POR­VOO Suo­ma­lais­ten nuor­ten pa­hoin­voin­nis­ta on pu­hut­tu lä­hi­ai­koi­na pal­jon, mut­ta myös suo­ma­lai­sis­sa per­heis­sä voi­daan huo­nos­ti, ker­too Por­voon­seu­dun per­he­a­si­ain neu­vot­te­lu­kes­kuk­sen uu­si joh­ta­ja, Har­ri Vir­ta­nen. 

– Sa­man­suun­tai­set tren­dit nä­ky­vät sekä nuo­ris­sa et­tä noin kol­me­kymp­pis­ten van­hem­pien lap­si­per­heis­sä. Mo­net per­heet ovat ko­vas­sa pu­ris­tuk­ses­sa: on ruuh­ka­vuo­sien pai­nei­ta, mie­len­ter­vey­son­gel­mia, pet­tä­mis­tä, unet­to­muut­ta – koko kat­taus.

Syi­tä pa­hoin­voin­tiin on usei­ta.  

– Heik­ko ta­lous­ti­lan­ne, tu­kien leik­kaa­mi­nen, maa­il­man ti­lan­ne, il­mas­ton­muu­tos ja äly­lait­teet, ku­kin niis­tä vai­kut­taa, Vir­ta­nen lis­taa.

Glo­baa­lit haas­teet, ku­ten Uk­rai­nan krii­si ja il­mas­ton­muu­tos, ovat syn­ken­tä­neet nuor­ten van­hem­pien­kin tu­le­vai­suu­den­ku­vaa. Vir­ta­sen vas­taa­no­tol­la on is­tu­nut nuo­ria, jot­ka ei­vät ha­lua lap­sia ny­kyi­seen maa­il­maan.

Oman haas­teen­sa per­he-elä­mään tuo­vat äly­lait­teet. So­si­aa­li­nen me­dia luo ul­ko­nä­kö­pai­nei­ta, kun omaa elä­mää ver­ra­taan niin sa­not­tuun Ins­tag­ram-elä­mään.

Äly­lait­teet myös eris­tä­vät ja vie­vät ai­kaa pa­ri­suh­teel­ta ja unel­ta.

– On eri asia, jos kump­pa­ni lu­kee He­sa­ria aa­mi­ais­pöy­däs­sä kuin se­laa äly­lai­tet­ta tai jos ja­e­taan te­le­vi­si­o­het­ki ei­kä is­tu­ta ku­kin omas­sa si­ni­ses­sä va­los­sa. Äly­lait­teel­la ol­les­sa ei tie­dä, mitä kump­pa­ni te­kee.

Lap­si­per­hei­den li­säk­si per­he­a­si­an­kes­kuk­ses­sa on nä­ky­nyt kas­va­vas­sa mää­rin 70-vuo­ti­ai­ta.

– Kun eli­ni­än odo­te on kas­va­nut, mo­nil­la 70-vuo­ti­ail­la on nous­sut aja­tus sii­tä, et­tä edes­sä on vie­lä 20 hy­vää vuot­ta. He ei­vät ha­lua tyy­tyä on­gel­mal­li­seen pa­ri­suh­tee­seen, Vir­ta­nen sa­noo.  

Hän muis­tut­taa, et­tä iäk­kääm­pien asi­ak­kai­den tu­ke­mi­nen on myös iso­van­hem­muu­den tu­ke­mis­ta, mil­lä on iso vai­ku­tus seu­raa­vien­kin su­ku­pol­vien hy­vin­voin­tiin.

Pornaisissa asuva Harri Virtanen kirjoittaa vapaa-ajallaan käsikirjoituksia rikosdraamasarjoihin. Virtanen on myös kirjoittanut kaksi kirjaa: Trauma ja rakkaus sekä Trauma ja luonto.

Merja Forsman

Hyvä ja huo­no pa­ri­suh­de

Pa­ri­suh­tees­sa on kyse elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta, Vir­ta­nen sa­noo.

– Olem­me va­ka­vien asi­oi­den kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Hyvä pa­ri­suh­de kas­vat­taa hy­vin­voin­tia, re­si­liens­siä ja edis­tää toi­pu­mis­ta, huo­no tap­paa, jos­kus ihan vä­ki­val­lan­kin kaut­ta, mut­ta myös sai­ras­tut­ta­mal­la.

