Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kirjoittaja kiittelee Porvoon sairaalaa hoitonsa alkuvaiheen ripeää toimintaa, mutta moittii hoitotason laskua ennen kotiutumistaan.
Arkisto/Mika Laine
Käväisin muutama viikko sitten päivystysvastaanotolla Porvoon sairaalassa – vai pitääkö paremminkin puhua HUS:sta. Lähtötilanne oli seuraavanlainen: verenpaine 180/120, lämpö 39,4 ja syke tasainen, mutta erittäin voimakas 160/minuutti. Tätä oli jatkunut kuusi tuntia. Sairaankuljetus tuli hakemaan, mikä oli erittäin asiallista toimintaa. Ensitiedot menivät päivystykseen, kuten tapana kai on.
Perillä oltiin siinä kello 22:n maissa, otettiin verikokeita ja keuhkokuvat. Tämä oli nopeaa, ystävällistä ja ammattitaitoisen tuntuista toimintaa. Sanottiin, että lääkäri tulee pian kertomaan tuloksista. Oli käynyt niin, että verhossa, jonka takana makailin, oli rako, josta näkyi lääkäreiden huoneeseen.
Lääkäri ei poistunut huoneesta yhtään kertaa ennen kuin suuntasi luokseni vähän yli kello 2 yöllä. Pahoitteli, ettei ole ennen ehtinyt käymään, kun on ollut hässäkkää. Ilmoitti minulle, ettei ole mitään huolta ja voin lähteä kotiin.
Kysyin, että jos aamuun asti voisin olla, kun olo oli aika hutera. Lääkäri antoi luvan. Nukahdin herätäkseni hampaat kalisten. Joku neropatti oli laittanut ilmastoinnin puhaltamaan melko kylmää. Peiton tapainen oli jäänyt alleni ja soittokellon painike oli seurantalaitteen kehikossa roikkumassa, jonne en yltänyt. Sermit molemmin puolin oli nostettu ylös. Kuume oli ilmeisesti noussut lisää.
Siinä sitten kääntyilin ja kello 7 korvilla tein virheen. Menin lääkäriltä kysymään, mikä tilanne on. Sanoi, ettei ole ilmennyt mitään syytä oireisiin, eivätkä ne ole vaarallisia. Sanoin olevani täysin eri mieltä hänen kanssaan, jolloin hoitaja sivulta tiukkaan sävyyn sanoi tämän olevan yksityisaluetta ja että minulle tullaan huoneeseen puhumaan, jos puhuttavaa on – ei toisinpäin.
Totesin, ettei taida olla enää paljonkaan puhehaluja jäljellä. Loikoilin siinä reilun tunnin, mahdollisista aamulääkkeistä ei kukaan kysynyt. Jugurttipurkin ja mehulasillisen sain ennen lähtöäni. Tämähän oli minulle opetukseksi; ei sitä kaikkea ehdi oppia, vaikka kuinka vanha olisi.
Vai johtuiko se juuri siitä iästä: näytettiin, että näin me sinulle tehdään, eikä siinä ole sinulla mitään sanomista.
POTILAS,
ASKOLA
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot