­toi­miin

Nä­kö­tulk­kaus­kou­lu­tuk­ses­sa käy­tiin yh­des­sä nä­kö­ra­joit­teis­ten ih­mis­ten kans­sa läpi, mi­ten he voi­vat saa­da mah­dol­li­sim­man pal­jon ir­ti tai­tees­ta.

– Siel­lä käy­tiin läpi, mi­ten tau­lu­tulk­kaus­ta teh­dään ja kä­vim­me myös te­at­te­ris­sa kat­so­mas­sa Ron­ja Ryö­vä­rin­tyt­tä­ren. Saim­me kuul­la, mi­ten se tul­ka­taan, Jo­hans­son Pa­dil­la se­lit­tää.

Kou­lu­tuk­ses­sa kou­lu­tet­ta­vat oli­vat pääs­seet har­joit­te­le­maan tau­lu­jen nä­kö­tulk­kaus­ta käy­tän­nös­sä­kin.

– Oli­han se ai­ka jän­nää. Mie­tin koko ajan, et­tä teen­kö­hän tä­män oi­kein, Jo­hans­son Pa­dil­la nau­rah­taa.

Nä­kö­ra­joit­tei­set hen­ki­löt oli­vat ol­leet hy­vin kan­nus­ta­via kou­lu­tet­ta­via koh­taan, ja an­ta­neet hy­viä vink­ke­jä tulk­kauk­seen.

– Osa esi­mer­kik­si näki va­loa ja vä­re­jä, osa ei mi­tään. Jot­kut oli­vat kui­ten­kin jos­kus ol­leet nä­ke­viä, jo­ten he kan­nus­ti­vat ku­vai­le­maan esi­mer­kik­si vä­re­jä­kin, hän li­sää.

Carola Hägg maalaa hyvää mieltä maailmaan.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Muut­kin ais­tit apu­na

Nä­kö­tulk­kauk­siin yh­dis­te­tään usein kuu­lo­ais­tin li­säk­si mui­ta­kin ais­te­ja. Va­rik­sis­ta pu­hee­nol­len -näyt­te­lyyn tu­li­jat saa­vat tun­nus­tel­la höy­he­niä, sekä yh­tä Häg­gin teks­tu­roi­dum­mis­ta maa­lauk­sis­ta.

Tai­tei­li­joil­le saa­vu­tet­ta­vuu­den nä­kö­kul­ma voi toi­mia ins­pi­raa­ti­o­na ja uu­sien ide­oi­den polt­to­ai­nee­na. Hägg ai­koo vas­tai­suu­des­sa li­sä­tä tai­teen­sa mo­ni­ais­tis­ta ko­et­ta­vuut­ta.

– Olen teh­nyt­kin ai­ka pal­jon sel­lai­sia maa­lauk­sia, jois­sa teks­tuu­ri on tun­nus­tel­ta­vis­sa. Tuos­sa­kin isos­sa maa­lauk­ses­sa on pal­jon ker­ros­tu­mia, hän avaa.

– Tämä on kyl­lä he­rät­tä­nyt uu­sia nä­kö­kul­mia. Tai­de kuu­luu ja sen pi­tää­kin kuu­lua kai­kil­le.

Variksista puheen ollen -näyttely oli näytillä Grandissa huhtikuun ajan.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Kiin­nos­tu­neet voi­vat ai­na ol­la yh­tey­des­sä

Huh­ti­kuun vii­mei­se­nä päi­vä­nä Gran­dis­sa jär­jes­tet­tiin sen his­to­ri­an en­sim­mäi­nen nä­kö­tul­kat­tu kier­ros. Jo­hans­son Pa­dil­lan mu­kaan kiin­nos­tus kier­ros­ta koh­taan oli he­rän­nyt heti, ja en­sim­mäi­nen ryh­mä oli no­pe­as­ti ka­sas­sa. Jat­kos­sa nä­kö­tulk­kauk­sia on tar­koi­tus jär­jes­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon, ja ne oli­si tar­koi­tus laa­jen­taa myös te­at­te­rie­si­tys­ten puo­lel­le.

Nä­kö­tulk­kaus­ten jär­jes­tä­mi­nen on hel­poin­ta, kun tul­kit saa­vat en­sin it­se rau­has­sa tu­tus­tua tul­kat­ta­vaan tai­tee­seen. Te­at­te­rie­si­tys­ten osal­ta tämä vaa­ti­si mel­kein­pä oman pro­duk­ti­on­sa, jon­ka ra­ken­tu­mi­ses­sa tul­kit sai­si­vat ol­la mu­ka­na. Tau­lu­jen ja muun liik­ku­mat­to­man tai­teen ku­vai­lu on sii­nä mie­les­sä hel­pom­paa, et­tä sii­tä voi rau­has­sa ku­vai­lun ai­ka­na­kin löy­tää uu­sia, tul­kat­ta­via asi­oi­ta. Jo­hans­son Pa­dil­la kan­nus­taa ole­maan roh­ke­as­ti yh­tey­des­sä nä­kö­tulk­kaus­ten jär­jes­tä­mi­seen liit­ty­vis­sä asi­ois­sa.

– Jos löy­tyy ryh­miä ja kiin­nos­tus­ta nä­kö­tulk­kauk­siin, Gran­din hen­ki­lö­kun­taan voi ai­na ol­la yh­tey­des­sä. Py­rim­me jär­jes­tä­mään näi­tä mah­dol­li­sim­man pal­jon, hän hy­myi­lee.