Huo­nos­sa pa­ri­suh­tees­sa elä­mi­nen voi ma­sen­taa tai nos­taa stres­si­ta­so­ja, mikä voi joh­taa sy­dän­sai­rauk­siin.

Sik­si pa­ri­suh­teen hoi­ta­mi­nen on myös oman ter­vey­den hoi­ta­mis­ta.

Mi­ten sit­ten voi­sim­me voi­da pa­rem­min pa­ri­suh­tees­sa? Vir­ta­nen ai­na­kin roh­kai­see pu­hu­maan.

– Suu­rin osa pa­ri­suh­teen on­gel­mis­ta rat­ke­aa pu­hu­mal­la. Sii­nä kes­kit­tyi­sin sii­hen, et­tä pu­huu omis­ta tun­teis­taan ei­kä kom­men­toi toi­sen asi­oi­ta ja kes­kit­tyy il­mai­se­maan ai­toa tun­net­ta, ei tois­si­jais­ta tun­net­ta.

Täl­lä hän tar­koit­taa esi­mer­kik­si ti­lan­net­ta, jos­sa kump­pa­ni tu­lee vaik­ka myö­häs­sä ko­tiin ja toi­nen pel­kää me­net­tä­vän­sä kump­pa­nin, mut­ta pe­lon si­jaan on­kin vi­hai­nen myö­häs­sä ole­mi­ses­ta.

– Ai­don tun­teen il­mai­se­mi­seen voi ol­la kor­ke­am­pi kyn­nys, sii­nä jou­tuu pal­jas­ta­maan heik­kou­ten­sa.

Vir­ta­nen muis­tut­taa, et­tä vas­tuu hy­väs­tä pa­ri­suh­tees­ta kuu­luu mo­lem­mil­le.

– Ei ole kump­pa­ni­si teh­tä­vä teh­dä si­nua on­nel­li­sek­si, ei­kä seu­raa­van­kaan kump­pa­nin. Vas­tuu omas­ta on­nel­li­suu­des­ta on it­sel­lä. Sek­sin puu­tet­ta tai omaa ma­sen­nus­ta ei tu­li­si kään­tää toi­sen vi­ak­si.

Vir­ta­nen myös pe­rään­kuu­lut­taa yh­teis­tä va­paa-ai­kaa, joka ei saa jää­dä ar­jen jal­koi­hin.

– Hyvä pa­ri­suh­de kai­paa yh­teis­tä hy­vää ja nau­tin­toa. Pa­ri­suh­teel­la tu­li­si ol­la it­sei­sar­voa, se ei saa ol­la vain vä­li­ne las­ten kas­vat­ta­mi­seen tai ta­lou­den hoi­ta­mi­seen.

Virtanen peräänkuuluttaa yhteistä parisuhdeaikaa. - Parisuhteella tulisi olla itseisarvoa.

Merja Forsman

Mak­su­ton­ta kes­kus­te­lu­a­pua

Apua pa­ri­suh­de­on­gel­miin ja per­he-elä­män haas­tei­siin saa muun mu­as­sa Por­voon­seu­dun per­he­a­si­ain neu­vot­te­lu­kes­kuk­ses­ta. Pal­ve­lut ovat il­mai­sia, ei­kä nii­den käyt­tö edel­ly­tä kir­kon jä­se­nyyt­tä.

– Toi­voi­sin, et­tä meil­le tul­tai­siin ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä ja mah­dol­li­sim­man pian on­gel­ma­ti­lan­tees­sa. En ole tör­män­nyt sii­hen, et­tä tul­tai­siin lii­an ai­kai­sin, Vir­ta­nen sa­noo.  

Per­he­neu­von­taan voi tul­la yk­sin tai yh­des­sä. Asi­ak­kaan kans­sa jär­jes­te­tään kes­ki­mää­rin 10–20 ta­paa­mis­ta, mut­ta jos­kus yk­si­kin ker­ta voi riit­tää.

Pai­kal­le voi tul­la yk­sin tai yh­des­sä.

Vas­taa­no­tol­la rat­kai­su­jen kat­taus on laa­ja. Vir­ta­sen mu­kaan pa­ris­kun­ta voi esi­mer­kik­si pää­tyä asu­maan eri osoit­teis­sa, vaik­ka avi­o­liit­to edel­leen py­syy. 

– Jos­kus ero on ai­noa oi­kea rat­kai­su. Tääl­lä au­tam­me myös mah­dol­li­sim­man hy­vään eroon.