POR­VOO, KES­KUS­TA Por­voo­lai­nen On­ni Mac­ken­zie ja Kati Iso­jär­vi ta­paa­vat sään­nöl­li­ses­ti kah­vi­kup­po­sen ää­res­sä kuu­lu­mi­sia vaih­ta­en, pe­lail­len tai vain hen­gail­len. Tä­nään ys­tä­vän­päi­vä­nä on ai­het­ta eri­tyi­seen juh­laan

Tot­tu­nein sor­min On­ni, 18, nä­pyt­te­lee kän­nyk­kään­sä. Mies ti­laa kaa­ka­on ja täy­te­tyn säm­py­län, mak­saa ja odot­taa ti­lauk­sen val­mis­tu­mis­ta.

Vie­rel­lä ja tu­ke­na on ys­tä­vä Kati, 20. Hän tyy­tyy täl­lä het­kel­lä kyl­mään kah­vi­juo­maan.

Ys­tä­vyk­set ta­paa­vat sään­nöl­li­ses­ti noin ker­ran kah­des­sa vii­kos­sa – yleen­sä noin tun­nin ker­ral­laan, jos­sa ajas­sa eh­tii vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Ta­paa­mis­pai­kak­si on va­kiin­tu­nut Por­voon pää­kir­jas­ton kah­vi­la sen rau­hal­li­suu­den ta­kia.

Mo­lem­mat asu­vat mel­ko lä­hel­lä toi­si­aan, jo­ten ys­tä­vä­pa­rin on help­po jär­jes­tää ta­paa­mi­sia.

Vapaaehtoisena ystävänä toimivan lähihoitaja Kati Isojärven ja Onni Mackenzien ystävyys alkoi ystävänpäivänä vuosi sitten.

Marko Wahlström

Ys­tä­vä­pa­ri ta­pa­si en­sim­mäi­sen ker­ran kah­vi­las­sa

Täl­lä ker­taa he ta­paa­vat nor­maa­lis­ta poik­ke­a­vis­sa mer­keis­sä, sil­lä hei­dän ys­tä­vyy­den al­ka­mi­ses­ta tu­lee ku­lu­neek­si vuo­si – tä­nään ys­tä­vän­päi­vä­nä.

– Tääl­lä ta­pa­sim­me sil­loin en­sim­mäi­sen ker­ran, Kati ker­too is­tut­tu­aan suo­si­tun por­voo­lais­kah­vi­lan pyö­re­ään ik­ku­na­pöy­tään.

He suos­tui­vat myös yh­tei­seen leh­ti­haas­tat­te­luun, joka on mo­lem­mil­le en­sim­mäi­nen.

– Hie­man jän­nit­ti etu­kä­teen, et­tä us­kal­lan­ko. Ajat­te­lin kui­ten­kin, et­tä tämä ken­ties in­nos­taa mui­ta­kin ha­keu­tu­maan SPR:n ys­tä­vä­toi­min­taan, lä­hi­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Kati sa­noo.

Onnilla on tapaamisissa apuna kommunikaatiotabletti, jolla hän kirjoittaa vastauksensa tai kertoo kuulumisistaan ennakkoon tehtyjen konekielisten nauhoitteiden avulla.

Marko Wahlström

Kes­kus­te­lua niin elein, viit­to­min ja kom­mu­ni­koin­ti­tab­le­til­la

Ys­tä­vyk­set kes­kus­te­le­vat niin pu­heen, ele- ja viit­to­ma­kie­len kuin kom­mu­ni­kaa­ti­o­tab­le­tin avul­la. On­ni on down-synd­roo­ma­lap­si.

On­ni opis­ke­lee täl­lä het­kel­lä WSOY-ta­los­sa toi­mi­vas­sa Am­mat­ti­o­pis­to Li­ves­sä, joka on Live-sää­ti­ön yl­lä­pi­tä­mä am­ma­til­li­nen eri­tyi­sop­pi­lai­tos.

Hän osal­lis­tuu kak­si­vuo­ti­seen Nuot­ti-val­men­nuk­seen kar­tut­taak­seen it­se­näi­seen elä­män­hal­lin­taan ja työ­e­lä­mä­val­miuk­siin liit­ty­viä tai­to­jaan.

– Ma­te­ma­tiik­ka, On­ni vas­taa lem­pi­ai­neek­seen kou­lus­sa.

Kun ky­syn On­nil­ta, mikä on hä­nen unel­man­sa ja mikä hä­nes­tä tu­lee iso­na, nuo­ri mies nä­pyt­te­lee tab­let­tiin­sa sa­nan piz­za. Käy sel­väk­si, et­tä On­ni ha­lu­ai­si piz­za­ko­kik­si.

– On­nin piz­ze­ria, Kati nau­rah­taa vie­rel­lä.

On­ni har­ras­taa myös ju­doa, uin­tia ja käy kun­to­sa­lil­la, jois­ta riit­tää ta­ri­noi­ta­vaa ys­tä­vän kans­sa.

Myös mu­sii­kis­ta riit­tää kes­kus­te­lun ai­hei­ta.

– LMFAO (yh­dys­val­ta­lai­nen elekt­ro hop -yh­tye), On­ni vas­taa, kun ky­syn hä­nen suo­sik­ki­aan.

Porvoolainen Onni Mackenzie iloitsee siitä, että on löytänyt Kati Isojärvestä ystävän. – Se on parasta, hän naurahtaa.

Marko Wahlström

"Ka­tin kans­sa on haus­ka ol­la"

Kati ku­vai­lee koh­taa­mis­ta ys­tä­vän­päi­vän ih­meek­si.

– On­nin äi­ti ot­ti sil­loin yh­teyt­tä SPR:n ys­tä­vän­vä­li­tyk­seen. Sinä sa­mai­se­na päi­vä­nä mul­la oli ys­tä­vä­kou­lu­tus, jos­sa ru­vet­tiin jo kat­so­maan mil­lai­sia asi­ak­kai­ta ku­kin toi­voi­si.

On­ni kai­pai­li mel­ko sa­ma­ni­käis­tä seu­raa.

– Sa­ma­na il­ta­na soi­tin On­nin äi­dil­le ja so­vim­me ta­paa­mi­sen Esp­res­so Hou­sen kah­vi­laan.

On­ni iloit­see, et­tä löy­si ys­tä­väk­seen juu­ri Ka­tin.

– Ka­tin kans­sa on haus­ka ol­la. Hän on oi­kein mu­ka­va, On­ni tuu­maa.

Mikä on pa­ras­ta, kun olet löy­tä­nyt ys­tä­vän?

– Se juu­ri, nuo­ri mies kat­soo ja peu­kut­taa mer­kik­si.

Voi­ko ys­tä­väl­le ker­toa kai­ken­lai­sia asi­oi­ta – ilo­ja ja su­ru­ja?

– Voi, On­ni vas­taa.

Vain maa ja tai­vas ra­ja­na, mitä ys­tä­vän kans­sa voi teh­dä

Kati in­nos­tui ys­tä­vä­kou­lu­tuk­ses­ta lu­et­tu­aan ai­hees­ta pai­kal­lis­leh­des­tä.

– Het­ken mie­tin, et­tä oli­si­ko tämä oma jut­tu ja oli­si­ko mi­nul­la jo­tain an­net­ta­vaa, mut­ta lai­toin ha­ke­muk­sen me­ne­mään.

Ly­hy­es­sä kou­lu­tuk­ses­sa käy­tiin läpi pe­li­sään­tö­jä.

– Tämä on iha­naa! Pe­ri­aat­tees­sa vain maa ja tai­vas ovat ra­ja­na, mitä voim­me teh­dä, va­paa­eh­toi­se­na ys­tä­vä­nä toi­mi­va Kati ker­too.

Ys­tä­vä­pa­ri on käy­nyt muun mu­as­sa lef­fas­sa.

– Usein pe­laam­me lau­ta­pe­le­jä; mu­ka­na on Kimb­le-peli, Skip-Bo tai Uno-kor­tit. Seu­raa­val­la ker­ral­la olem­me aja­tel­leet myös lei­poa.

Tapaamiset Onnin kanssa ovat antaneet myös Kati Isojärvelle paljon. – Alkuun minua jännitti, että onko minusta tähän ja mihin kaikkeen pitää sitoutua. En ole päivääkään katunut.

Marko Wahlström

"Kun toi­nen ilah­tuu, tuo se myös it­sel­le hy­vän mie­len"

Ka­til­le ta­paa­mi­set On­nin kans­sa ovat to­del­la an­toi­sia.

– Se, et­tä nä­kee, kun toi­nen ai­na ilah­tuu, tuo myös it­sel­le hy­vän mie­len. Täs­sä myös op­pii koko ajan uut­ta; en esi­mer­kik­si osan­nut yh­tään viit­to­maa en­nen kuin ta­pa­sin On­nin.

Iso­jär­vi ke­hot­taa ys­tä­vä­toi­min­taa miet­ti­viä roh­kais­tu­maan ja kat­so­maan mil­lais­ta toi­min­ta on, vaik­ka vain ly­hy­em­mäk­si ajak­si ma­ta­lam­mal­la kyn­nyk­sel­lä.

– Ys­tä­vän­vä­li­tys vä­lit­tää myös yk­sit­täi­siä keik­ko­ja, jol­loin voi läh­teä esi­mer­kik­si saat­ta­maan hen­ki­löä ter­veys­kes­kuk­seen tai kaup­paan, hän roh­kai­see.

Iso­jär­vi ko­ros­taa, et­tä ys­tä­vä­toi­min­ta on asia, jon­ka saa hel­pos­ti so­vel­let­tua omaan elä­mään so­pi­vak­si.

Kati kuuntelee tarkasti, mitä Onni kertoo. Ystävykset tapaavat noin kerran kahden viikossa.

Marko Wahlström

Jo­nos­sa on lä­hes 20 ys­tä­vä­pyyn­töä

Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin Por­voon osas­ton ys­tä­vä­toi­min­nas­sa on täl­lä het­kel­lä 85 ys­tä­vä­pa­ria.

– Ys­tä­vä­pyyn­tö­jä jo­nos­sa on lä­hes 20, jo­ten va­paa­eh­toi­sia tar­vi­taan jut­tu- ja ul­koi­lu­seu­rak­si, ys­tä­vän­vä­lit­tä­jä Heli Jär­ven­pää ker­too.

Ys­tä­vä­pyyn­nöt ovat hä­nen mu­kaan enim­mäk­seen iäk­käil­tä hen­ki­löil­tä, mut­ta nuo­rem­pi­a­kin on jo­nos­sa.

– Nuo­rem­mat va­paa­eh­toi­set­kin ovat erit­täin ter­ve­tul­lei­ta, kos­ka suh­tees­ta voi muo­dos­tua erit­täin an­toi­sa myös eri ikäis­ten kes­ken, Jär­ven­pää kan­nus­taa.

Ys­tä­vä­toi­min­ta ei vaa­di eri­tyis­tai­to­ja.

– Maa­lais­jär­jel­lä pär­jää, ja halu aut­taa on tär­kein­tä. Jo­kai­nen va­paa­eh­toi­nen pe­reh­dy­te­tään teh­tä­vään ja apua/tu­kea on ai­na saa­ta­vis­sa, Jär­ven­pää jat­kaa.

Ys­tä­vän­vä­lit­tä­jän mu­kaan pari tun­tia esi­mer­kik­si joka toi­nen viik­ko riit­tää.

»» SPR:n Por­voon osas­ton ys­tä­vän­vä­li­tyk­sen ta­voit­taa pu­he­li­mit­se nu­me­ros­ta 040 757 1236 (ar­ki­sin kel­lo 9–16) tai säh­kö­pos­tit­se osoit­teel­la sprpor­voo.ys­ta­vat@gmail.com.

»» Va­paa­eh­toi­sek­si voi il­moit­tau­tua myös te­ke­mäl­lä pro­fii­lin SPR:n val­ta­kun­nal­li­seen Omaan verk­ko­si­vul­la oma.pu­nai­nen­ris­ti.fi/.