Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Kotimainen rannikkokalastuksemme on joutunut kriisiin. Hylje- ja merimetsokantojen moninkertaistuminen Itämerellä on johtanut kutistuvien saaliiden kierteeseen, jonka tuloksena meriluontomme uhanalaisin nisäkäs on ammattikalastaja: rannikkokalastuksessa heitä on jäljellä enää muutama sata.
Itämeren kymmenettuhannet hylkeet syövät noin 100 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa. Luonnonvarakeskuksen mukaan yksi harmaahylje syö noin seitsemän kiloa kalaa päivässä.
Suomalaisten rannikkokalastajien saalis on 100 miljoonasta kilosta noin kaksi prosenttia. Kalatuotteidemme vaihtotase on noin 350 miljoonaa euroa tappiolla ja tavallisimmin juhannuspöytäämme ui Norjan lohi tai Venäjän sei.
Suomalaiset kalatalouden toimintaryhmät kuulevat kalastajien kasvavan hädän kehittämistyössään päivittäin. Etelä-Suomen kalatalousryhmän johdolla on koottu useista Itämeren alueen EU-maista Baltic Sea Seal & Cormorant -hankekonsortio. Tavoitteena on tutkia kasvavien hylje- ja merimetsokantojen vaikutukset ammattikalastukseen ja kotimaisen kalan saatavuuteen eri osallistujamaissa sekä tunnistaa ja jakaa hyviä käytäntöjä vahinkojen vähentämiseksi.
Kalastajahaastatteluiden alustavien tulosten mukaan tulonmenetykset ovat etelärannikollamme 40–60 prosenttia alueesta riippuen. Hylkeet syövät kalaa verkoista niin, että syksyisestä verkkokalastuksesta parhaana kuha- ja siikakautena on tullut käytännössä mahdotonta. Moni kalastaja on luopumassa kokonaan verkkokalastuksesta, jonka merkitys on ollut noin 35 prosenttia vuotuisesta pyynnistä. Myös rysien suuaukoilta hylkeet ovat oppineet napsimaan helppoja saaliita.
Hyljekarkottimet ja hyljesietopalkkiot eivät ratkaise ongelman juurisyitä, vaan maahamme tarvitaan Itämeren harmaahylkeen, Perämeren norpan ja merimetson kannanhoitosuunnitelma vastaavasti kuin maalla eläville riistaeläimille. Jos hirvikantaamme arvioitaisiin samoin kuin hyljekantaa, metsästys rajattaisiin minimiin ja kaikille metsäisille tieosuuksille määrättäisiin 40 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Kaadon sattuessa hirvi pitäisi haudata monttuun – hylkeen moninaisilla arvotuotteilla kun ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia markkinoita EU:n hyljetuotekauppakiellon johdosta.
Kysymys kuuluu, saisimmeko yhteistyössä valmisteltua hylkeet, kalastajat ja kotimaisen kalan kuluttajat huomioon ottavan sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän luonnonvarojen hoitosuunnitelman Itämeren alueelle. Se on myös keskeinen osa maamme biotalousstrategiaa ja sinisen biotalouden kehittämistä.
ESKO TAANILA
ETELÄ-SUOMEN KALATALOUSRYHMÄ ESKO
PETRI RINNE,
APULAISPÄÄSIHTEERI,
MAASEUTUPOLITIIKAN NEUVOSTO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot