Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva
Maarit Gabrielsson
Ilola oli 13 vuotta sitten idylli. Oli päiväkoti, esikoulu ja koulu, oli lapsiperheelle mahdollisuus asettua uuteen kotiin ja aloittaa uusi elinkeino. Ostimme vuonna 2013 Sikilässä autiona olleen tilan ja perustimme yrityksen.
Idylli sai ensimmäisen särön vuonna 2017, kun tuolloin täynnä lapsia ollut päiväkoti suljettiin kiinteistön kunnon vuoksi. Keräsimme adressiin yli 200 nimeä ja selvitimme mahdollisuuksia väistötilojen järjestämiseksi. Kaupunki ei hievahtanutkaan. Vanha kiinteistö purettiin toimitilajohtajan päätöksellä, vaikka valtuusto ei koskaan tehnyt päätöstä päiväkodin lakkauttamisesta Ilolassa. Tilanne on suorastaan laiton.
Päiväkodin mentyä lastemme on ollut vaikea päästä hoitoon ja esikouluun. Kaupunki on ollut haluton järjestämään kyytiä, joten vain yksi lapsistamme on sittemmin käynyt esikoulun. Kaupungin kanta oli, että pienten lasten tulisi käydä Keskuskoulun eskarissa itsenäisesti bussilla. Tällä hetkellä nuorimmat lapsemme, 6-vuotiaat kaksoset, käyvät koulumme iltapäiväkerhoa esikoulun sijaan. Kylän lapset ovat kaupungissa asuviin lapsiin verrattuna siis hyvin eriarvoisessa asemassa jo esikouluiässä.
Lasten tuskien taival on jatkunut kaikki nämä vuodet. Kuuden vuoden sisällä Ilolan koulu on yritetty lakkauttaa kolme kertaa. Lapset ovat joutuneet elämään jatkuvassa epävarmuudessa siitä, että viedäänkö heiltä koulu. Pienimmät kyselevät miten koululle käy ja mihin he joutuvat, jos koulu lopetetaan. Isommat ovat oppineet, ettei demokraattisiin prosesseihin voi luottaa ja että viranhaltijat ohjailevat päätöksentekoa omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Kaiken kukkuraksi iltapäiväkerholtamme evättiin mahdollisuus kaupungin avustukseen, joten olemme joutuneet etsimään 14 500 euroa itse pystyäksemme maksamaan kerho-ohjaajan palkan.
Hallinnossa kukaan ei oikeasti välitä siitä, miten näiden kylien lapsille käy. Lapset tuntevat tämän nahoissaan ja muistavat ikuisesti. Lapsemme olisivat voineet olla ylpeitä porvoolaisia, ellei kaupunki olisi koko heidän lapsuutensa ajan ahdistanut heitä näin.
Jos koulu lakkautetaan, lapsiperheiden muuttoliike tyrehtyy täysin. Vanhat talot jäävät tyhjiksi, eikä uusia rakenneta. Kiinteistöjen arvo romahtaa. Nuoret parit päättävät olla tekemättä lapsia ja täällä syntyneet päättävät olla palaamatta takaisin. Uusia yrityksiä ei perusteta, ruuantuottajien elinolosuhteet heikkenevät, maatiloja lopettaa jatkajien puutteessa. Koulun lakkauttamisella on sukupolvien mittaiset vaikutukset.
Jo ainakin 10 vuoden ajan suurin osa Ilolan koulun oppilaista on tullut samanlaisista perheistä kuin me. Nämä perheet ovat muuttaneet alueelle muualta, hyvin usein Porvoon ulkopuolelta pääkaupunkiseudulta. Kyläkoulu on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että olemme täällä nyt. Ilman Ilolan koulua todellisuus olisi jo nyt aivan toinen.
Kyläkoulut eivät ole kuluerä. Kyläkoulut ovat merkittävä kasvutekijä ja suuri voimavara, jonka varassa koko kaupunki kehittyy.
ULLASTIINA MAHLAMÄKI
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot